Maatalouslomittajan työ?!

On.

Työ on raskasta, päivät pitkiä, loukkaantumisen riski on todellinen ja muutakin pitää osata kuin vain tykätä eläimistä.

Lomittaja on vastuussa tilallisen elinkeinosta siellä työskennellessään.

Navetat ovat aikaisempaa isompia, harvoin lomittaja enää on siellä yksin. Raskastahan tuo on, jos sen niin haluaa nähdä. Paljon tekniikkaa, paljon vastuuta.

Lomittajien työllisyystilanne on kuitenkin hyvä, joten jos tykkää eläimistä ja viihtyy maalla, eikä arastele autoilua, se voi olla hyväkin homma. Palkka on suunnilleen 2000 euroa kuussa. Nykyään tilakoot ovat kasvaneet ja tiloille haetaan myös työntekijöitä (kuten maajussi-Christian :)), ainahan voi vaihtaa yhden tai kahden tilan työntekijäksi, jos lomittaminen käy raskaaksi.

Mitä koulutusta siihen vaaditaan?

Ei riitä, että tykkää eläimistä. Pitää tulla toimeen myös niiden kanssa, ottaa vastaan puskemiset ja potkut, pitää osata hoitaa ja jopa lääkitä eri eläinlajeja, käyttää monenlaisia erilaisia lypsykoneita, vasikoiden juottolaitteita, rehunjakolaitteita, traktoreita. Lisäksi pitää osata tulla toimeen isäntien ja emäntien kanssa (tämä ehkä se vaikein). Palkka on surkea työn vaativuuteen ja vaarallisuuteen nähden, kipeänäkin pitää mennä töihin (ennen kuin saa mistään tuuraajan), työajat on hankalia.

T: ex lomittaja.

Koulutuksena alan ammattikoulussa suoritettu maatalousalan perustutkinto.

http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/399_ammatti

Tottakai tiedostan että pitää muutakin osata kuin vaan tykätä eläimistä. Mutta kun itselläni kiinnostuksenkohteina ovat mm. eläimet ja tosiaan se että viihdyn maalla, niin ajattelin että ehkä tämä ala voisi sopia mulle.

Minkälaisia ihmisiä nuo maatilan omistajat yleensä ovat? Tietty yksilöitä hekin ovat, jotku mukavia ja jotku ei.. Mutta minkälaisia kokemuksia teillä on?

Työpaikathan vaihtelee, joten se mua tässä pelottaa varmaan eniten että joutuu aina uusia tilanomistajia näkemään ja mukana on varmasti myös jotain ihan hirveitä tiukkapipoja.. Vähän ahdistavaa ajatella..

Ap

Ei oo pakko olla mitää koulutusta! Kunhan on täyttänyt 15v.

Paras tilanne on se, että pääsisi vakituiseksi lomittajaksi johonkin lomitusrenkaaseen, vai  mikä se virallinen nimitys lienee. Kuntien lomittajia heitellään ihan mihin tahansa ja tunteja lasketaan tarkkaan. Ei ole mitenkään harvinaista, että joutuu tekemään 120 km:n päässä 6-tuntista työpäivää, eli 3 tuntia aamulla ja toiset 3 tuntia iltalypsyn aikaan. Siksi ei ihme, että vakituisia lomittajia ei ole ihan helppo löytää, ei varsinkaan hyviä.

Eläinten lisäksi on hyvä olla kiinnostunut myös koneista, eli traktoria pitäisi osata liikuttaa niin eteen kuin taakse, ja käyttää työkaluja.

Mä olen tehnyt lomittajan työtä jonkun verran, kun oman alan hommia ei aina ole riittävästi. Työ on vaativuuteensa nähden kehnosti palkattua ja työajat ovat vähän hankalia, kun pitää kaksi kertaa päivässä lähteä työpaikalle. Koulutusta minulla ei kyseiseen hommaan ole, mutta vanhemmillani on maatila ja olen siellä tehnyt töitä.

Ihan ok työtä maatalouslomittajan hommat kuitenkin ovat jos ei palkan pienuutta murehdi. Tilan omistajien kanssa tulee yleensä toimeen, kun koittaa vain hoitaa hommansa asiallisesti ja noudattaa heidän ohjeitaan. Tiloilla on todella erilaisia, keskenään ristiriitaisiakin käytäntöjä.

