Lue keskustelun säännöt.
Vanhan pariskunnan ongelma - onko muilla tämmöistä?
18.11.2020 |
Meillä on miehen kanssa erilaiset harrastukset. Olen pyytänyt häntä kokeilemaan omaa harrastustani. Hän kävi kerran ja mökötti sen jälkeen kun oli niin kamalaa. Minä olen vuosien varrella jossain määrin harrastanut niitä hänen juttujaan - tosin joskus on tullut tunne, että olen siellä vaan tiellä ja hidaste. Tasoeromme on niin kova, kun hän on harrastanut kauan ja minä ihan vaan siksi, että olisi jotain yhteistä tekemistä.
Häntä ärsyttää jos haluan kertoa miten vaikka treeneissä meni, mutta omista harrastuksistaan hän kertoo vuolaasti ja tilittää mm. jos sattui huonoon peliporukkaan. Eilen satuin tulemaan toiseksi pienessä kisassa ja halusin ottaa someen kuvan, jossa pitelen palkintoani. Hän alkoi heti kommentoida ulkonäköäni ja valitsemiani vaatteita negatiivisesti. Hänen mielestään kaikki harrastukseni ovat sellasia, että jos hän vaan panostaisi niihin lajeihin aikaansa, hänestä tulisi niissä todella hyvä. Itse olen hädintuskin keskinkertainen.
Olen parisuhteessa, mutta kauhean yksinäinen. En halua kotona puhua treeneistä tai oppimistani uusista asioista miehen asenteen vuoksi, mutta näin korona aikana ei ole muitakaan kenen kanssa jakaa. Seksiä saan, mutta muuten ollaan moikkailevia kämppiksiä. Meillä on yhteistä taivalta takana jo 15 vuotta. Tämmöistäkö on olla "vanha pariskunta"? Molemmilla omat elämät? Miten tämmöisen asian kanssa jaksaa? Siis tavallaanhan se on myös kivaa, että toinen ei rajoita millään tavalla tekemisiäni ja menemisiäni, mutta olisi kiva jos osoittaisi välittävänsä kysymällä edes joskus kuulumisia.
Mies on myös hieman mustasukkainen. Epäilee, että minulla on joku toinen kun olen koko ajan menossa. Tämän hän verhoaa vitsiksi, mutta sekin on kuormittavaa, kun pitää todistella rakkauttaan ja sitä että ei ole mitään meneillään - kun ei ole mitään meneillään! En vaan jaksa olla kotona tekemättä mitään miehen kanssa, jota ei kiinnosta minun arkeni!
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä suhteenne on tullut elinkaarensa päähän. Yksinkertaisesti ei kanna pidemmälle enää.
Tätä minäkin pelkään. Ja siitä päästäänkin siihen, että periaattessa kaikki muu on hyvin ja ero olisi todella paha taloudellinen isku. Joutuisin luopumaan mm. asunnosta josta pidän paljon. Että onko se sen arvoista sitten? En todellakaan tiedä...
Tuskan tuska!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain yksi elämä. Haluaako sen viettää huonossa suhteessa taloudellisista syistä, se on jokaisen itse ratkaistava.
Millaista teillä oli suhteen alussa?
Miehesi on vanhan liiton törppö, anteeksi puujalka.
Mutta joo, itse olen tyyppiä mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Mieti mihin käytät elämääsi, millaista arvoa sinun oma kumppanisi sinulle antaa. Ei kuulosta hääppöiseltä.
Huonon pariskunnan ongelma, ei vanhan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vain yksi elämä. Haluaako sen viettää huonossa suhteessa taloudellisista syistä, se on jokaisen itse ratkaistava.
Tottahan tuo. Silti jaksan toivoa, että mies muuttuisi. Huomaisi, että tässä on jotain mistä hänen kannattaisi pitää kiinni. En usko, että lähtisin suhteesta nyt, mutta tiedän olevani aika herkkä sille, jos joku ulkopuolinen kyselee kuulumisia ja osoittaa kiinnostusta.... Ja ehkä mieskin sen syvällä sisimmässään tietää, että voisi olla parempi ja siksi pelkää, että minulla on jo joku toinen, mutta ei vaan tee muutosta. Turhauttavaa. Kaikki voisi olla niin hyvin :(
On mielenkiintoista, kuinka erilaisia pariskuntia on. Meillä mieheni kanssa täysin eri tekemiset ja harrasteet. Hän on menevämpi ja harrasteet vauhdikkaita. Minä taas olen kotona kököttävä nörtti. Tarvitsen niin paljon omaa aikaa, että ajatus yhteisestä harrastuksesta olisi lähinnä ahdistava. Ja tämä koskee ihan kaikkia ihmissuhteitani, haluan harrastaa yksin, omia asioitani. Muuten meillä on paljonkin yhteistä, sama aatteellinen arvomaailma ja huumori.
