Entinen suhde, vai uusi suhde?

Heippa. Olen eronnut 4,5 v.kestäneestä suhteestä kesäkuussa 2013. Suhteessamme ei seksi toiminut (alussa jonkun verran paremmin), olin jotenkin ärsyyntynyt koko loppuajan, riitelimme melko paljon, olin alkanut katselemaan muita miehiä, olin jopa pussaillut muiden kanssa. Kun sitten tapasin yhden tosi mukavan miehen, jätin silloisen avomieheni. Tapailu tämän toisen miehen kanssa on jatkunut edelleen, seksi hänen kanssaan on tosi hyvää, ja hänen fyysinen kuntonsa viehättää mua (toisin kuin exääni en halunnut ollenkaan loppuajasta).Nyt oon huomannut että tämän toisen miehen kanssa en ehkä pysty olemaan aivan täysin oma itseni. Toki en joudu esittämäänkään mitään, mutta jotenkin välillä hänen seuransa tuntuu ahdistavalta, ja hänen juttunsa ovat toisinaan minua suuresti ärsyttäviä (on minua 5 v. nuorempi, vaikuttaisiko asiaan sitten kuitenkin..). En tiedä mistä johtuu..

Olemme exäni kanssa olleet tekemisissä melko paljonkin koska meillä on yhteinen koira jota hoidamme vuorotellen. Minulla on jo melko alusta asti, kun muutin omaan asuntoon noin 6 kk sitten kauhea yksinäisyyden tunne kun olen yksin kotona, tai menen nukkumaan. Olen ruvennut miettimään teinkö virheen erotessa periaattessa niinkin hätäisesti kuin 2 vkon miettimisajalla (vaikkakin olin ollut tyytymätön suhteeseen jo pidemmän aikaa).  Emme olleet kunnolla koittaneet hoitaa suhdettamme... se on  jäänyt harmittamaan.  Olen nyt hieman umpikujassa, en tiedä mitä teen. Toisaalta just harmittaa kun ei exän kanssa yritetty tosissaan pelastaa suhdettamme, ja olen siihen syypää. Pitäisikö kattoa voisiko tästä vielä tulla jotain....

Exäni olisi melko valmis ottamaan minut takaisin, mutta kun minulla ei ole oikeastaan vieläkään kauheasti romanttisia haluja häntä kohtaan. Kaipaan lähinnä sitä seuraa, ja että teemme esim. koiramme kanssa yhdessä asioita, ja mietin kaiholla kun asuimme yhdessä, ei ollut sitä yksinäisyyden tunnetta.

Tämä toinen mies on ihastunut minuun, ja minä jonkun verran häneen ..mutta en varmasti tarpeeksi,en koe että olisinn mitenkään rakastunut tms. häneen...tai että voisin esim. asua hänen kanssaan, ainakaan vielä.kaikki ei tunnu olevan kunnossa suhteessamme.. Exäni kanssa muutin yhteen jo 6 kk seurustelun jälkeen koska kaikki tuntu niin luonnolliselta.  Ajattelin katsoa miten tilanne kehittyy, ja tehdä ratkaisun suuntaan tai toiseen noin kuukauden sisällä. On pakko. Tämä tilanne on tosiaan jatkunut tällaisena varmaan sen 6 kk kun olen yksin asunut. Osaisiko joku ulkopuolinen takoa tähän jotain järkeä? Olen niin solmussa ajatusteni kanssa etten enää erota mitä pitäisi tehdä. Kaipaisin ulkopuolisen näkökulmaa. IOlen toki jutellut ystävieni kanssa mutta olen silti melko paljon pyöritellt näitä omassa päässäni. Yksin olemistakin olen miettinyt.. olisiko se sitten se oikea ratkaisu kuitenkin? Olen kuitenkin jo 31v. ja haluaisin perheen ja lapsia, pelkään että en löydä ketään jos nyt jätän nämä molemmat vaihtoehdot...  :/

Minä olen 31v, uusi mies 27v, ja exäni 34 v. joten ei olla teinejä :)