Lue keskustelun säännöt.
Psykolog. tietävät: Peittääkö ihmiset nauramalla reagoimalla iskun
11.03.2014 |
lähelle oikeaa paikkaa tai epävarmuutensa?
Esimerkkinä. Epäilet anopin tulleen hulluksi. Puhut asiasta miehelle. Mies sisimmissään epäilee asian näin olevan tai ainakin pelkää, ettei äitinsä ole ihan kunnossa. Mutta ei halua myöntää asiaa. Reagoiko hän siis:
A)nauramalla, että hullujako puhelet, ei todellakaan.
B)Ihan viileästi, ettei ole tällaista huomannut.
Kommentit (6)
Kyllä. Kun minä ilmoitin poliisille, että STASI valvoo ajatuksiani aivoihini istutetun mikrosirun kautta, kehtasivat mokomat nauraa. Näköjään liian suuri asia julkisesti myönnettäväksi Suomen viranomaisille, vaikka sisimmässään tietävät itsekin totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VOihan naurulla tuollaista peitelläkin. Usein nauru ei kuitenkaan ole mikään suunniteltu ja tarkoituksellinen peittelyreaktio, vaan kertoo yksinkertaisesti hämmennyksestä ja jopa pelästyksestä yllättävän asian edessä. Tätä sit ihmiset tulkitsevat väärin uhmana, peittelynä tai välinpitämättömyytenä, vaikka totuus on päinvastainen.
Kyllä nauru ja huumori on yksi defenssimekanismi. Epävarmoissa tilanteissa moni nainen kikattaa. Moni myös laskee itsestään leikkiä ennenkuin muut ehtii siihen esim. läskit.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 07:09"]
Kyllä nauru ja huumori on yksi defenssimekanismi. Epävarmoissa tilanteissa moni nainen kikattaa. Moni myös laskee itsestään leikkiä ennenkuin muut ehtii siihen esim. läskit.
[/quote]
no hohhoh! Jos osaa nauraa itselleen ja laskea leikkiä myös omalla kustannuksellaan niin sekö onkin muka epävarmuuden merkki. Ei minusta ainakaan. Ja jos osaa vitsailla itsestään jonkun "huonon avunsa" takia niin sehän on vain merkki että tiedostaa sen ja on sinut asian kanssa.
Aika monet nauravat, kun hämmentyvät, eli kun ehdotus on niin yllättävä, niin sitten nauretaan.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 04:38"]
lähelle oikeaa paikkaa tai epävarmuutensa?
Esimerkkinä. Epäilet anopin tulleen hulluksi. Puhut asiasta miehelle. Mies sisimmissään epäilee asian näin olevan tai ainakin pelkää, ettei äitinsä ole ihan kunnossa. Mutta ei halua myöntää asiaa. Reagoiko hän siis:
A)nauramalla, että hullujako puhelet, ei todellakaan.
B)Ihan viileästi, ettei ole tällaista huomannut.
[/quote]
Kumpikin mahdollista ilman sen syvempää merkitystä. Nauraa voi niin monesta syystä. Jos joku päättelee yksittäisistä kirjoitetuista eleistä ja lauseista yhtään pidemmälle, ei hän tunne yhtään ihmisiä tai psykologiaa.