Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen tavannut IHANAN miehen.. mutta.
11.03.2014 |
Olen tavannut aivan täydellisen miehen. Olemme todella rakastuneita. Mies on oikeasti kaikkine puutteineen ja ihastuttavine ominaisuuksineen juuri sitä mitä olen aina halunnut. Olemme molemmat sitä mieltä, että tässä se nyt on :)
MUTTA... Olen tavannut miehen pojan nyt pari kertaa. Mies on eronnut pari vuotta sitten, lapsi on 4 vuotias. En ole koskaan törmännyt niin huonosti käyttäytyvään lapseen. Poika on selvästi ikäistään kehittymättömämpi, esim. hänen puheestaan ei saa selvää.
Poika sylkee, koskee kaikkia tavaroita vaikka häntä kieltäisi. Sottaa, on siis kertakaikkisen tottelematon. Ja minulla on 6-vuotias tytär joten kokemusta pikkulapsista on, ei vaan koskaan tuollaisesta. Olen komentanut poikaa, kun hän tekee pahaa, mutta katsoo minua uhmakkaasti ja jatkaa pahantekoaan.
Mies on aseeton lapsen kanssa. Ei oikein osaa komentaa ja olla tiukkana. Kokee huonoa omaatuntoa avioerosta, ja siksi ei oikein saa otetta lapseen kasvatuksellisesti.
Lapsi selvästi hakemalla hakee minun huomiotani (negatiivisella tavalla), esim. sylkemällä lattialle ja katsomalla samalla minuun.
Miten ottaa tämän esille miehen kanssa, joka tietysti rakastaa poikaansa, mutta joka on selvästi aika sokea sille että lapsesta on kasvamassa riiviö. Mieheltä puuttuu auktoriteetti poikansa suhteen täysin. Poika tekee ihan mitä tahtoo.
Olen siis nyt muutamia kertoja tavannut pojan, ja poika on sanonut isälleen ettei pidä minusta. Mies suhtautuu tähän neutraalisti, sillä hän itse sanoo rakastavansa minua.
Tiedän että lapsiasia on miehelle arka. Miten saisin lähestyttyä häntä ja kerrottua, että pahimmassa tapauksessa tämä todellakin uskomattoman ihana rakkaustarina loppuu miehen kurittomaan lapseen? On kamalaa sanoa, että tunne siitä ettei poika pidä minusta on täysin molemminpuolinen ja ahdistaa ajatus siitä että tuo lapsi kuuluisi yhteiseen arkeemme. Tottakai hän tulee kuulumaan, hänhän on miehen lapsi. Parhaassa tapauksessa vuoroviikon lapsi tulisi tulevaisuudessa asumaan luonamme. Voiko tällaiseen käytökseen ja ongelmaan puuttua ajoissa? Jos voi, miten?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 11:51"]
Ihan ensimmäisenä tuli mieleen että miten se miehen lapsi onkin aina se kuriton ja huonosti kasvatettu........
[/quote]
Niin, no en osaa sanoa onko tilanne "aina" näin vai ei, mutta mun tapauksessa tälleen nyt on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä tuollaista alkaisi ottaa esille. Hän on vasta pieni lapsi, rankka erokokemus takana ja uusi etäperhe (ap ja lapsensa). Hänellä on vaikea kausi. Ja minusta etäisän uuden muijan ei muutenkaan pidä puuttua juuri mitenkään toisen lapsen kasvatukseen, tämän linjan olen ainakin itse pitänyt ja hyväksi nähnyt, nyt jo 16-vuotiaan miehen tyttären kanssa samassa tilanteessa olleena (meillä miehen tytär on ollut meillä joka toisen vkonlopun).
Onko teidän ihan pakko jo tässä vaiheessa viedä suhde pidemmälle, siis siten että muuttaisitte yhteen? Tuossa tilanteessa voisi olla selkeintä, että esim. pidätte omat asuntonne ja "vain" seurustelette muutaman vuoden? Sinuna en hätiköisi ainakaan yhteenmuuton suhteen. Tällöin isä ja poika voisivat isäviikoilla viettää ihan rauhassa kahdenkeskistä aikaa, eikä pojan mustasukkaisuus sinua kohtaan pääsisi yltymään. Nelivuotiaat saattavat muutenkin olla riiviöitä, ja tuo poika on vielä kokenut vanhempien eron.
