Juokseminen aiheuttaa mulle wc-hädän
Siis tykkään juoksemisesta. Ongelma on se, että useimmiten kun olen juoksut noin 2km tulee hirveä kakkahätä. Juokseminen muuttuu vaikeaksi kun täytyy pidättää. Tämä on ikävää. Nykyisin suunnittelen juoksulenkkini niin että juoksen kodin läheisyydessä ja pääsen kotiin vessaan. Mitä muuta vois keksiä?
Kommentit (9)
Kuulemani mukaan tuo on ihan yleistä, että varsinkin juoksu laittaa suolen toimimaan. En tiedä juttujen toden perää, mutta minulle on kerrottu, että jopa maratoonarit tmv. saattavat joutua kesken matkan käymään puskan puolella. Apukeinoja en tuohon kyllä osaa antaa :|
Pitäis käydä paskalla ennen lenkkiä. Sillä on laksatiivinen vaikutus.
Nimim. Kokemusta on
Juokse kilometri kotoa poispäin, takaisin kotiin, käy paskalla ja lähde takaisin juoksemaan.
Se on vaan ärsyttävää kun on päässyt juuri siihen juoksuun kiinni niin pitää mennä kakkimaan. Ja osittain juoksen lasten treenien aikana. No sitten menen läheiseen uimahalliin vessaan. Juoksu laittaa kyllä min kehon liikkeelle, suolta myöten. Ja tosiaan ei auta jos ennen on käynyt kakkalla, tai joskus se auttaa.
Suunnittele päivärytmisi eritavoin,esim aamupala,wc-käynti,lenkki.Ihmisen elimistö oppii sopeutumaan muutamassa viikossa.Juoksen itsekin ja olen hoitoalalla.
Hyviä keinoja:
-pari kiloa painosta pois syömällä oikein
-lenkin pituutta lisäten 500 m lisää joka kerta
-kerran viikossa täysillä alusta alkaen 500 m lisäten joka viikko
-säännöllisesti lenkille että maha tottuu juoksuun
Vierailija kirjoitti:
Siis tykkään juoksemisesta. Ongelma on se, että useimmiten kun olen juoksut noin 2km tulee hirveä kakkahätä. Juokseminen muuttuu vaikeaksi kun täytyy pidättää. Tämä on ikävää. Nykyisin suunnittelen juoksulenkkini niin että juoksen kodin läheisyydessä ja pääsen kotiin vessaan. Mitä muuta vois keksiä?
Luonnollinen reaktio.
Koirakin tyhjentää suolensa melkein heti kun pääsee vapaasti juoksemaan.
Muistan omalta kohdaltani juoksulenkin, jolloin iso hätä yllätti ja kotiin oli vielä matkaa... Ensin yritin lisätä vauhtia, toivoin, että ehdin kotiin. No, piti vain todeta, että kotiin en ehdi, mitä teen?? Hyvät neuvot olis kalliita. Olin keskellä omakotitaloaluetta, joten mihinkään metsään en voinut paeta. Tarkastin selustan ja edustan, ei onneksi ketään. Sitten annoin vaan tavaran tulla, tai se tuli ihan itsestään, reilu puurokauhallinen. Toimitus ei ollut äänetön. Hajuhaitta alkoi häiritsemään, mutta kotia kohti jatkui matka. Enää ei varsinaisesti ollut kiire, eikä juoksu maittanutkaan housujen sisällöstä johtuen. Onneksi oli ohut tuulitakki päällä, jonka pystyin sitomaan vyötäisille "näköesteeksi". Vähin äänin hiivin kotiin ja rupesin pyykkäämään. Tästä on jo vuosia ja nyt, vasta nyt, se naurattaa.