Mitä ajattelet tälläisestä naisesta...

Naisesta joka ei huolehdi ulkonäöstään ollenkaan. Ikää jo lähemmäs 50v. Käyttää miehensä vaatteita aina välillä, josta mies sitten valittaa naiselle. Kun esim. hänen housunsa on menkkaverissä. Nainen heiluu joka päivä enemmän tai vähemmän luuttu kourassa, vaikka erityisemmin ei olisi mitään siivottavaa. Hänellä ei ole ystäviä, eikä hän käy missään ja sanoo että nuoruudessa oli ystävät ja sitten kun muutti tälle paikkakunnalle jäi ne ajat taakse, että enää ei kiinostaisi tutustua täällä kehenkään. Ei juo alkoholia. Käy kiertämässä joka päivä tietyn pituisen lenkin, jos se jää edes joitakin kilometrejä vajaaksi esim. 1-2km mitä hän oli suunitellut, syystä tai toisesta, saa mielettömät raivarit ja elämä päättyy siihen. Koko loppu päivä on ainakin sen asian takia sitten pilalla. Syö pelkkiä rehuja tai sitten vetää hirveän kasan makkaraa tai ruisleipää lautaselta. Huutaa ja valittaa miehelleen yleensä samoista asioista, ihan kun haluaisi välillä tahallaan alkaa haastamaan jopa riitaa ja yrittää repiä nalkuttamisen poikasta mistä tahansa asiasta. Tai sitten huutaa ja kirkuu muuten vaan. Ahdistuu selkeästi lapsestaan ja miehensä läsnäolosta ja näyttää myös sen ulospäin. Hänen paskantamisjälkiään löytyy vessasta, sekä kylpyhuoneen seinistä, samoin menkkaveri läikkiä. Ilmeisesti pyyhkii eritteitä sormilla seiniin. On hirmu luomu ihminen ja ripittää kaiken luomun päälle. On käynyt kauan aikaa sitten viimeksi töissä ja nyt yrittää nyhtää eläkepapereita. Ei syö lääkärin määräämiä lääkkeitä sairauksiinsa ja väittää että ne ei toimi. On myöntänyt suoraan että ei häntä enää huvittaisikaan käydä töissä, saa kerran kuussa kelalta jonkun raha korvauksen. On tiiviisti yhteydessä äitinsä ja isänsä kanssa, joskus aikuisena vielä päälle 40v oli usein äitinsä ja isänsä kontrolloitavissa ja pelkäsi että vanhempansa suuttuvat hänelle jos hän tekee jotain epämieluisaa. Aina jos tulee esim. miehen kanssa ongelmia, hänellä oli joskus tapa " minä soitan nyt ukille ja mummolle! " eli isälle ja äidille ja valittaa ja kertoo ongelmistaan sitten sinne... Asunut 28-vuotiaaksi asti kotona, kunnes alkanut odottamaan ensimmäistä lastaan ja siitä suoraan sitten miehen kanssa avoliittoon lyhyen seurustelun jälkeen. Nykyään kääntynyt enemmän tai vähemmän omaa lastaan vastaan, koska tämä haukkuu ja huutaa äidilleen aina kuinka paska äiti tämä on ja hän ei jaksa tämmöistä epänormaalia kotiolot paskaa ja että hänen vanhempansa on pilanneet hänen elämän! tytön ja äidin välit on selkeästi poikki. He eivät puhu kuin pakollisista asioista muutamilla sanoilla, tai sitten äiti kertoo isälle ja isä viestittää asiat tytölle. Välillä myös syyttää ja haukkuu miestään kummasti. Tytär on erittäin katkera äidille myös tästäkin, että äiti ei voi tulla hänelle sanomaan suoraan esim. että siivoa huoneesi. Vaan asiat pitää viestittää isän kautta. Äiti myös pyrkii salailemaan tytöltä nykyään asioita ja vetäytyy isän kanssa aina kahdestaan makuunhuoneeseen keskustelemaan asioista tai eivät aina kerro tytölle minne ovat menossa. Tietyt keskustelut käydään nykyään läpi kun tyttö ei ole kuulo etäisyydellä, on esim. saunassa, niin sillon saatetaan tytöstä myös puhua seläntakana keskustellen millon mitäkin.

