Lue keskustelun säännöt.
Terapeutin tyly lausunto harmittaa
28.03.2014 |
Olen tosi ujo entinen koulukiusattu ja kävin lyhyen terapian yths:n rahoituksella. Tänään sain sitten lukea terapeutin loppulausunnon itsestäni. Yllätyin miten viileä ja jotenkin tyly se oli sävyltään. Psykologi mm. kuvaili tapaani olla vuorovaikutuksessa haasteelliseksi (joo, olen ujo minkä lisäksi uskalsin terapiassa päästää negatiivisia tunteita ulos vapaammin kuin siviilissä). Lisäksi terapeutti kirjoitti jotenkin niin, etten ole motivoitunut tekemään mitään oman tilanteeni parantamiseksi, mikä ei kyllä minusta ole oikein. Hän ehdotti mulle vapaaehtoistyötä, mitä olenkin harkinnut mutta sopivan työn löytäminen on hankalaa koska tosiaan jännitän sosialisissa tilanteissa. Aloitin myös terapeutin ehdotuksesta erään ryhmän terapian päätyttyä, mutta lopetin koska olin yli 10 v toisia osallistujia vanhempi ja tämä ei musta ollut rakentavaa ryhmän toiminta-ajatus huomioiden.
Tuntuu että mulla ja terapeutilla ei oikein natsannut, kun hän ei pystynyt löytämään musta mitään hyvää (lausunnossa oli siis paljon kaikkea muutakin). Hän oli tosi rempseän ja rämäkän oloinen, ehkä mä sitten ärsytin häntä. Hukkaan meni nekin yhteiskunnan rahat...
Kommentit (33)
Psykologia on pseudotiede ja suurin osa terapeuteista on itse sen tarpeessa. Minä tiedän nämä asiat koska olen kouluttanut useita alan ammattilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 15:04"]
Psykologia on pseudotiede ja suurin osa terapeuteista on itse sen tarpeessa. Minä tiedän nämä asiat koska olen kouluttanut useita alan ammattilaisia.
[/quote]
Ai sinäkin siis olet pseudotieteilijä koska koulutat niitä? Tarvitset terapiaa?
Kun olin masentunut ja ahdistunut, koetin hakea apua monesta paikasta ja täytyy sanoa, että jotkut alan ihmiset ovat todella outoja. Ala-arvoista kohtelua sain psykiatriselta sairaanhoitajalta ja psykiatrilta, eri instansseissa kylläkin. Tuli niin ikäviä kommentteja, että meinasin jo päättää päiväni, olinhan jo ihan henkisesti loppu muutenkin. Onneksi sain viimein apua terveysaseman masennushoitajalta ja masennusryhmästä. Lääkkeet alkoivat toimia ja ajan myötä tuli myönteisiä tuulia elämään.
Heippa ap! Täällä toinen, joka on juuri kolme kuukautta sitten saanut YTHS:ltä psykiatrilta myös lausunnon. Lausunto on tietyllä tavalla ''kova'' - siinä mennään läpi summa summarum kaikki ''viat ja vaivat'', kuvataan paljon myös potilasta ulkoisesti (miten suhtautuu terapiaan, puhuuko rauhallisesti, ottaako kontaktia jne.) Oma terapeuttini selitti, että lausunto tuntuu lähes kaikista pahalta juuri sen tietynlaisen töksähtelevyyden sekä ''tunteettomuuden'' (asiat vaan summataan läpi) vuoksi. Siksi hän itse haluaa aina tavata kasvoikkain ja antaa potilaalleen mahdollisuuden lukea lausunto läpi hänen läsnäolleessaan. Uskon, että minullekin olisi tullut ehkä paha mieli, jos olisin lukenut lausunnon yksin. Rankkaa on myös se, että siinä vain summattiin kylmän viileästi kaikki elämäni hirveydet, jotka olen joutunut menemään läpi.
Joten sanomani toisen saman kokeneena: älä välitä! Lausunnot ovat tosiaan aika kylmiä ja kamalia, mutta se on valitettavasti vaan niiden luonne.
