Lue keskustelun säännöt.
Voiko kirjailija tehdä "Milli Vanillin"?
21.11.2020 |
Olen aloittelemassa uraa(?) omakustannekirjailijana mutta tiedän että nyt on 2020 ja kirjoittajaltakin vaaditaan somepresenssiä. Esim. kustantamoidenkin lähestyminen aivan turhaa ilman seuraajamääriä. Itselle some ongelmallinen koska olen täysin epäkuvauksellinen, kamera inhoaa minua, lisää 20 vuotta ikään ja saman verran kiloja painoon.
Siispä kysyn että mistä voisin löytää jonkun onnekkaaman "kasvoikseni" someen? Onko tämä ihan hullu ja/tai mahdoton ajatus. Mitä korvausta tuo joku voisi odottaa?
Kommentit (21)
Ei haamukirjoittaja ole mikään uusi juttu. Niitä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö noita haamukirjoittajia ole ollut maailman sivu?
Entä jos luot itsellesi jonkinlaisen mystisen alter egon? Tämä alter ego tekisi omaa somea? Ja pyydät apua joltakin somea/markkinointia tuntevalta.
Jos joku muu esittää sinua, etkä kerro sitä, niin sitä kyllä pidetään huijaamisena. Ja harvemmin joku muu osaa paremmin omasta työstä kertoa kuin se työn tekijä. Omakustannekirjailijoiden myyntimäärät ovat kai hyvin pieniä, joten jos vielä maksat siitä jollekin, niin ei se kovin fiksulta kuulosta.
Tänä päivänä aitous myy. Voit kyllä olla oma itsesi. Brändää itsesi sellaisena, kun olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita hakukoneeseen Ritva Sarkola tai Tuula Sariola. On ok luoda pseudonyymi tai jopa pseudopersoona, mutta ei palkata jotakuta muuta ”esittämään” sinua.
Ulkonäkö on vain yksi tekijä, jos "ulkokirjallisia" koukkuja aletaan miettiä. Voit profiloitua monella muulla ostavaa tai lukevaa väestönosaa kiehtovalla tavalla, esim. rikollisuuden, sairauden, epäkonventionaalisen seksielämän tai uhriutumisen kautta. Varsinkin viimeksimainittu tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mistä olet käsityksesi saanut, mutta itse julkaisseena kirjailijana totean, että pääsääntöisesti kustantajia kiinnostaa nimenomaan hyvä käsikirjoitus, eivät ne somen perusteella kustannussopimuksia jakele. Toki osa kustantajista julkaisee ulkokirjallisista syistä jotain huttuakin, mutta jos et sellaista tavoittele, niin kehotan kirjoittamaan hyvin ja lähettämään kustantajille mahdollisimman valmiiksi hiotun kässärin.
Minä en ainakaan ole työni puolesta somessa aktiivinen. Omassa facebookissani jaan postauksia vain kavereille, tutuille ja kollegoille, olen huono markkinoimaan itseäni ja puhun julkisesti mieluiten vaan kirjoistani. Kyllä tässä työssä olennaista on kirjoittaminen eikä joku instagramissa poseeraaminen.
Kun tässä nyt on kirjailijoita paikalla niin kyselisin teidän mielipiteitä siitä että miten (kaunokirjallisuutta) olisi parasta myydä ja jos haluaisi omakustanteena sitä tehdä niin onko mitään mahdollisuutta ylipäänsä myydä mitään.
Olen itse julkaissut pari kymmentä kirjaa suomeksi suomalaisilla perinteisillä kustantajilla ja englanniksi kansainvälisillä perinteisillä kustantajilla, mutta ne on kaikki olleet tiedepuolella. Haluaisin kokeilla kaunokirjallisuuspuolta, mutta sitä en tunne ja siksi kaipaisin keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutavaa pazhkaa jauhat. Mä katson kirjan hyllystä tai netistä ja ostan jos on kiinnostava.
Eikä mulla ole mitään tietoa niiden somepershenseistä.