Silloin, kun seurallisuus ja yhteiset harrastukset ovat sinulle tärkeä juttu, sanoisin että varmaan kannattanee etsiä yhteisyydestä nauttiva mieskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista teillä oli suhteen alussa?
Suhteen alussa meillä oli yhteisiä harrastuksia, kun halusin kokeilla ja tehdä niitä miehen juttuja. Joskus satunnaisesti teen niitä nytkin, mutta minusta ei vaan ole istumaan koneen edessä joka ilta. Ehkä yhden viikonlopun silloin tällöin jaksaa.
Ehkä se onkin tuossa se ongelma. Että minä olen yrittänyt ja taittunut kaksinkerroin, mutta miestä ei vaan ole koskaan kiinnostanut enkä ole sitä tajunnut. Tai että päästin hänet aikanaan liian helpolla ja hän ei koskaan oppinut olemaan kiinnostunut minun tekemisistäni.
Onko mies ollut aiemminkin mustasukkainen? Ainahan voit pyytää häntä mukaasi "menoihin", jos kieltäytyy niin sitten voi pitää suun säpissä.
Me olemme aika vanha pari, mutta harrastukset tapahtuu ihan kotipiirissä ja vaikka usein onkin hyvin hiljaista, niin ei se ainakaan minua haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sinun itse pitää muuttua jos olet se joka loisii lompakolla. Maksajan mukaan sitä mennään aina.
Töissä käydään molemmat ja minä tienaan enemmän. Pärjäisin ihan hyvin omillani, mutta ei olisi toki varaa pitää tämmöistä asuntoa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä suhteenne on tullut elinkaarensa päähän. Yksinkertaisesti ei kanna pidemmälle enää.
Tätä minäkin pelkään. Ja siitä päästäänkin siihen, että periaattessa kaikki muu on hyvin ja ero olisi todella paha taloudellinen isku. Joutuisin luopumaan mm. asunnosta josta pidän paljon. Että onko se sen arvoista sitten? En todellakaan tiedä...
Tuskan tuska!
Eli roikut huonossa suhteessa ihan puhtaasti taloudellisista syistä? Onko aineellinen omaisuus sen arvoista, että sen takia kannattaa pilata elämänsä, ja pahimmassa tapauksessa mielenterveytensä?
Mutta jos kuitenkin haluatte parisuhteessa jatkaa, suosittelen pariterapiaa. Siellä sitten selviää, onko teillä potentiaalia jatkaa pariskuntana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan h-vetin tylsältä elämältä. Mieluummin olen säälittävä ikisinkku kuin väännän tuollaista jonkun kääkän kanssa.
Ei mun mielestä ongelma ole suhteen iässä vaan miehen itsekkyydestä. Sitähän se on, jos itse puhuu pitkät pätkät omista asioista ja ei halua kuunnella toisen asioita tai arvostelee toista.
Ootko sanonut, että sua loukkaa hänen arvostelu tai mustasukkaisuus tai ettei osoita kiinnostusta sua kohtaan? Onko sen jälkeen jatkanut käytöstä?
Olen itse 15 vuotta ollut parisuhteessa ja mies ei käyttäydy noin. Joskus voi olla, että haluaa puhua omista asioista ja ei kuuntele mun juttuja, mutta sanon saman tien ja pahoittelee silloin ja keskittyy kuuntelemaan mua. Itsekin joskus toimin samoin ja mies silloin sanoo mulle myös ja pahoittelen ja kuuntelen sitten häntä. Jokainen varmaan joskus on niin väsynyt/stressissä/innoissaan, että jaarittelee vain omia asioita, mutta jos on kyseinen ihmisen tapa aina toimia, niin käytöstapojen puutetta silloin. Tuntuu, että miehillä enemmän on tuollaista toisten ihmisten huomioon ottamisen puutetta, eikä näitä taitoja sitten opeteta kotona tai opita kaveripiirissä?
