Terapeutin tyly lausunto harmittaa

Lausunto on tosiaan muille ammattilaisille kirjoitettu, eikä sen tarkoitus ole kuvata asiakkaan vahvuuksia. Lausunto ei sisällä terapeutin mielipiteitä asiakkaistaan, vaan asioita mistä olette puhuneet ja vaikutelmia, mitä ammattilaisessa herätät.

En usko että tuo vetäytynyt ja negatiivinen on tarkoitettu mitenkään kielteiseksi ilmaisuksi sinusta persoonana, vaan enemmän siinä kuvataan sitä, että olet vetäytyvä eli arka ja negatiivisuuskin ilmaisee sinun silloista mielialaasi (eikä äksyä suhtautumista terapeuttiin). 

Mietimme yhdessä -kohdasta minulle tulee mieleen seuraava: Jos menisin lääkärille verenpaineen takia, ja minulle ehdotettaisiin suolan vähentämistä, liikuntaa ja ruokavaliomuutoksia ja toteaisin kaikkiin "kyllä, mutta..." niin epämotivoituneen vaikutelmanhan antaisin. Kenties olisi pitänyt keskustella tarkemmin siitä, miksi ehdotukset eivät olleet mielestäsi hyviä, ja mitkä ovat mielestäsi sosiaalisen toiminnan reunaehdot. Toisaalta voisi myös kysyä, pitääkö ammattilaisen, mutta silti vieraan ihmisen keksiä joka asiakkaalle juuri se kaikista mieluisin toiminta. Ehkä toiminnalla, vaikkakin ei-niin-mieluisalla, olisi ollut eteenpäinvievä vaikutus? 

Yliopisto-opiskelusta olisi kerrottu tarkemmin, mikäli ongelmanasi olisi ollut sisältöjen ymmärrys tai oppiminen. Sellaisenaan tuo lause merkitsee mielestäni yliopisto-opiskelun erityispiirteitä, kuten itseohjautuvuuden ja itsenäisen toiminnan tarvetta ja kykyä osallistua kursseille, millä on vain vieraita ihmisiä. Sinällään ongelmasi tuli kuvattua juuri oikein. 
Voisitko ottaa yhteyttä YTHS:ään ja kysyä voisitko tulla puhumaan lausunnosta terapeutin kanssa? Jos asia vaivaa noin paljon, se kannattaa selvittää.

Minunkin terapeuttini lausunto psykiatrikäyntiä varten tuntui tunteettomalta ja tylyltä. Niiden kuuluu olla sellaisia. Vaikea niistä on kuitenkaan olla vähän loukkaantumatta, vaikka lausunto käytiin läpi terapeutin kanssa. Omassa lausunnossani luki mm. aloitekyvyttömyydestäni ja pitkäjänteisyyden puutteestani opiskelun suhteen, mikä oli ihan totta. Myöhemmin mulla todettiin adhd.

Ehkä se terapeutti oli tympääntynyt siihen että vaikka olet päässyt YTHS:n terapiaan (jota ei mielellään kellekään anneta, kun muutenkin on aikoja niin vähän että ihmiset joutuu jonottamaan ikuisuuden pelkkää muutamaa arviointikäyntiä) niin sitten et oo yhtään motivoitunut, vaikka oot sellaisen tilaisuuden onnistunut saamaan.

Hei ap, viestisi nro 23 ensimmäisessä kappaleessa kuvaat terapeutin sinulle tekemiä ratkaisuehdotuksia. Kerrot täysin ymmärrettävästi, miksi et ole niitä hyväksynyt tai kokenut omaksesi. En minäkään olisi noihin suostunut.

Tee itsellesi oma lausunto. Kuvaa positiiviset puolesi ja ja negatiivisiakin hyvän kautta (introvertti ei höpötä turhia, eikä keskeytä, esimerkiksi). Kirjoita itsestäsi kauniisti ja muutaman hyvin nukutun yön jälkeen oma lausuntosi parantaa mielialasi. Me itse tiedämme parhaiten.

Kyllä sua nyt harmittaa ihan turhaan ja etsit lausunnosta merkityksiä, joita siinä ei oikeasti ole. Tämä terapia tuli nyt koettua, ja on aika jatkaa eteenpäin. Ikävä kyllä nuo korvienvälin ongelmat eivät ole yhtä nopeasti ratkaistavissa kuin murtunut jalka, joten kehittymisessä täytyy ottaa todella paljon vastuuta itsekin. Terapia itsessään ei paranna.

BTW, yths ei tuhlaa yhteiskunnan varoja. YTHS on yksityinen säätiö jota opiskelijat rahoittavat.

Saako psykologilla käynnistä aina lausunnon itselleen nähtäväksi? Tietääkö joku?

Mikä oli motiivisi terapiaan? Olet nyt siis pettynyt, ettei terapeutti silitellytkään sinua myötäkarvaan ja hymistellyt ongelmiasi näkykmättömäkis. Ei tietenkään omien heikkouksien konkretioisuminen siinä lausunnossa ole mukavaa luettavaa! Ota opiksesi. Uskalla laittaa itseäsi alttiiksi.

Taidat olla lisäksi aika sensitiivinen. 

Lausunnon on oltava täysin tunnevapaa, eli neutraali. Ethän sä koskaan saa lisäterapiaa, jos nyt terapeutti sanois: kaikki sujuu kuin tanssi, asiakas ottaa aktiivisen otteen hoitoonsa ja kohtaa ongelmat ratkaisulähteisesti.

Lausunnon on oltava täysin tunnevapaa, eli neutraali. Ethän sä koskaan saa lisäterapiaa, jos nyt terapeutti sanois: kaikki sujuu kuin tanssi, asiakas ottaa aktiivisen otteen hoitoonsa ja kohtaa ongelmat ratkaisulähteisesti.