Miksi heti pitäisi muuttaa yhteen? Olkaa yhdessä, mutta asutte omissa asunnoissanne. Siinä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän tuo johtuu, että nainen niin usein on löytänyt niin IHANAN miehen, MUTTA MUTTA.. Emme me miehet ole täydellisiä, mutta parhaamme yritämme pitääksemme naaraamme tyytyväisinä;)
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 11:58"]
En minä tuollaista alkaisi ottaa esille. Hän on vasta pieni lapsi, rankka erokokemus takana ja uusi etäperhe (ap ja lapsensa). Hänellä on vaikea kausi. Ja minusta etäisän uuden muijan ei muutenkaan pidä puuttua juuri mitenkään toisen lapsen kasvatukseen, tämän linjan olen ainakin itse pitänyt ja hyväksi nähnyt, nyt jo 16-vuotiaan miehen tyttären kanssa samassa tilanteessa olleena (meillä miehen tytär on ollut meillä joka toisen vkonlopun).
[/quote]
Okei, kiitos vinkistä. Tilanne vaan on se että minun on sanottava miehelle etten voi ottaa häntä poikansa kanssa enää meille kylään, sillä en jaksa siivoilla sylkyjä lattioilta, nostella tahallaan lattialle heiteltyä ruokaa, kumoon potkittuja kissanruoka-astioita, kirjahyllystä lattialle revittyjä kirjoja..
Tuntuu vaan todella vaikelta sanoa tällaista, ennemmin istuisin miehen kanssa alas ja kertoisin että koen lapsen olevan niin huonokäytöksinen että mikäli hän ei lasta oikein osaa komentaa meillä ollessaan, minun on siihen puututtava.
Hemmetti kun en haluaisi todellakaan päästää irti tästä miehestä, varsinkaan tällaisen jutun takia :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä otin vähän vastaavassa tilanteessa asian esille hetkenä, kun oltiin miehen kanssa kahdestaan ja oli mukava ja leppoisa tunnelma.
Esitin asian mahdollisimman pehmeästi enkä syyllistänyt lasta, en miestä enkä lapsen äitiä. Kerroin vain yksinkertaisesti, mutta suoraan, että koin tilanteen ongelmalliseksi.
Tämän jälkeen annoin asian olla ja annoin miehen miettiä rauhassa. Meni pari päivää ja mies otti asian itse esille. Siitä sitten yhdessä mietimme keinoja miten saada homma toimimaan. Mies ryhtyi isäksi lapselleen, laittoi syrjään sen huonon omatunnon erosta ja oli lapselle rakastava, mutta jämäkkä.
Pari kertaa hyvässä hengessä vielä viilattiin miehen kanssa yksityiskohtia, mutta lopputuloksena oli se, että nyt kolmen vuoden jälkeen tuo lapsikin kokee olevansa osa meidän perhettämme, hänellä on siis kaksi perhettä, äidin perhe ja isän perhe, johon myös minä kuulun ja meillä on tosi mukavaa yhdessä nykyään.
Varmaan voisit mennä itseensi. Tottakai lapsi saa olla mustasukkainen että olet kuvioissa. Pienillä lapsilla terve merkki on uhmat! Kannattaa varmaan jutella tästä neuvolassa...
Sain mielikuvan todella vahvana että minun kiltti lapsi-sinun kurja kakara, joten voisi olla terveellistä vanhemmuutta nähdä oman lapsen viat ja lopettaa tuollainen lapsen täydellisenä pitäminen, sillä tuosta voi vasta ongelma muodostua.
Sinun asenne miehen lapseen tuntuu olevan jo liian pitkälle negatiiviseen suuntaan muodostunut, mitä jos sinä hakisit lapsesta mukavia asioita ja vahvistaisitte välillänne kivoja asioita? Aikuinen tässä vastuussa olet, sinun ja lapsen huono suhde ei ole miehestä johtuvaa ja sinä olet oman asenteesi takana.