Jos osaat käyttää koneita, se on tosi hyvä juttu. Loukkaantumisen riski on isojen eläinten kanssa toimiessa aina olemassa, mutta kun on varovainen ja käsittelee eläimiä rauhallisesti, työ on kohtalaisen turvallista. Jonkun verran työhön kuuluu myös aika raskaiden tavaroiden nostelua, joten omasta kunnosta kannattaa pitää huolta ettei loukkaa esimerkiksi selkäänsä. Ainakin näin pienikokoisen naisen kannalta tuo on tärkeää.

Minä tein lukiolaisena kesätyönä maatalouslomitusta.

minä lomitin noin 8lla eri tilalla kahden kesän aikana. Eli siitä voi päätellä että usein toistui samat tilat. Joskus lomitus oli 2 päivän työ ja toisinaan 10 päivää peräkkäin. 

tuntityöläisenä sain valita paikat mihin menin. Yhdessä paikassa oli niin erikoiset ja vanhanaikaiset systeemit etten halunnut sinne toistakertaa. Muut paikat oli ok. isäntien kanssa tuli hyvin toimeen, välillä toivat lomareissuiltaan tuliaisia lomittajallekkin.

kivalta tuntui kun kuuli että pyysivät minua uudestaan lomittajaksi.

Lomittamista saattaa päästä helpostikin kokeilemaan lomittajan mukana harjoittelijana. Näin saisit kuvaa siitä kiinnostaisikaan ala ennenkin kouluttaudut alalle. Ota ihmeessä yhteyttä kuntasi lomittajista vastaavaan ja kysy pääsisikö katsomaan työtä.

Voin omasta kokemuksesta sanoa että, olen nuorempana tykännyt tehdä lomitus töitä mutta nyt ei enään kiinnosta millään kun moni kenen lomittajan kans olen työskennellyt niin niillä on monia paikkoja jo leikattu jne joskus on kiva työ mutta ei vuosikaupalla

Jos osoitat lomittajana taitosi niin pääset helposti jollekin suurehkolle maatilalle vakityöntekijäksi. Tiedän esim. Seinäjoen ympäristöstä monta tilaa joilla on koko ajan haku päällä eläintenhoitajalle, se homma kun nykyään kiinnostaa enää harvaa suomalaista nuorta.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 13:49"]Tottakai tiedostan että pitää muutakin osata kuin vaan tykätä eläimistä. Mutta kun itselläni kiinnostuksenkohteina ovat mm. eläimet ja tosiaan se että viihdyn maalla, niin ajattelin että ehkä tämä ala voisi sopia mulle.

Minkälaisia ihmisiä nuo maatilan omistajat yleensä ovat? Tietty yksilöitä hekin ovat, jotku mukavia ja jotku ei.. Mutta minkälaisia kokemuksia teillä on?

Työpaikathan vaihtelee, joten se mua tässä pelottaa varmaan eniten että joutuu aina uusia tilanomistajia näkemään ja mukana on varmasti myös jotain ihan hirveitä tiukkapipoja.. Vähän ahdistavaa ajatella..

Ap
[/quote]

No ehdottomasti suurin osa on just ahdistavia paskantärkeitä juntti-idiootteja. Tuon takia tuota työtä ei voi suositella kenellekään joka ei ole myös itse ko. lajia.

4: kerro meillekin, missä maksetaan lomittajalle 2000 € kuussa? Yhä useammin on vajaita tunteja, ja tuntipalkka alkaa noin 10 eurosta. Eri asia tietenkin ammattitaitoisella, joka osaa sekä lypsää lehmät koneella kuin  koneella, sekä ajaa traktoria ja käyttää työkoneita.

Toivottavasti pääset toteuttamaan unelmaasi, ap. Mene nyt ensin vaikkapa lomittajakoulutukseen.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 14:00"]

Ei oo pakko olla mitää koulutusta! Kunhan on täyttänyt 15v.

