Koronaturvallisesti elävät

Me vältetään turhia kontakteja. Yksi henkilö hoitaa ostokset, ei mennä kauppaan koko perhe. Julkisilla paikoilla maskit, hyvät käsipesut aina kotiin tullessa. Etätyöt ja etäkoulut.

Jaksamista ylläpidetään päivittäisellä ulkoilulla. Jutellaan paljon lasten kanssa ja vietetään aikaa yhdessä. Kannustetaan lapsia tapaamaan vapaa-ajalla muutamaa kaveria ulkona, jotta yhteys omanikäisiin säilyy. Tässä olisi parannettavaa omalla kohdalla, itse ei ole juuri tullut muita nähtyä vaikka lasten kaverisuhteista huolehdin...

Nää nyt tuli ekana mieleen.

Käydään harvoin kaupassa ja silloin ilta-aikaan, etätyöt, käsienpesut, maskit.

Lapset käyvät normaalisti koulussa. Jos tulee taas lumeton talvi, pääsee pyörällä koko vuoden.

Kuten edellämainitut. Yhtä ystävääni tapaan, käymme pitkillä kävelyillä ja museoissa, myös taidenäyttelyissä. Näissä on helppo pitää turvavälit muihin.

Mutta tuo jaksaminen... Lapset nauttii, kun vanhemmilla on aikaa. Meilläkin yleensä pitkiä päiviä ja iltakokouksiakin, myös työmatkoja. Nyt etätöissä, leivomme paljon ja laitamme ruokaa yhdessä. Ulkoilemme, luemme.

Mutta oma jaksaminen on välillä siinä ja siinä. Toisaaltahan tämä on ihanaa, mutta kaipaan ihan hirveästi kaikkea työhön liittynyttä sosiaalista puolta.

Me käydään vain sota aikana kaupassa. Ensimmäinen päiväkäsky toteutetaan hiljaa. Ei lääkärissä käyntiä tai laborantti kommentointia. Visiiri, turvaistuin ja turvakengät. Maanantaina Bullock. Viistoviisari koillisessa emme sosialisoidu. Koulutusohjelma lakkautettu. Roskat heitämme ikkunasta ulos, ei kohtaamista. Vitamiinit 10 kertaistettu. Tilaan tuotteet kotiin. Vörttii.

Up