Nolon usein saa nähdä miten eroperheissä ei nähdä lapsia yksilöinä jotka kaipaa sitä entistä elämää ja uusi kumppani pitää hyväksyä OMAAN elämään. Sinun(kin) toimintasi kertoo vaan siitä että olet, ei tarvitse nähdä "vaivaa" hyvän lapsi-aikuisen suhteen välin muodostamiseen. Tuo on todella kurjaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis sanottakoon että olemme pitäneet yhtä nyt 8 kk ja mies itse haluaisi alkaa suunnitella yhteenmuuttoa kesän aikana.
ap
Eikös sen lapsen kasvattamiseen tarvita kokonainen kylä. Totta kai etävanhemman puolisonkin täytyy olla kasvattamassa lasta, joka asuu yhteisessä kodissa. Nyt pitäisi isän saada ote lapseensa, jotta lapsi tottelee, eikä syleksi maahan. Uhmaahan tuo on. Istuta lapsi sylkynsä viereen ja anna rätti käteen ja käsket siivota sylky pois. Istuu siinä niin kauan kunnes tottelee. Ihme on, jos siinä yli 10 minsaa jaksaa istua paikoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 11:58"]
En minä tuollaista alkaisi ottaa esille. Hän on vasta pieni lapsi, rankka erokokemus takana ja uusi etäperhe (ap ja lapsensa). Hänellä on vaikea kausi. Ja minusta etäisän uuden muijan ei muutenkaan pidä puuttua juuri mitenkään toisen lapsen kasvatukseen, tämän linjan olen ainakin itse pitänyt ja hyväksi nähnyt, nyt jo 16-vuotiaan miehen tyttären kanssa samassa tilanteessa olleena (meillä miehen tytär on ollut meillä joka toisen vkonlopun).
[/quote]
Okei, kiitos vinkistä. Tilanne vaan on se että minun on sanottava miehelle etten voi ottaa häntä poikansa kanssa enää meille kylään, sillä en jaksa siivoilla sylkyjä lattioilta, nostella tahallaan lattialle heiteltyä ruokaa, kumoon potkittuja kissanruoka-astioita, kirjahyllystä lattialle revittyjä kirjoja..
Tuntuu vaan todella vaikelta sanoa tällaista, ennemmin istuisin miehen kanssa alas ja kertoisin että koen lapsen olevan niin huonokäytöksinen että mikäli hän ei lasta oikein osaa komentaa meillä ollessaan, minun on siihen puututtava.
Hemmetti kun en haluaisi todellakaan päästää irti tästä miehestä, varsinkaan tällaisen jutun takia :(
ap
[/quote]
No onhan se mieskin vähän uuno, jos jättää toisen siivottavaksi tuollaiset sotkut. Eikä yhtään kiellä tenavaa joka räkii lattialle. Kyllä tollaisesta voisi huomauttaa.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:03"]
Varmaan voisit mennä itseensi. Tottakai lapsi saa olla mustasukkainen että olet kuvioissa. Pienillä lapsilla terve merkki on uhmat! Kannattaa varmaan jutella tästä neuvolassa...
Siis anteeksi mutta mistä kohtaa tekstistäni saa "todella vahvasti" sen käsityksen että pidän omaa lastani kilttinä, miehen lasta kurjana?? Mainitsen vaan että minullakin on 6-vuotias lapsi, joten kokemusta lapsista on. En kommentoi MITENKÄÄN muuten oman lapseni käytöstä (aloitus ei koske MINUN lastani, vaan miehen lasta, en ala ruotimaan siis oman tyttäreni negatiivisia ominaisuuksia tässä :D)
ap
Sain mielikuvan todella vahvana että minun kiltti lapsi-sinun kurja kakara, joten voisi olla terveellistä vanhemmuutta nähdä oman lapsen viat ja lopettaa tuollainen lapsen täydellisenä pitäminen, sillä tuosta voi vasta ongelma muodostua.