P.s kokemukseni perusteella YTHS:llä on vaikka millaista hiihtäjää psykologeina sekä psyk. sh:na. Onneksi kohdalleni osui sitten erinomainen psykiatri. Kemian muodostumista pidetään usein terapian kaikista ratkaisivimpana asiana - voitko olla oma itsesi ja kertoa pahimmatkin asiasi pelkäämättä tuomitsemista?
Ap, suhtauduitko siihen lausuntoon ikään kuin se olisi todistus, joka oppilaalle annetaan koulusta kun lukukauden opinnot on suoritettu?
Kannattaa pohtia, mitä tuolta lausunnolta odotit. Jos tuntuu että olet nähnyt vaivaa ja tarvitsisit kehuja aiheesta, pyri järjestämään niitä itsellesi muuta kautta. Esim. kumppanisi tai ystäväsi voi antaa sinulle myönteistä palautetta terapiassa käymisestäsi ja siitä, kuinka ahkerasti olet työskennellyt minäsi parissa.
Sen lausunnon tehtävänä ei ole tuo, eikä siltä sellaista kannata odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 14:28"]
Oli psykologi ja ihan ammattilainen.
[/quote]
YTHS:llä on myös ihan katastrofaalisia psykoterapeutteja töissä. Ihan oikeasti.
Mun mielestä olet kyllä vähän turhan herkästi ottanut itseesi. Lausuntojen kuuluu olla tuollaisia, eikä niiden tarkoitus ole kritisoida vaan todeta oireesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista! :) Se olemuksen kommentointi ei varsinaisesti kohdistunut ulkonäköön, vaan oli ennemminkin "X vaikutti terapian aluksi vetäytyneeltä ja negatiiviselta" - ei nyt juuri noilla sanoin, mutta tuohon tyyliin. Itseäni on siis aikoinaan koulussa torjuttu ja haukuttu, joten ihan luontevaa että luottamus uusiin ihmisiin ei ole heti 100%. Oon kai sitten purkanut sitä pahaa oloa käyttäytymällä hiukan äksysti terapeuttia kohtaan. :( Psykologi ehdotti mulle just sitä vapaaehtoistyötä (jota kerroinkin itse jo miettineeni ja selvitelleeni), sitten sitä ryhmätoimintaa (johon myöhemmin menkinkin, kun alkoi sopivalta kuulostanut ryhmä, tosin lopetin syystä jonka mainitsin), seurakuntanuoria (minulla on valitettavasti huonoja kokemuksia tiukan uskonnollisista ihmisistä, vaikka en haluaisikaan tuomita ketään :/) sekä yths:n yksinäisten ryhmää, josta kerroin etten välttämättä tuntisi itseäni kovin luontevaksi lukuisien muiden "sosiaalisesti haasteellisten" ihmisten keskellä. Lisäksi hän ehdotti opiskelujen lopettamista/laittamista tauolle, mitä en pitänyt hyvänä ajatuksena. Tuosta oli sitten muotoutunut lausuntoon "mietimme yhdessä keinoja saada elämään lisää sosiaalisia kontakteja (...) X:lle tuntuu olevan hyvin hankalaa motivoitua toimimaan ongelmiensa ratkaisemiseksi".
Kyllä mä jollain tavalla koen, että lausunto kuvailee mua myöskin ihmisenä... Onhan se yhden ihmisen näkemys minusta. Tuosta syntyi kuva, että olen ihan kuin joku lapsi tai vajukki, vaikka en mielestäni ole. :( Siis esim. kuvaukset siitä että mä en ota ihmisiin oma-aloitteisesti kontaktia tai että olen hyvin yksinäinen, mutta en "tunnu saavan aikaiseksi" sosiaalisia kontakteja.
Lisäksi mua jostain syystä ärsytti myös toteamus siitä, että yliopisto-opiskelu on "aina ollut X:lle haasteellista". Siis ihan kuin mä olisin jotenkin tyhmä. :( Kun tosiasiassa hankaluuksia on ollut just sosiaalisten tilanteiden ja masennuksen (tämä pahin masennusvaihe meni pääasiallisesti ohi jo vuosia sitten), ei koskaan opiskeltavan sisällön kanssa. No, terapeutti on ollut varmaankin kiireinen tuota kirjoittaessaan eikä ole miettinyt kovin tarkkaan miltä se kuulostaa. Ja joo, olen ehdottomasti liian herkkä. :D Mutta kun tuntuu siltä, että oonko mä oikeasti noin kamala ja toivoton tapaus...