Sincc
Kyllä niitä kaunokirjallisia omakustanteita on aika vaikea saada kaupan. Vrt kustantamo ottaa yleensä esikoiskirjailijasta 1000 - 1500 kappaleen painoksen, yhden, ja niistä jää osa myymättä, vaikka kustantamoilla on omat suhteet kirjakauppoihin jne. Itsekseen kun niitä myy, niin kappalemäärät taitaa olla murto-osia tuosta. Mutta kun kerran osaat kirjoittaa, niin tarjoa ihmeessä kustantamoille 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä kaunokirjallisia omakustanteita on aika vaikea saada kaupan. Vrt kustantamo ottaa yleensä esikoiskirjailijasta 1000 - 1500 kappaleen painoksen, yhden, ja niistä jää osa myymättä, vaikka kustantamoilla on omat suhteet kirjakauppoihin jne. Itsekseen kun niitä myy, niin kappalemäärät taitaa olla murto-osia tuosta. Mutta kun kerran osaat kirjoittaa, niin tarjoa ihmeessä kustantamoille 😊
Kiitosta vaan, osaan kirjoittaa asiatekstiä. Epäilen, että se on vähän eri asia kuin kaunokirjallisuusteksti.
Lisäksi tässä on sellainen ongelma, että haluaisin kirjoittaa ”huonoa” kaunokirjallisuutta, eli rumasti sanottuna ihan täysin hömppää. Toisaalta minulla on tiedepuolella ihan vakavastiotettava maine, jonka mieluusti säilyttäisin. Niinpä minulla on vähän sama ajatus kuin aapeellä: josko tähän loisi jonkun fiktiivisen pseudonyymikirjailijan, jolla vähän leikkisi. En tarvi isoja yleisöjä, mutta eihän leikki ole leikkiä, jos yleisöä ei ole ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä kaunokirjallisia omakustanteita on aika vaikea saada kaupan. Vrt kustantamo ottaa yleensä esikoiskirjailijasta 1000 - 1500 kappaleen painoksen, yhden, ja niistä jää osa myymättä, vaikka kustantamoilla on omat suhteet kirjakauppoihin jne. Itsekseen kun niitä myy, niin kappalemäärät taitaa olla murto-osia tuosta. Mutta kun kerran osaat kirjoittaa, niin tarjoa ihmeessä kustantamoille 😊
Kiitosta vaan, osaan kirjoittaa asiatekstiä. Epäilen, että se on vähän eri asia kuin kaunokirjallisuusteksti.
Lisäksi tässä on sellainen ongelma, että haluaisin kirjoittaa ”huonoa” kaunokirjallisuutta, eli rumasti sanottuna ihan täysin hömppää. Toisaalta minulla on tiedepuolella ihan vakavastiotettava maine, jonka mieluusti säilyttäisin. Niinpä minulla on vähän sama ajatus kuin aapeellä: josko tähän loisi jonkun fiktiivisen pseudonyymikirjailijan, jolla vähän leikkisi. En tarvi isoja yleisöjä, mutta eihän leikki ole leikkiä, jos yleisöä ei ole ollenkaan.
Tietenkin voit kirjoittaa salanimellä, niin on moni muukin tehnyt. Ei siihen mitään aloittajan kuvittelemaa yli-ihanaa somepersoonaa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä kaunokirjallisia omakustanteita on aika vaikea saada kaupan. Vrt kustantamo ottaa yleensä esikoiskirjailijasta 1000 - 1500 kappaleen painoksen, yhden, ja niistä jää osa myymättä, vaikka kustantamoilla on omat suhteet kirjakauppoihin jne. Itsekseen kun niitä myy, niin kappalemäärät taitaa olla murto-osia tuosta. Mutta kun kerran osaat kirjoittaa, niin tarjoa ihmeessä kustantamoille 😊
Kiitosta vaan, osaan kirjoittaa asiatekstiä. Epäilen, että se on vähän eri asia kuin kaunokirjallisuusteksti.
Lisäksi tässä on sellainen ongelma, että haluaisin kirjoittaa ”huonoa” kaunokirjallisuutta, eli rumasti sanottuna ihan täysin hömppää. Toisaalta minulla on tiedepuolella ihan vakavastiotettava maine, jonka mieluusti säilyttäisin. Niinpä minulla on vähän sama ajatus kuin aapeellä: josko tähän loisi jonkun fiktiivisen pseudonyymikirjailijan, jolla vähän leikkisi. En tarvi isoja yleisöjä, mutta eihän leikki ole leikkiä, jos yleisöä ei ole ollenkaan.
