Lue keskustelun säännöt.
Mikä miniässä hiertää?
17.11.2020 |
Haluaisin kuulla rehellisesti, mikä juuri teidän suhteessanne on vikana. Voi olla, että itse luovutan jo oman anoppini kohdalla, ilkeilyä on kestänyt 20 vuotta ja still counting. Helpottaa ajatella, ettei hänen tarvitse olla minulle anoppi, tai mikään muukaan sukulainen. Hän on lasteni mummo, ja tuen lasten ja mummon suhdetta, minulle hän ei ole "mikään". Eipä hänkään minusta ole koskaan sukulaisena puhunut, olen vain "Petterin perhettä" tai etunimellä. Vinkkinä muillekin, että henkilökohtaisen suhteen ja sukulaisnimitysten purkaminen pelkästään ajatuksen tasolla auttaa. Nämä ikääntyvät naiset ovat mummoja tai Petterin äitejä, heitä ei tarvitse ajatella muuna, sinulle läheisenä tai merkityksellisenä henkilönä, jos eivät sellaisia ole. Anoppi kulttuurisena nimityksenä tuottaa oletuksen, että pitäisi olla läheisyyttä, mikä voi kiusata turhaan.
Akateemisen kiinnostuksen vuoksi haluaisin kuitenkin kuulla ajatuksia miniöistä, haluan ymmärtää ilmiötä. Kerro ihan rehellisesti tunteistasi, voit olla appi, anoppi, käly... tai poikasi äiti, kuten omalla kohdallani, eli et miellä itseäsi esimerkiksi anopiksi tai muuksi sukulaiseksi. Mikä häiritsee? Mitä miniän pitäisi tehdä toisin, jotta voisit suhtautua häneen aidon ystävällisesti? Onko miniän käytöksellä ylipäätään väliä? Nouseeko sinulla jotain omia muistoja tai tunteita, jotka vaikeuttavat suhteen solmimista miniän asemassa olevaan naiseen?
Vastauksia käytetään ainoastaan omiin pohdintoihin, ei ole mikään tutkimus. :)
Kommentit (8)
KErron heti ap, kun valaiset itse omaa tilannetasi seikkaperäisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ongelma ihmisillä on miniä/anoppi-suhteissa?:D Ei meillä ainakaan ole mieheni äidin kanssa. Äidillä ei myöskään isäni äidin kanssa.
No kohta kuolee pois, koeta kestää.
Minä ja mies oltiin yhdessä pitkään ennen kuin menimme naimisiin. Olimme seurustelleet vuosia, ostaneet oman asunnon ja saaneet kaksi lasta, mutta silti minä olin olin anopin puheissa "Pekan kaveri". Miehen suvussa tehtiin sukututkimus ja anoppi selitti, että siihen pääsevät mukaan vain vihityt puolisot. Siinä vaiheessa, kun meidän lapset olivat jo teinejä, kysyimme miehen vanhemmilta, möisivätkö he meille palan maata, jotta rakentaisimme sinne omakotitalon. Pahalta tuntui kuulla, että maata ei myydä kenellekään sukuun kuulumattomalle vaan kaupat olisi tehty vain miehen kanssa ja miehen nimiin. En sitten halunnut laittaa rahojani pelkkään taloon. Naimisiin menon jälkeen anoppi alkoi puhua minusta miniänään ja sanoi, että sukuun on saatu uusi jäsen. Juu ei, en miehen sukuun liittynyt vaikka naimisiin menin.
Tällä palstalla taitaa miniät jutella enemmän, eli tuskin tulet saamaan vastauksia kovin paljon anopeilta.
Ja ei näistä mitään yhdenmukaisuutta voi löytää. Kun ihmiset ja ihmissuhteet ovat erilaisia. Joillakin se miniä on oikeasti ikävä, vaatii lastenhoitoa paljon ja on silti välejä lyömässä poikki milloin milläkin syyllä. Joissain tilanteissa taas se anoppi on kurja osapuoli. Ja helposti nämä saa näyttämään siltä, että juuri siinä toisessa osapuolessa on se vika.
Mun anoppi saattaisi hyvin kirjoittaa, että mun pitäisi antaa lapsiani hänelle hoitoon ja olla hänelle ystävällinen, pitää yhteyttä itse ja ottaa huomioon. Ihan kohtuullisia toiveitahan nuo olisivat, jos hän olisi luotettava ihminen. Ja helposti saa kuulostamaan siltä, että minä olen se kylmä ihminen, kun jättää vaan kertomatta mitä itse on tehnyt ja sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on asiat hyvin. Mun anoppi ei välitä miniästään eli minusta, mutta ei tipan vertaa myöskään pojastaan tai pojan lapsista. Kuulemma vain tyttären lapset ovat oikeita lapsenlapsia, ja hän haluaa olla mummo vain tyttärensä lapsille. Emme pidä yhteyttä. Ollenkaan.
Meillä anoppi suosii selvästi nuorempaa poikaansa ja tämän puolisoa. Näin on aina ollut. Harmittaa miehen puolesta ja tulevien lapsiemme.
Sullahan on suorastaan läheiset välit, mulla ei ole anopin maailmassa edes nimeä. Olen vain Jonin emäntä. Lapsilla on ei ole juuri suhdetta mummonsa, suojelen heitä tuolta pahalta ihmiseltä. Eikä lasten isäkään tuota suhdetta vaali, ihan omasta tahdostaan. Silti anoppi luulee, että on meidän perheen korkeinta päätäntävaltaa käyttävä henkilö.