Eronneet ja läheisyyden kaipuu
Tiedättekö tunteen, kun on niiiin yksinäinen olo. Ei kiinnosta irtosuhteet saati yhden illan jutut. Kaipaan kosketusta, läheisyyttä, hellyyttä, tukehdun tähän kaipuuseen, varsinkin näin ilta-aikaan. Tarvin ja haluan rakkautta. Miten kauan ihminen jaksaa näin?:( Rakkautta kun jakaa lapsilleen, se on niin sisäsyntyistä. Kuka minua pitäis hyvänä, hierois niskoja, hyväilis. Kuinka sitä voi kaivatakkaan toista ihmistä, rinnallakulkijaa:"(
Kommentit (14)
Seiskalla jo hyviä vinkkejä. Mutta tiedän kyllä tunteen harvinaisen hyvin!
Pyydä lääkäriltä SSRI-masennuslääkettä, niitä saa helposti, ei tarvitse sanoa syyksi kuin että "harmittaa" niin resepti on kirjoitettu.
SSRI-lääkkeet kuolettavat läheisyyden ja hellyydenkaipuun ja seksin unohdat niiden ansiosta koko loppuelämäksesi.
Nro kymppi, sinäpä sen sanoit! Buah!
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 09:46"]
Mä olen ollut sinkkuna eron jälkeen nyt kolme vuotta. Ei ees seksiä, pari surkeaa kännipanoa lukuunottamatta, joita en enää halua.
Mä käyn säännöllisesti hierojalla, otan kokovartalohieronnan ja nautin. Siitä saa läheisyyttä. Lisäksi halaan ystäviäni, mummoani, lapsiani. läheisyyden ei tarvitse olla seksuaalista.
Urheilu auttaa paljon. Siinä tulee jotenkin "näkyväksi." Esimerkiksi tunnin vesijuoksun jälkeen vielä istuskelet höyrysaunassa. Pukuhuoneessa laittelen kaikkia ihania rasvoja ja kauniit alusvaatteet. Sitten jonnekin salaatille, istuskelen ja mietiskelen, luen hyvää lehteä tai kirjaa. Monta kertaa oon rehellisesti ajatellut, että tää fyysinen ihans urheilun jälkeinen olo kropassa on paljon parempaa kuin seksi. Jos joutuisin valitsemaan seksin ja urheilun välillä, valitsisin urheilun. Lisäksi onhan mulla kaksi tervettä kättä :-)
Haen fyysistä hyvää oloa muusta kuin ihmisestä. Lisäksi kun tekee jotain, mistä tulee hyvä olo, käyn esimerkiksi seurakunnassa säestämässä mummoja, kun he laulaa virsiä. Sitten kahvitellaan ja jutellaan. Henkinen yhteenkuuluvuus ja rakkaudellisuus jollain tavalla täyttävät sitä läheisyyden kaipuuta.
Tee kaikkea, mistä sulle tulee fyysesti tai henkisesti hyvä olo. Hanki kissa, koira tai vaikka pupu. Minulla on pupu. Sitä voi halailla ja paijata, pupu on ihana låmmin sylissä.
Hoida kavereitten vauvoja. Autat kaveria ja saat hyvää mieltä.
Joskus se yksinäisyys vaan vyöryy päälle. sitten ei auta kuin kestää. Voi soittaa kaverille, rukoilla jos olet uskovainen tai vaikka joogata. Tee asioita. Sohvan nurkassa itseään säälien ei ole lääke. Minä en lisäksi kuuntele mitään kaipuuta nostattavaa tai romanttista musiikkia. Se vaan tekee kaipuuta, johon ei ole vastakaikua.
Mene lavatansseihin. Tanssi baareissa hitaita. Tee asioita joista iloitset.
Voimia sinulle!
[/quote]
Menin jotenkin ihan tolaltani, kun luin tekstisi. Annoit minulle valtavasti voimia, vaikka oletkin ihan tuntematon ihminen. Kiitos. Terveisin, eräs eroamassa oleva ihminen
Kolme vuotta likaisesta erosta enkä ole sen koommin seurustellut. Kuukauden tapailu oli pisin ns suhde ja inhottavasti siinä ehti jo nautiskella läheisyydestä kunnes sydän taas särkyi. Nyt sitten totutellaan taas yksinoloon ja kaivataan läheisyyttä. Mulle tosin käy satunnaiset yhdenillansuhteetkin seksin puutteeseen.
No joo, eihän niihin kuole, mut kyllä se tekee kipeetä aika-ajoin!
Mä olen ollut sinkkuna eron jälkeen nyt kolme vuotta. Ei ees seksiä, pari surkeaa kännipanoa lukuunottamatta, joita en enää halua.
Mä käyn säännöllisesti hierojalla, otan kokovartalohieronnan ja nautin. Siitä saa läheisyyttä. Lisäksi halaan ystäviäni, mummoani, lapsiani. läheisyyden ei tarvitse olla seksuaalista.