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 15:40"]
Kun olin masentunut ja ahdistunut, koetin hakea apua monesta paikasta ja täytyy sanoa, että jotkut alan ihmiset ovat todella outoja. Ala-arvoista kohtelua sain psykiatriselta sairaanhoitajalta ja psykiatrilta, eri instansseissa kylläkin. Tuli niin ikäviä kommentteja, että meinasin jo päättää päiväni, olinhan jo ihan henkisesti loppu muutenkin. Onneksi sain viimein apua terveysaseman masennushoitajalta ja masennusryhmästä. Lääkkeet alkoivat toimia ja ajan myötä tuli myönteisiä tuulia elämään.
[/quote]Minulla oli yksi ala-arvoinen lääkäri, kaikki muut olivat asiallisia. Voin sanoa että kyllä vihaks pistää tollaset paskat "auttajat". Monikohan on oikeastikin tappanut itsensä tässä maassa loppujen lopuksi sen takia, kun on ennestään huonossa kunnossa hakenut apua täysin väärältä ihmiseltä, joka on iskenyt sen viimeisen naulan arkkuun. Tätä asiaa pitäisi tutkia enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkoa 31:een. En tarkoita tässä mitään kirjallisia lausuntoja vaan päin naamaa tehtyjä solvauksia ja itkevän potilaan haukkumista ja syyllistämistä, sekä vääristelyä.
Ja sitä ettei kuunnella potilasta loppuun asti eikä uskota häneen. Sellaista halveksivaa tiuskimista ja ylimielistä tuhahtelua. Täysin epätodellisen oloista julmuutta.
Mä itse kirjoitan lausuntoja lastensuojelun puolella ja ei se helppoa ole. nuorta on kuvailtava ja kaikki "huonot puolet" on kirjattava, koska vain lausuntoihin nojaten lapset saavat mahdollisimman hyvät palvelut.
Yhtään ei voi kaunistella, mutta harmittaa kun tietää, että nuoret saavat itse lukea lausunnot ja tietenkin (inhimillistä!) tulkitsevat ja pohtivat ja vääntelevät ja kääntelevät ajatuksia. Mitään pahaa en tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä nyt ei ehkä kukaan enää lue, mutta pakko kirjoittaa vielä kuitenkin. Olin itse lyhyt terapiassa hyvin samanlaisten ongelmien takia ja jatkoin omakustanteisesti muutaman vuoden sitten vielä lisää. Loppulausunto käytiin yhdessä läpi, mutta oma terapeuttini oli kirjannut siihen SEKÄ voimavarat että ongelmakohdat ja haasteet. Nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan nimenomaan terapeutin tehtävä on myös kirjata ne positiiviset askeleet jotka on päästy eteenpäin!! Nuo loppulausunnot eivät todellakaan ole aina pelkkää "kylmää faktaa", vaan ne voi kirjoittaa myös rakentavassa mielessä, johon ainakin omassa terapiassani myös pyrittiin. Omien vääristyneiden mielikuvien ja ajatusten uudelleen rakentamiseen ja muokkaamiseen. Lausunnot eivät todellakaan ole VAIN muita ammattilaisia varten vaan myös asiakkaalle itselleen annettava dokumentti käydystä prosessista.
Terapeutin ja potilaan välisellä kemialla on tosi suuri osa koko prosessia, ja itsellänikin kävi ensin niin, että muutaman käyntikerran jälkeen totesin että haluan vaihtaa ja sain myös vaihdettua kyseiselle psykoterapeutille. Joten ymmärrän aloittajan ajatuksen täysin,sinulla sattui vain huono tuuri terapeutin suhteen. Hyvä terapeutti on tunneälykäs ja osaa suhtautua kaikenlaisiin ihmisiin-> virittäytyä asiakkaan mukaan eri taajuuksille. Joten tsemppiä, näiden asioiden kanssa painii moni, mutta muista että olet kaikkea muuta kuin toivoton tapaus :))
Terapia ei ole sitä että terapeutti ehdottaa/määrää ja potilas tekee sen mukaisesti. Ja jos ei tee, terapia on epäonnistunut.