Sinun asenne miehen lapseen tuntuu olevan jo liian pitkälle negatiiviseen suuntaan muodostunut, mitä jos sinä hakisit lapsesta mukavia asioita ja vahvistaisitte välillänne kivoja asioita? Aikuinen tässä vastuussa olet, sinun ja lapsen huono suhde ei ole miehestä johtuvaa ja sinä olet oman asenteesi takana.
Nolon usein saa nähdä miten eroperheissä ei nähdä lapsia yksilöinä jotka kaipaa sitä entistä elämää ja uusi kumppani pitää hyväksyä OMAAN elämään. Sinun(kin) toimintasi kertoo vaan siitä että olet, ei tarvitse nähdä "vaivaa" hyvän lapsi-aikuisen suhteen välin muodostamiseen. Tuo on todella kurjaa lapselle.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna aikaa, oot tavannut lapsen vasta muuman kerran. Eihän hänen pidäkään suhtautua sinuun tässä vaiheessa hyvin, oothan "viemässä" häneltä isän ja pieni on varmasti valtavan mustasukkainen.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:11"]
Anna aikaa, oot tavannut lapsen vasta muuman kerran. Eihän hänen pidäkään suhtautua sinuun tässä vaiheessa hyvin, oothan "viemässä" häneltä isän ja pieni on varmasti valtavan mustasukkainen.
[/quote]
Kiitos tästä :) Mullekin tämä on aika uusi tilanne. Elämässäni on ollut aina ystävien lapsia, lapseni kavereita jne, muttei koskaan lasta joka käyttäytyisi oikeasti näin selkeän provosoivan huonosti. Tajuan että lasta häiritsee että olen hänen isänsä kanssa (varsinkin kun mies on avoimen rakastunut minuun ja pitää ulkona ollessamme minua kädestä kiinni, koskettelee jne).
Ehkä en heitä pyyhettä kehään vaan himmailen sanomalla miehelle että yhteenmuutto pitää nyt laittaa jäihin, sekä puhun varovaisesti tästä miehen auktoriteettiongelmasta. Toivon etten loukkaa häntä, sillä saattaisin itse ainakin (aluksi) pahoittaa mieleni jos joku puuttuisi minun tapaani kasvattaa lasta.
ap
Minun toinen poikani oli aivan kauhea juuri 4-vuotiaana. Nyt teini-ikä on helppoa siihen verrattuna. Silloin pienenä hän haastoi. Pahinta oli katsoa suoraan silmiin ja kieltää - sitten käytös meni aivan yli. Huono käytös loppui kuin seinään sen jälkeen kun jätin kaiken huonon käyttäytymisen huomioimatta. Kun hän kaatoi jotain, niin vasta hyvän sään aikana pyysin siivoamaan jäljet. Mutta itse kiukkukohtauksen aikana en edes silmiin katsonut.
Sovi miehen kanssa, että tapaatte aina hänen luonaan, kun poikakin on paikalla. Ei tarvitse itse siivota...
Onpa aivan ihana mies kun ei kakaraansakaan saa kuriin. Ap..ei muuta kuin uusi rakkauslapsi tulemaan tuohon teidän uskomattomaan uusioperhe-onneenne ja heivatkaa entisten liittojen pennut pois.rasittamasta.. niinhän ne muutkin tekee.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:17"]
Onpa aivan ihana mies kun ei kakaraansakaan saa kuriin. Ap..ei muuta kuin uusi rakkauslapsi tulemaan tuohon teidän uskomattomaan uusioperhe-onneenne ja heivatkaa entisten liittojen pennut pois.rasittamasta.. niinhän ne muutkin tekee.
[/quote]
...En ajatellut enempää lapsia enää hankkia, enkä omasta rakkaasta tytöstänikään luopua. Kummallisen kieroutunut arvomaailma sulla että ehdotat jotain näin sairasta :(
ap
Lapsi kärsii avioerosta! Olkaapa te aikuisia ja antakaa lapselle aikaa sopeutua uuteen "äitipuoleen"! Nyt lapsen etu ensin, aikuinen rakkaus voi odottaa.
Alue: Aihe vapaa
Ihan ensimmäisenä tuli mieleen että miten se miehen lapsi onkin aina se kuriton ja huonosti kasvatettu........