Muita noin kolmekymppisiä, joita luullaan reilusti nuoremmiksi?

Olen 30 v mies ja minulta kysytään silloin tällöin paperit, jos ostan olutta. Näytän n. parikymppiseltä. Olen hoikkarakenteinen ja lapsenkasvoinen. Enää en asialla juuri jaksa stressata, mutta kyllä se joskus ärsyttää, naisille tällainen asia on ehkä mieluisampi juttu, kuin miehille.

Itselläni kolmen kympin osalta ehtoopuolella ollaan, mutta kyllähän noita papereita nyt taas kysellään jatkuvasti, kun tuli tämä 30 sääntö. Sitä ennen kyseltiin harvemmin, mutta kuitenkin säännöllisesti. Nyk. vaimolle kun treffejä ehdottelin 5 vuotta takaperin niin ensireaktio oli, että eihän sitä nyt noin nuoren kanssa, vaikka nuorempi oli itse :) 

Ihan geeneistä tulee, isä alkoi oikeastaan osoittaa vanhenemisen merkkejä vasta kuuden kympin korvilla, sitä ennen meni ihan kolmekymppisestä pitkään.

Yläaste- ja lukioikäisenä otti päähän, kun mimmit piti ihan pentuna ja joskus 23v vitutti, kun poke ei päästänyt baariin, kun "isoveljen paperit" tai joku nainen joskus  samoihin aikoihin epäili samaa ja totesi ettei kehtaa minkään lukiolaispojun matkaan lähteä, mut nykyään näitä geenejä osaa jo arvostaa. 

Hyvä huomio tuo pukeutuminen kyllä, normilookki jotain perussiistiä bleiseri+farkut- linjaa, ei paljon papereita kysellä, mut annappa kun lähdet aamusta vähän tukka sekaisin treenihuppari päällä lähisiwaan niin johan se monen vuoden ajalta tuttu kassakin niitä kaipailee...

Minulle myytiin bussissa alle 16-v lippu (edessäni jonossa oli teinejä). Olin tuolloin 35...

Kaikki AV-palstalaiset näyttävät ikäistään nuoremmalta, useimmiten vielä 50-vuotiaana luullaan alaikäiseksi. Kukaan ei koskaan näytä yli 21-vuotiaaksi.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 00:02"]

Nyt tulee alapeukkua, mutta olen liki kuusikymppinen ja nuorukaiset, 30-40 vuotiaat, kyselee illalliselle.

[/quote]

Ei ne välttämättä kysy sua siksi että näyttäisit heidän ikäiseltään vaan siksi että ovat kiinnostuneet kypsemmistä naisista. Monet 30-v naiset on vielä ihan teinejä kun taas nykyään moni 60-v on hyvässä kuosissa, tyylikäs, menossa mukana ja vielä kokenut kaikenlaista eli kiinnostavaa seuraa.

Minä olen viisikymppinen ja aika lailla ikäni arvataan oikeaan. Minusta se on hyvä juttu, miksi pitäisi ihmistä luulla eri-ikäiseksi kuin tämä on? Mitä mielihyvää saa siitä, että näyttää 19-vuotiaalta, jos on kolmekymppinen?  Lapsena olin pienikokoinen ja kun olin 10-v, minulta kysyttiin "joko olet koulussa", se ärsytti. Ehkä siksi en aikuisiällä ole halunnut näyttää koskaan ikäistäni nuoremmalta. 

Olen 35 ja minua on luultu muutamaan otteeseen 15-vuotiaan poikani tyttöystäväksi. Omasta mielestä en näytä mitenkään hirveän nuorelta, olen kyllä poikaani pienempi. Olen huomannut, että painon vaihtelu vaikuttaa ulkonäköön, ollessani hieman nuorempana lievästi ylipainoinen, menin ikäisestäni. Nyt hoikempana luullaan huomattavasti nuoremmaksi.

Olen 38v. ja kysyttiin papereita viime viikolla ruokakaupassa. Kun olin 30v. luultiin teinitytöksi.

Vinkki nuorille: syö paljon heldelmiä ja vihanneksia ja kosteusvoide jossa spf 15 päivittäin talvellakin. :) Sisartani joka on kolme vuotta nuorempi luullaan aina paljon vanhemmaksi.

Yleensä ei luulla, mutta kerran alkossa, kun olin laittanut saparot, myyjä kysyi paperit ja olin jo 34. Olipa iloinen päivä! Sen sijaan mun miestä luultiin pitkälle yli kolmenkympin parikymppiseksi tai jopa alaikäiseksi, kun oli rypytön, hoikka ja 170cm pitkä. (Mun ihana kulta <3)

[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 00:36"]Olen 30 v mies ja minulta kysytään silloin tällöin paperit, jos ostan olutta. Näytän n. parikymppiseltä. Olen hoikkarakenteinen ja lapsenkasvoinen. Enää en asialla juuri jaksa stressata, mutta kyllä se joskus ärsyttää, naisille tällainen asia on ehkä mieluisampi juttu, kuin miehille.

[/quote]

Ei muuten ainakaan minulle ole mieluista! Olen yli 30 ja työskentelen lääkärinä. Todella monilla potilailla on vaikeuksia uskoa näkemyksiäni ja usein pyydetänkin vanhempaa kollegaa paikalle... Samoin lasteni kanssa puistossa minua kohdellaan kuin teinuäitiä. Minuun kaikkiaan suhtaudutaan kuin lapseen, joka on pukeutunut äitinsä vaatteisiin. En ymmärrä miksi tämä olisi mieluista?

Minulla on muutamia kavereita, joiden kanssa ei ollut oma ikä tullut koskaan puheeksi. He ovat kaikki alle 25-vuotiaita ja luulivat pitkään, että olen samanikäinen, vaikka olen kolmikymppinen.

Sitä myös ihmetellään usein, että olen ehtinyt opiskella ammatin, vaikka minulla on kaksi lasta. Ja ei, en ole teiniäiti: sain ensimmäisen lapseni 27-vuotiaana.

Nuoremmaksi luuleminen ei ole aina niin kiva juttu, mutta voi kai siihen jonkun verran vaikuttaa, esim. pukeutumalla aikuismaisemmin. Itsellä varmaan myös meikkaamattomuus nuorentaa.

Vitutukseen asti luullaan alaikäiseksi. On kai se kiva näyttää nuoremmalta, mutta asiakaspalvelualalla siitä ei ole kuin haittaa. Asiakkaat olettavat, että ei tuo tiedä mistään mitään, kun on noin nuori. Monesti on sanottu, että kysytään joltain vanhemmalta, sitten on todellisuudessa kysytty minua nuoremmalta, pahimmillaan harjoittelijalta. Mutta pääasia hei,että on ikää! Tekisi mieli selkään liimata lappu, olen 29vuotias, ollut talossa 8vuotta ja ESIMIESASEMASSA! Kaksi lastakin on, joku joskus kehdannut kysyä, että onko nuo pikkusisaruksiasi. Kun olen vastannut, että omia ovat, ovat kauhistelleet, että miten olen jo yläasteella lisääntynyt. Tosiasiassa esikoisen sain päälle kakskymppisenä. Kuopuksen pari vuotta myöhemmin.

Olen siis nainen, lyhyt ja laiha. Sen takia varmaan kukaan ei usko ikääni, vaikka jos oikeasti alaikäinen laitetaan viereeni seisomaan, näytän pelkästään kasvoilta paaaaljon vanhemmalta.