Sivusta olen seurannut joidenkin parisuhteita, joissa tuntuu olevan tasapaino ja toisen huomioon ottaminen poissa. Ehkei sitä alussa kiltimpi osapuoli huomaa ja tilanne vain jatkuu ja pahenee, kunnes toinen osapuoli huomaa, ettei samaa samaa huomiointia ja arvostusta osakseen, mitä toiselle antaa. Se sitten saako tilannetta muutettua myöhemmin, niin en tiedä vastausta siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista ihmistä ei pysty muuttamaan ja itseäänkin hyvin rajallisesti.
Mitä odotit parisuhteenne alussa?
Odotin itse paljon enemmän mihin 15 vuotta kestänyt liittomme on meidät vienyt.
Odotin myös yhdessä tekemistä, syömistä yhdessä, keskusteluja, mutta lähestulkoon kaikki onkin tullut hieman toisenlaiseksi mitä odotin.
Alussa erilaisuutemme häiritsi, mutta ajan oloon olen oppinut nauttimaan toisenlaisestakin arjesta.
Saatamme vaihtaa päivän aikana muutaman lauseen, olemme omissa oloissamme tietokoneillamme, harrastamme omia juttujamme, minä motskareita, tekniikkaa yleensä ja hän keräilyä ja kaupankäyntiä netissä.
Ruokailemme omia aikojamme, sillä yhteisiä safkoja on vaikea keksiä (vaimo vegaani ja minä barbaari :-), mutta ei sekään ole niin paha juttu.
Yhdessä tekemisemme on kirpputoreilla kiertely, josta yleensä en löydä itselleni mitään ja hän kassikaupalla myytävää ja omien kokoelmiensa täydennystä. Mukavaa puuhaa kyllä.
Olemme molemmat muuttuneet yhteisten vuosiemme aikana, sopeutuneet toistemme tapoihin, muuttaneet omiamme, tehneet kompromisseja ja lukiessani Ap:n aloitusta, aloin miettimään haluaisinko itse erota liitosta jossa suurimman osan ajasta hommailemme omiamme (nyt vaimo haravoi pihassa, minä nökötän koneella) ja päädyin ratkaisuun etten koskaan.
15:a vuoden aikana elämämme on muodostunut hyväksi, vaikka ne ennakko-odotukset olivatkin toisenlaisia vuosia sitten. En enää haluaisi muuttua toisenlaiseksi, enkä haluaisi aloittaa taas uudestaan elämää jonkun toisenlaisen ihmisen kanssa ja aloittaa kaikkea uudelleen alusta.
Meillä on koti, kulkuneuvoja, rahaa mielekkääseen elämään ja vierellämme ihminen johon voi luottaa, vaikka puhuisimmekin vähän, harrastaisimme eri asioita ja vaikka suurimman osan ajasta viettäisimme erakkomaista elämää. Me vietämme sitä kuitenkin yhdessä ja elämäni aikana olen oppinut, että rakastUa voi useita kertoja elämänsä aikana, mutta vain yhden kerran rakastAa.
Olen oppinut rakastamaan :-)
No, meillä on taas kaikki muu näennäisesti hyvin mutta seksi lähes loppunut, mies ei halua kovinkaan usein...
Vierailija kirjoitti:
No, meillä on taas kaikki muu näennäisesti hyvin mutta seksi lähes loppunut, mies ei halua kovinkaan usein...
Jos teillä pantaisiin kerran päivässä mutta mies olisi alkoholisti, narkkari, väkivaltainen, mielenterveyspotilas, olisitko onnellimpi kuin nyt?
Älä laita aloittaja tuota "vanhan" suhteen piikkiin. Meillä on liittoa takana 34 vuotta, eikä ole MITÄÄN tuon suuntaista käytöstä. Sinun miehesi on törppö. Onko aina ollut vai onko tämä käytös muuttunut viime aikoina?
Ei kai ihmisten tartvitse liimautua toisiinsa, vaikka naimisissa olisikin. Pitäisikö olla myös samassa työpaikassa? Tottakai voi olla omat harrastukset, jos muuten viihtyy yhdessä ja jotain kuitenkin tehdään yhdessä.
Ehkä suhteenne on tullut elinkaarensa päähän. Yksinkertaisesti ei kanna pidemmälle enää.