Naisen mies taas on sellainen että hän on alkoholin suur kuluttaja. Hän juo joka ilta yleensä ainakin sen 1-2 kaljaa. Hän välillä katsoo oudosti naista tai puhuu tälle vähän vittumaisesti. Nykyään samanlainen käytös on siirtynyt myös lapseen, koska lapsi on ruvennut olemaan erimieltä hänen kanssaan asioista ja sanonut että kokee myös niin nykysin että isä välillä kiusaa henkisesti äitiä ja häntä. Pienenä tyttö ei siis käsittänyt tilannetta samalla tavalla, vaan oli parasta kaveria isän kanssa ja isä manipuloi tytön myös haukkumaan ja naureskelemaan mm. äidille ja ukille ja mummolle. Mieskään ei käy vapaa-ajallaan yleensä missään, enemmän kuitenkin kun nainen. Hän käy myös töissä ja hänellä on siellä eri-ikäisiä työkavereita, joiden kanssa tulee ilmeisesti hyvin toimeen. Mies on tehtaalla töissä. Mies käy lenkittämässä myös tyttären kanssa tai yksinään joka päivä perheen koiraa tai viikonloppuna naisen kanssa ajavat autolla pidemmän matkan päähän lenkille, tytär myös pääsee monesti näille pidemmän matkan lenkeille mukaan.

Tytär taas on hyvin mielenterveysongelmainen. Masentunut, ahdistunut. Tuntuu että kukaan ei nää hänen pahaa oloaan! ei vanhemmat tai kukaan. Joskus jopa tuntuu siltä, että vanhemmat ei ehkä halua tajuta hänen pahaa oloaan. Tytär on sanonut vanhemmilleen monesti, että meillä on huono perhe-elämä ja hän voi pahoin. Siihen vastaukseksi tulee yleensä molemmilta vanhemmilta että ei sulla varmaan niin huono perhe-elämä ole nyt kuitenkaan ollut! et onhan tuolla perheitä jossa vanhemmat tai toinen vanhempi on kunnon alkoholisti ja niitä lapsia lyödäänkin. Tytär on yksinäinen, eikä hänellä ole yhtään kaveria. Tytär on ollut myös aktiivinen poikien kanssa pelehtijä ja häntä on myös koulukiusattu jo ala-koulussa. Tyttären fyysinen terveys on myös rempallaan. Hän ei käy koulussa tai töissä ja välillä tuntuu että vanhemmat yrittää myös rajoittaa, etenkin isä, tyttären kouluun pääsyä ja että tämä saisi rahaa ja pääsisi vihdoin kunnolla jättämään vanhempansa, koska tytär on sanonut että ei halua olla vanhempiensa kanssa missään tekemisissä! äiti taas yrittää lykkiä miestään auttamaan tytärtä taloudellisesti, ihan tuntuen vain sen takia että hän pääsisi pian tyttärestään eroon ja lopullisesti, se olisi hänelle myös jonkinlainen helpotus. Tyttären ensimmäinen itsenäistymisyritys meni ihan päin persettä, vanhemmat kustansi ala-ikäisenä kämpän ja asumisen, mutta tyttö ei saanut sinne edes huonekaluja ja yli vuoden asumisen jälkeen hänen mielensä petti ja pian oli 6kk roskat asunnon sisällä. Sitten kun tytär kertoi taas masentuneisuudestaan, vanhemmat vain sättivät että tahallaan sinä tämän teit! hyi, miten kehtaat asua toukkien keskellä! pitäs pikkusen ottaa itteensä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä! tytöllä ei ole sisaruksia, eikä ole ollut äidilläkään. Isällä on ollut jopa 3kpl itsensä lisäksi, mutta he kaikki ovat kuolleet ennen aikaisesti ennen 50 ikävuotta, millon mihinkin eri syihin. Yksi jo teini-ikäisenä. Äidin puolelta suku vaikuttaa vielä suht normaalilta, mutta isän puolelta moni sukulainen on yksinäinen, lapseton ja alkoholisoitunut. Tälläinen on esim. tyttären yksi kummeista. Naisen puolelta on myös yksi kummi, mutta kukaan kummeista ei viitsi olla edes tyttöön yhteydessä, ei koskaan muista tätä tms. Oikeastaan tyttö ei halua edes kummankaan muistamista, koska äiti on mollannut oman puolensa sukua ja ei tykkää heistä yhtään, isän puolelta taas ei tietoa miksi näin... Mutta puhuvat usein että kummi isän puolelta on sellainen ujo ja vähän sosiaalisesti sulkeutunut.

Mielipiteitä?

Kuulostaako tämä perhe-elämä sinusta suht normaalilta?