[/quote]

Tämä pitää paikkansa silloin, kun lomittaja on tilallisen lapsi. Hän osaa yleensä toimia eläinten ja koneitten kanssa, kun on pyörinyt niiden keskellä koko ikänsä. Hyvin harva ottaa lomittajaksi jonkun muun nuoren kuin oman perheen jäsenen. Tai ehkä hevostallille sen tallitytön, joka on siellä käynyt jo 10 vuotta.

Karjatilallisten vuosilomaehdot ilmeisesti muuttuvat taas ensivuonna, eli vuosilomaan oikeutettuja tulee olemaan entistä vähemmän. Myös työtunnit tilaa kohti vähenevät, eli haluaisitko oikeasti käydä aamuin illoin kolme tuntia töissä jossakin kahden tunnin ajomatkan päässä, vai pitäisitkö päivällä taukoa sen tilan pihalla autossasi?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 08:30"]. Eri asia tietenkin ammattitaitoisella, joka osaa sekä lypsää lehmät koneella kuin  koneella, sekä ajaa traktoria ja käyttää työkoneita.

[/quote]
Ei kukaan halua töihin mitään muuta kuin ammattitaitoisia tekijöitä / lomittajia. Ei osaaminen ole mikään eri asia. Vaan ihan peruslähtökohta on, että lomittaja osaa käyttää kaikkia tarvittavia koneita ja laitteita.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 08:38"] Myös työtunnit tilaa kohti vähenevät, eli haluaisitko oikeasti käydä aamuin illoin kolme tuntia töissä jossakin kahden tunnin ajomatkan päässä, vai pitäisitkö päivällä taukoa sen tilan pihalla autossasi?
[/quote]
Kuten joku jo yllä sanoi, niin tilakoot, tilarakenne ja työtavat muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Siksi yhä useampi tila palkkaa kokoaikaisia maataloustyöntekijöitä, joilla on yhtenäinen työaika.

Se on jo paljon jos viihtyy maalla ja pitää eläimistä. Mutta koulutuksen kyllä tarvitset. Eri aikuiskoulut tarjoavat usein sopivaa koulutusta, parin vuoden mittaista. Osa tarjoaa jopa räätälöityjä lomittajankoulutuksia tai yleisemmin karjanhoitajakoulutuksia.

Minun kotonani oli lehmiä ennen, ja hoidin niitä siellä jo yläasteaikoina täysin itsenäsesti. Sitten aloin käymään töissä lähiseudun tiloilla jolloin tuli jo nähtyä monenlaista, omasta kiinnostuksesta onnistuin tuppaamaan itseni joka paikkaan. "Täydennystä" hain maatalouskoulusta vaikkakin valmistuin viljelijälinjalta, jota meninkin sinne opiskelemaan. Sen jälkeen olen työskennellyt maatalouslomittajana, nyt olen ns. keikkalomittaja, koska aloitin taas opiskelut alalla ylöspäin. Työskentelen kuntien yhdistetyn lomituspalvelun paikallisyksikön alaisuudessa.

Työssä on tietysti muutamia hankalia puolia joista pitkät ajomatkat häiritsee minua eniten. Matkat tiloille yhteen suuntaan ovat minulla vaihdelleet 1-120 km yhteen suuntaan. Ja tuo matka on kuljettava 4 kertaa päivässä ellei jää päiväksi autoon nukkumaan johonkin parkkipaikalle tai linjurilevikkeelle. Kaksiosaiseen työpäivään olen tottunut ja tykästynyt, mutta aikaisiin aamuherätyksiin ei ikinä totu! Vaikka on vuosia harrastanut tuota 4-5 välisiä aamutoimia.

Minulla on ollut oikeastaan vain kivoja tai neutraaleja tilallisia. Olen saanut olla kai se pidetty lomittaja, pärjään taloissa jossa ei muut pärjää. Etupäässä hoidan lypsykarjaa, mutta myös sikoja ja yhdessä kanalassakin olin yhteen aikaan. Monipuolisuus ja kiinnostus moniosaamisesta lisää työmahdollisuuksia.

Tilojen ihmiset ja eri eläimet sitten on tässä työssä ehkä parhaita puolia, ja tavallaan oma vapaus joissain paikoissa ainakin, osassa on kaikki hyvin määrättyä ja työajathan määrää kunta etukäteen.