Lue keskustelun säännöt.
Haikeat tunnelmat
16.03.2014 |
Nyt se alkoi. eilen alkoi verenvuoto ja tänään tyhjennys. Sain tällä kertaa odottaa ihanat 46 päivää, toivottua esikoista.
Olo on haikea, mutta vielä ei itketä. Se varmaan tulee tässä kanssa. Kaksi edellistä meni kesken vähän myöhemmässä vaiheessa ja toivon, että tämä ei olisi niin hurja ja kipeä kuin aiemmat.
Tunteet vellovat surun, hämennyksen ja tajuttoman suuren vitutuksen välillä. Tämä raskaus alkoi pitkällä odotuksella ja vaikka osasinkin odottaa, että se menee kesken, niin mistä voimia seuraavaan? Miten jaksaa se pitkä ja tuskainen odotus, pähkäily, onnen tunteet plussasta ja totaalinen pettymys?
Kommentit (4)
kiitos. mies taisi valvoa koko yön ja on nyt nukkumassa. En raski herättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani. Voimia ja jaksamista teille.
Itsellä kaksi keskenmenoa takana. Toinen niistä oli myöhäinen, eli tapahtui, kun olin jo ehtinyt ns. huokaista helpotuksesta. Vaikea uskoa, että seuravakaan raskaus onnistuisi. Viha, katkeruus ja suru on läsnä päivittäin jossain määrin.
Kolmen km:n jälkeen pääsette varmaan tutkimuksiin? Toivottavasti saatte sieltä jotain apua!
Joo, pitäis päästä tutkimuksiin. Eri asia sitten, auttaako ne mitään.Täällä ainakin informaatio on tosi huonoa. Ensimmäisen km:n aikana puhelinneuvonnassa hoettiin viikko, et vuoto on ihan normaalia, ennenkuin joku mainitsi, että todennäköisesti keskenmeno. Sitten yritin päästä ultraan tai ihan mitä tahansa, enhän tiennyt silloin, miten homma etenee, mutta missään ei otettu vastaan, vaan aina sanottiin, että se on toisen yksikön homma. Menin sitten yksityisen kautta, määräsi minulle lääkkeet ja hain ne julkiselta puolelta, jolloin hoitaja vielä katsoi tosi vihaisesti, että eihän tää näin mee. No, kukaan ei ollut kertonut mulle, et miten menee. Toivon niin, että lapsettomuushoito ei ole samaa tasoa. Vaikka samassa paikassahan se tehdään.
Haluaisin niin kovasti mennä töihin huomenna. En vain tiedä, miten käytännön järjestelyt oikein mahtaa sujua. Mahdollisuus päästä vessaan milloin vain, että ehkä otan kassillisen siteitä ja särkylääkkeitä matkaan ja yritän selvitä.
Se on erikoista, että vaikka "tietäisikin" että menee kesken, niin silti sitä jollain tasolla jaksaa toivoa, uskoa ja luottaa.
Toivon todellakin, että teillä tsemppaa kolmannen kanssa paremmin.
Osanottoni. Jaksamista sinulle ja puolisollesi.