Lausunnossa käydään läpi nimenomaan ne potilaan ongelmat, jos ongelmia ei ole, niin koko lausuntohan on tarpeeton.

Lausunnossa käydään läpi nimenomaan ne potilaan ongelmat, jos ongelmia ei ole, niin koko lausuntohan on tarpeeton.

ymmärrän. kaikki persoonat ei vaan natsaa. ei psykologienkaan arvioihin tarvitse ihan sokeasti luottaa. etsi ensi kerralla joku toisenlainen tyyppi. aika outoja kommentteja kyllä ammattilaiselta... vai oliko kunnon ammattilainen? jos ei löydy päteviä niin palkataan milloin mitäkin sosiaalityöntekijöitä.

Vielä lisään sen, että eihän ortopedikään kuvaile sitä tervettä jalkaa ja sen ominaisuuksia, vaan nimenomaan etsii kaiken viallisen ja toteaa ne lausunnossaan.

Millä kirjaimella terapeutin etunimi alkoi?

Oli psykologi ja ihan ammattilainen. Lausuntoa ei ollut kirjoitettu mihinkään jatkoterapian tms. hakuun, joten erityistä tarvetta korostaa ongelmia ei ollut. Nimikirjaimia en lähde sen kummemmin mainitsemaan.

Olin itse terapiassa erittän rehellinen ongelmistani, joten mulle ei tullut yllätyksenä että niitä käsitellään myös lausunnossa, esim. mainitaan että olen yksinäinen. Ihmetytti vaan tyyli jolla lausunto kirjoitettu ja jäi vähän tyhmä olo. Esimerkiksi olemustani terapiaistuntojen alkupuolella oli kommentoitu aika negatiivisilla adjektiiveilla. Jäi tunne että terapeutti ei tykännyt minusta ja että olisi pitänyt olla jotenkin toisenlainen., että olisin ollut "hyvä potilas". Ihmettelen miksi niin terävä lausunto.

Koita nyt vain unohtaa sen terapeutin löpinät. Se lausunto on vain hänen henkilökohtainen "ammatillinen" mielipiteensä. Yksi mielipide muiden joukossa. Kuulostaa kyllä erikoiselta, että terapeutti puuttuu potilaan ulkoiseen olemukseen. Sellainen laittaa vähän epäilemään ammattitaitoa. Ymmärrän kyllä mielipahan lausunnosta. Terapian toimimisen kannalta keskeistä on potilaan ja terapeutin vuorovaikutus ja luottamus. Vuorovaikutus on kaksisuuntaista eli myös terapeutti vaikuttaa sen sujumiseen. Ja isku luottamukselle on tietysti ensin puhua vapaasti ja avoimesti vain saadakseen lausunnossa jälkeenpäin kuraa niskaansa. Siis terapeutti nyökyttelee ja kuuntelee vaitonaisesti itse tilanteessa, mutta jälkeenpäin lausunnossa kertoo "todellisen" mielipiteensä.

Täysin epäammattimainen mielikuvani: rempseä ekstrovertti terapeutti ei pitänyt introvertistä potilaasta. Ärsyttäisi minuakin. Mutta toisaalta ehkä olet oikeasti haastava? Minulla on yksi kaveri jonka asenne kaikkeen on välillä "äääääh, mutta ku.." "Ääääääh, emmä..." "ÄÄÄH ei toi sovi mulle". Tuota ääh-sanaa hän käyttää itsekin :D Olen itsekin introvertti joten ymmärrän sinua, mutta toisaalta ymmärrän vähän miten rasittavalta kova ujous voi vaikuttaa, ja sellainen.. saamattomuus. Mutta en halua olla ilkeä koska olen itsekin ollut ujo. En osaa sanoa oliko terapeutti vain kylmän objetiivinen vai ei pitänyt sinusta.

Kertoisitko vähän lisää tuosta terapiasta, millaisista asioista puhuitte siellä? Kuinka kauan se kesti? Koitko että se auttoi yhtään? Koetko että olet sellainen kuin lausunnossa?

Olet loukkaantunut. Sinun tunteet ja reaktiot eivät ole seurausta siitä, miten terapeutti on kirjoittanut lausunnon. Sinä tulkitset ja annat sille nämä merkitykset.

Lausuissa kuvaillaan potilasta. Tyypillisesti aloitetaan ulkoisesta olemuksesta, jolla ikään kuin tuodaan potilas esiin konkreettisena, elävänä ihmisenä. Lausunto on kirjoitettu kommunikaatioksi toisille ammattilaisille, ei niinkään sinulle. Lausunnon tarkoituksena on kuvata mielenterveysongelmiasi ja niiden hoitoa. Ei sinua, eikä sinun persoonaasi sellaisenaan.

Mitä tulee vapaaehtoistyöhön, niin voit aivan hyvin tuoda jännittämisongelman esiin etukäteen. Sinulle voi löytyä vapaaehtoistyötä, jossa ei tarvitse olla suorassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Eläinsuojelu, toiset jännittäjät, lapset ja varasto, keittiö yms. käsillä tehtävä vapaaehtoistyö.

Eihän se terapia ole mitään tulosta tuottanut jos et ole mitään terapeutin ehdottamaa suostunut tekemään. Ja pakkohan sen terapeutin on se rehellisesti lausunnossaan kertoa. 

Kuntoutus lausunnoissa ainakin yleensä keskitytään niihin ongelmiin ja silloin niissä ei nosteta hyviä asioita esiin vaan niitä ongelmakohtia. En tiedä onko terapialausunnoissa sama mutta se saattaa olla syynä siihen miksi sinusta tuntuu että tuo lausunto antaa yksipuolisen kuvan.