Urheilu auttaa paljon. Siinä tulee jotenkin "näkyväksi." Esimerkiksi tunnin vesijuoksun jälkeen vielä istuskelet höyrysaunassa. Pukuhuoneessa laittelen kaikkia ihania rasvoja ja kauniit alusvaatteet. Sitten jonnekin salaatille, istuskelen ja mietiskelen, luen hyvää lehteä tai kirjaa. Monta kertaa oon rehellisesti ajatellut, että tää fyysinen ihans urheilun jälkeinen olo kropassa on paljon parempaa kuin seksi. Jos joutuisin valitsemaan seksin ja urheilun välillä, valitsisin urheilun. Lisäksi onhan mulla kaksi tervettä kättä :-)
Haen fyysistä hyvää oloa muusta kuin ihmisestä. Lisäksi kun tekee jotain, mistä tulee hyvä olo, käyn esimerkiksi seurakunnassa säestämässä mummoja, kun he laulaa virsiä. Sitten kahvitellaan ja jutellaan. Henkinen yhteenkuuluvuus ja rakkaudellisuus jollain tavalla täyttävät sitä läheisyyden kaipuuta.
Tee kaikkea, mistä sulle tulee fyysesti tai henkisesti hyvä olo. Hanki kissa, koira tai vaikka pupu. Minulla on pupu. Sitä voi halailla ja paijata, pupu on ihana låmmin sylissä.
Hoida kavereitten vauvoja. Autat kaveria ja saat hyvää mieltä.
Joskus se yksinäisyys vaan vyöryy päälle. sitten ei auta kuin kestää. Voi soittaa kaverille, rukoilla jos olet uskovainen tai vaikka joogata. Tee asioita. Sohvan nurkassa itseään säälien ei ole lääke. Minä en lisäksi kuuntele mitään kaipuuta nostattavaa tai romanttista musiikkia. Se vaan tekee kaipuuta, johon ei ole vastakaikua.
Mene lavatansseihin. Tanssi baareissa hitaita. Tee asioita joista iloitset.
Voimia sinulle!
Onhan noita tunteita ollut. Nyt olen ollut jo 9 vuotta ilman läheisyyttä ja seksiä, jotenkin sitä on niin kivettynyt jo ettei jaksa mitään kaivatakaan enää.
Yksin ollassa ihan siedettävää, voi uskoa siihen että vielä jonain päivänä.. Sittenkun omassa parisuhteessa kumppani ei halua olla lähellä eikä koskea on se eri asia
Ymmärrän sun tunteesi, mä täällä itken yksinäisyyttäni, vaikka olen naimisissa. En halua vähätellä yksinäisyyden tunteitasi, mutta mulla on sellainen epätoivoinen ja yksinäinen olo.JOs olisin sinkku, olisi edes toivo tulevaisuudesta tapahtuvasta läheisyydestä japarisuhteesat. Nyt se on niin kaukana ja monimutkaisempaa, pitäis ensin järjestää asiansa erota, että vois edes luvalla toivoa oikeaa läheisyyttä ja toista kumppania, jonka kanssa olisi sitä.
Niin, ei se parisuhteessa elo varmastikkaa tarkota sitä, että olis automaattisesti läheisyyttä yms. Varmasti vaikeaa sekin, jos ollaan yhdessä mut silti tuntee yksinäisyyttä :( Se on raastava tunne, odotellen tässä siis sitä kivettymistä... :D
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 23:24"]
Tiedättekö tunteen, kun on niiiin yksinäinen olo. Ei kiinnosta irtosuhteet saati yhden illan jutut. Kaipaan kosketusta, läheisyyttä, hellyyttä, tukehdun tähän kaipuuseen, varsinkin näin ilta-aikaan. Tarvin ja haluan rakkautta. Miten kauan ihminen jaksaa näin?:( Rakkautta kun jakaa lapsilleen, se on niin sisäsyntyistä. Kuka minua pitäis hyvänä, hierois niskoja, hyväilis. Kuinka sitä voi kaivatakkaan toista ihmistä, rinnallakulkijaa:"(
[/quote]
Siihen tottuu. Päätät, että siedät yksinäisyyttä, niin ennen pitkää siedät sitä.
Omalla kohdallani on erosta jo kahdeksan vuotta, eikä koko aikana eron jälkeen ole ollut seksiä tai seurustelua, hellyyttä, ei mitään. Tilanne perustuu täysin omaan valintaani.
Suututtaa lukea kommentteja, joissa väitetään että kaikki yksinhuoltajat ovat läheisyydenkipeitä ja helppoja naisia. Eron jälkeen moni äiti tekee saman päätöksen kuten minäkin, päättää pysyä kaukana miehistä loppuikänsä. Yksinäisyyteen tottuu, kunhan lakkaa välittämästä läheisyydenkaipuun tunteista. Ne ovat vain TUNTEITA, et kuole niihin, mutta voit kuolettaa ne.
Kokeile edes.
Kiitos edelliselle :)