Onko tyttäresi "isän tyttö"?

On äidin tyttö. Itse olin isän tyttö. Osaan olla feminiininen ja maskuliininen. Mieheni eli tyttären isä on äitinsä yksin kasvattama. Isä riistettiin häneltä pois! Hänestä ei olisi tullut miestä, jos ei joku olisi tilanteeseen sekaantunut!

Anopin kanssa olemmekin napit vastakkain, kun vein häneltä tuon kultapojan. Pojan, josta hän yritti kasvattaa herra täydellisyyttä, vailla penistä toki. Tuleva ura oli jo valmiiksi suunniteltuna. Lapsenlapsia anoppi ei edes halunnut saada, kunhan vain olisi muuten menestyvä poika.

Mies on voinut toteuttaa itseään vasta muutettuaan pois kotoaan. Äiti ei sietänyt poikansa maskuliinisia piirteitä. Eihän äiti sietänyt pojan isääkään! Poika joutui mm pissaamaan aina istualtaan, naisille piti viedä kukkia, tätien kanssa kahvitella, pukeutua äidin maun mukaan, istua jalat vierekkäin tai ristissä, varoa likaamasta tai satuttamasta itseään ym hölmöä. 

Ei, isänsä juoppo jota ei ole kiinnostanut pitää tyttäreensä yhteyttä sen jälkeen kun minä menin 10 vuotta sitten naimisiin. Myös itselläni oli isäpuoli 6 vuotiaasta lähtien, vanhempani erosivat kun olin 2 vuotias, isä on juoppo, enkä pidä häneen juurikaan yhteyttä. Minä en edes osaa oikein kuvitella miten voisi olla "isän tyttö".

Mieheni tytär on. Muutti 16-vuotiaana meille kun ei kestänyt asua äitinsä kanssa.

Ei kai tuo mikään kilpailu ole. 

Jos olis "äidin tyttö" niin ei varmaan haittais?

Toinen on, toinen ei.

Se tulee vaihtelemaan ajan myötä. Välillä isin oma kulta, välillä äidin oma kulta :-)

Ei, valitettavasti. Kaikki lapset on äitinsä perään. Paitsi esikoinen joka on asunutkin ikänsä isänsä kanssa (poika) ja kuopus, jolle molemmat ollaan tärkeitä.

Kaksi muuta on äidinpoika ja -tyttö.

Ei ole.

Kyllä on isän tyttö kyllä. Ja minä olin ollut...ei sellaiset omalle miehelle kakkoiseksi JÄÄ!!! Oman isän kehittämä hyvä itsetunto karise heiveröisiä ja puutteellisia miesehdokkaita sellaiset jotka eivät kunnioitta naista. Niin on. Vaikka kuinka me hiehen kaa riidellaan tiedän että en jää kakkoiseksi hänelle-rakastin isäni ja myös luontevasti tykkään miestäni nii. Hän vaistoo sen. Että hyvä VAAN että on isukin tyttö!!!! Tulee vahva ja rakastava ihminen-muista että isän rakkaus antaa tytölle siivet,kuten pojallekiin:)))

Meidän 5v on niin isänsä perään, ettei tosikaan. Toisaalta uskon tämän johtuvan siitä, että isä on paljon töissä, ja mä pyöritän arkea. Isän kanssa tekevät sitten kaikkea kivaa, joten ymmärrän hyvin miksi tyttö on niin isänsä tyttö :)

Todellakin! 

äidin perään on enemmän. tyttö 4 v.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:42"]

Mieheni tytär on. Muutti 16-vuotiaana meille kun ei kestänyt asua äitinsä kanssa.

[/quote]

Taisi äiti pitää tarvittaa kuria ja se ei teinille sopinut.

Kyllä on yhtä paljon molempien tytär :-). Johonkin puuhaan (mm. tukan laitto tai leikkiminen) kelpaa vain äiti ja johonkin toiseen (mm. haavan puhdistus tai läksyissä auttaminen) vain isä. Jännästi menee tytär tietyjä asioita aina vain toiselta vanhemmalta pyytämään.

Mutta huomaan, että kun teini itseään pynttää vaikka diskoon niin ne isän kehut "ootpa tosi suloinen" tuo selvästi suuren onnen tyttären kasvoille. Että jotenkin isän kehut, joita ehkä saa harvemmin, ovat merkityksellisempiä. Enkä nyt tarkoita, että tyttären isä kehuisi vain ulkonäköasioita, kyllä hän kehuu tytärtään fiksuksi ja hyväksi tyypiksi muutenkin.

On tosiaan. "Isi" on ensimmäinen sana, jonka tyttö oppi. Äitiä taidetaan pitää vähän itseestäänselvyytenä, koska on aina läsnä. Isi tulee ja menee töiden takia ja häntä sitten kovasti aina kaivataan. Kun isi on kotona, tyttö on koko ajan puntissa kiinni. Ruokakin maistuu paljon paremmalta, kun iskä syöttää.