Olenko tulossa hulluksi? Ärsyyntymisestä...
Olen alkanut tietoisesti vältellä ylimääräistä ihmisten ilmoilla kulkemista, koska ihmiset ovat alkaneet ärsyttää mua ihan hirveästi.
Kerron esimerkkitapauksen eiliseltä kauppareissulta:
Jonotin kassalla vuoroani kun taakseni sattui kaksi nuorta naista, joilla oli selvästi iloinen ilta käynnissä, sillä puhetta tuli syötöllä. Koko muu pieni lähikauppa oli hiljainen. Ensin alkoi ärsyttää että he puhuivat täydellä ravintolakeskusteluvolyymilla suoraan takanani. Molemmat heiluivat siinä, ja toinen hyppelehti välillä jonosta pois minun viereeni jatkaen samalla keskustelua. Minulla on kyllä melko iso henkilökohtainen reviiri, mutta nämä olivat selässäni niin lähellä että haistoin toisen tytön hengityksen. Minua alkoi ahdistaa se liike ja melu selkäni takana ja taisin jossain vaiheessa puristaa silmätkin kiinni ja pidättää hengitystäni. Lopulta aloin hivuttautua eteenpäin kauemmas heistä, vaikka muu jono ei liikkunut. Samalla katsoin tyttöjä hieman vaivautuneesti, mutta heidän iloiset naamansa katsoivat minua takaisin ymmärtämättöminä, ja he liikkuivat myös eteenpäin, takaisin selkääni kiinni. Pyörin levottomasti sivuilleni vilkuillen sitä mukaa kun toinen tyttö pomppi jonoon ja pois, luulen jopa että heidän on ollut pakko huomata ahdistukseni ja näin jälkeenpäin se hävettää minua. Olin jopa lähteä jonosta pois mutta koirani odotti ulkopuolella, eikä minulla ole tapana jättää sitä kauppojen eteen yksinään.
Jos mahdollista, keskustelun volyymi oli noussut, toinen tyttö tanssi melkein piruetteja ja toinen oli niin kiinni selässäni että hengitys haisi oikein voimakkaana. Puristin käsiä nyrkkiin rystyset valkoisena ja rukoilin jonoa liikkumaan. Hieman ennen kuin vuoroni tuli alkoi kaupan radiossa soida Metallican Nothing Else Matters, ja laulun alettua tämä selässäni kiinni hönkäillyt alkoi laulaa mukana. Se hengitys... "Couldn't be much more from the HHHHHHHHeart..."
Siinä kohtaa suunnilleen heitin ostokseni hihnalle ja menin takuulla epämukavan liki maksavaa edellä ollutta asiakasta. Päästyäni kassalta suunnilleen juoksin ulos ovista.
Voiko olla normaalia ahdistua näin paljon ihan tavallisessa kassajonotustilanteessa? Varmaan alkaa viirata nupissa... Minusta tulee sellainen mulkoilijanainen, se alkaa olla ihan varmaa.
Kommentit (6)
Itellä nuo fiilikset menee onneksi kausittain. Jos on kuormitusta elämässä tai masennuskausi menossa niin tuommosta se justiinsa on. Tarkkaile tilannettasi, eli jos tuo kroonistuu, menee elämän muun kuormituksen mukaan, riippuu mielialasta jne. niin asialle voi sitten tehdä eri juttuja. Kroonistumista kannattaa hoitaa ammattilaisen kanssa, mutta jos se esim. on fiiliksestä kiinni niin jos se ei kohtuuttomasti häiritse elämää niin ei siitä kannata huolestua. Toisaalta taas jos tuo liittyy stressiin, niin tuossa on sinulle oiva mittari siihen että milloin alkaa oma mieli ja keho pyytää hellittämään tahtia.
Ei kannata huolestua! Vielä :)
Eniten koko jutussa harmittaa tuo, että jätit koiran odottamaan kaupan ulkopuolelle. En suosittele sitä kenellekään!
No olisit ottanut pari askelta taaksepäin. :D Olisi muikkeleita varmaan vituttanut!
Tiedän niin tuon tunteen! Mulla tulee nykyään valtava raivo ihan pienistäkin jutuista.