Tietenkin voit kirjoittaa salanimellä, niin on moni muukin tehnyt. Ei siihen mitään aloittajan kuvittelemaa yli-ihanaa somepersoonaa tarvita.
Jujuu tottakai. Mutta haluaisinkin nyt keskustelua siitä omakustanteen markkinoinnista.
Mitäköhän tuollainen käsikirjoitus pääpiirteissään sisältää? Lähinnä mielenkiinnosta kyselen. Olen kirjoitellut henkeni tuotosta jo jossain määrin ja olen ajatellut kirjoittaa sen valmiiksi, ja vasta sitten tarjota sitä mahdollisille halukkaille julkaistavaksi. Toimiiko tuollainen taktiikka laisinkaan nykypäivänä? Visio lopputuloksesta on kaikkinensa aika kokeileva ja tuleepahan kunnolla kokeiltua siipien kantavuutta sekä kysyntää ajatuksille ja tyylille.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän tuollainen käsikirjoitus pääpiirteissään sisältää? Lähinnä mielenkiinnosta kyselen. Olen kirjoitellut henkeni tuotosta jo jossain määrin ja olen ajatellut kirjoittaa sen valmiiksi, ja vasta sitten tarjota sitä mahdollisille halukkaille julkaistavaksi. Toimiiko tuollainen taktiikka laisinkaan nykypäivänä? Visio lopputuloksesta on kaikkinensa aika kokeileva ja tuleepahan kunnolla kokeiltua siipien kantavuutta sekä kysyntää ajatuksille ja tyylille.
Jos puhutaan kaunokirjallisuudesta, niin kustantamoon lähetettävä teksti on mahdollisimman valmis. Hio siis niin pitkälle kuin osaat, luetuta jollain ja sitten kun tunnet olevasi sen kanssa valmis, lähetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän tuollainen käsikirjoitus pääpiirteissään sisältää? Lähinnä mielenkiinnosta kyselen. Olen kirjoitellut henkeni tuotosta jo jossain määrin ja olen ajatellut kirjoittaa sen valmiiksi, ja vasta sitten tarjota sitä mahdollisille halukkaille julkaistavaksi. Toimiiko tuollainen taktiikka laisinkaan nykypäivänä? Visio lopputuloksesta on kaikkinensa aika kokeileva ja tuleepahan kunnolla kokeiltua siipien kantavuutta sekä kysyntää ajatuksille ja tyylille.
Jos puhutaan kaunokirjallisuudesta, niin kustantamoon lähetettävä teksti on mahdollisimman valmis. Hio siis niin pitkälle kuin osaat, luetuta jollain ja sitten kun tunnet olevasi sen kanssa valmis, lähetä.
Kiitos tästä. En ole niin perehtynyt näihin koukeroihin, kun olen ajatellut homman pelittävän ilman kikkailujakin, kunhan se tuotos vain on riittävän hyvä ja kiinnostava. Olen vain miettinyt, että mitä suurempaa työstöä kirjassa varsinaisesti enää on kustannussopimuksen jälkeen, jos se on hyvin kirjoitettu hyvin valmis tekele. Ja nuo vaikuttavat olevan jo lähtökohta sopimukselle.
Joskus kun olen kuullut puhuttavan kustannussopimuksella kirjoittavista kirjailijoista, mutta tuo koskenee sitten enemmän jo mainetta ja myyntiä haalineita konkareita?
Kannattaa lukea sellainen tapaus kuin JT LeRoy (joku varmaan nimen vielä muistaakin).
Tuolla tempulla tienasi kyllä hyvin. Mutta oliko se sitten menetetyn maineen arvoista, en tiedä.
Tavallaan Enkeli-Elisakin oli vähän samantyyppistä huijausta, joskin astetta vakavampaa kuin se, että joku palkkaisi nätin ihmisen poseeraamaan somekuvissa.
Et taida tuntea alaa. Kustantajia lähestytään (hyvällä) tekstillä, ei seuraajamäärillä. Julkisuuden tason voi kyllä valita, useimpien kohdalla se on turha pelko, sillä ketään ei kiinnosta. Jos olet omakustannetta tekemässä, niin sehän tehdään omalla rahalla, painoa ei kiinnosta se tekstisi laatu, seuraajat tai myyntimäärät.