Mitä sait mukaasi, kun muutit pois lapsuudenkodistasi?

Kaiken. Tai no, en nyt sentään pesukoneita, mutta naulakosta tehosekoittimeen, astiat, pyyhkeet verhot, tietokoneen, sängyn sohvan tv:n, kirjahyllyt, lamput.

Äiti ostoi vielä kaikkea kulutusjuttuja vaikka kuinka paljon, wc-paperia, leivinpaperia, siivousaineita yms.

Maksoi autokoulun, osti auton ja maksoi ekat pari vuotta vielä auton- ja kotivakuutuksen.

Vuosi jona muutin taisi olla 2006

Sain aika paljon tavaraa, koska kun muutin niin samaan aikaan mummini joutui muuttamaan vanhainkotiin. :( Edelleen mummin tavaroita on ja tauluja, kuukausi sitten nukkui pois..<3

Kaiken. Auton, huonekalut, astiat, vedenkeittimen, imurin, matot, verhot jne. Takuuvuokran, vuokraennakot. Kaikki uutena. Samaan aion pyrkiä tarjoamaan omille lapsilleni.

Oman huoneeni irtaimen, sängyn, kirjahyllyn, tv-tason.. Lisäksi muutamia pyyhkeitä, lakanoita, keittiötavaroita. Rahallista avustusta en saanut.

Itse taisin ostaa vain sohvan ja television. Olin saanut yo ja rippilahjaksi astioita, pyyhkeitä, keittiötavaroita. Veljiltäni sain sängyn, tv tason. Vanhempien kanssa käytiin ostamassa Ikeasta kirjahylly ja sohvapöydät. He kustansivat. Sain myös kuukausirahaa 100e.

Vuosituhannen vaihteessa lähdin. Kotoa sain mukaan sängyn, kirjoituspöydän (ikivanha), kirjahyllyn ja sohvapöydän (ikivanha) ja sohvan (vanhemmat oli jo pitkään suunnitelleet uusien sohvien ostoa, joten saivat hyvän syyn ostaa, kun minä otin vanhat). Lisäksi sain jotain vanhoja verhoja ja mattoja. Astiat ja liinavaatteet olin saanut jo etukäteen suvulta ja kummeilta pikkuhiljaa joulu ja synttärilahjoiksi.

Vanhemmat maksoivat koko opiskeluajan välttämättömät kulut eli ruokarahat, välttämättömät vaatteet, puhelinlaskun yms. Kesätöistä saamilla rahoilla ja opintotuella maksoin vuokran, harrastukset, ylimääräiset vaatteet, bilettämisen jne. Vanhemmat maksoi myös autokoulun.

Lisäksi vanhemmat olivat keräänneet kaikki lapsilisäni ja sijoittaneet ne. Nillä rahoilla maksoin ensimmäisen autoni ja myöhemmin osan ensiasunnostani (loput sitten lainarahalla). 

Eli runsaasti sain tukea.

sain just sen verran että pärjäsin. Tämä tarkoittaa siis yhtä lautasta, yhtä kattilaa, yhtä haarukkaa/lusikkaa/veistä/paistinlastaa/kauhaa. Ja yhden petivaatekerraan ja yhden pyyhkeen. Opiskeluaikana en saanut senttiäkään rahaa kotoani, olisin elänyt kuin kroisos jos olisin saanut esim. 20 euroa ihan ylimääräistä rahaa joka kuukausi.

Omat vaatteeni, muutaman vanhan astian (yhteensä noin 15 kpl), pari lakanaa ja pari pyyhettä. Mitään sen enempää en odottanutkaan. Vanhempani eivät myöskään tukeneet taloudellisesti poismuuttoni jälkeen, vaan kustansin elämäni opintotuella ja -lainalla sekä kesätyöansioilla siihen asti, että valmistuin. Poismuuttoni jälkeen sain kyllä yhtenä jouluna joululahjaksi silitysraudan ja toisena sähkövatkaimen (nämä olivat siis omia lahjatoiveitani).

Olen täysin tyytyväinen. Tämä oli 1980-luvulla.

Muutin v.2008. Mukaani otin omasta huoneesta sängyn, tv:n, pari hyllyä... Riparin jälkeen alkoi tulla lahjaksi astioita, pyyhkeitä ja lakanoita omaa kotia varten. Lisäksi sain mukaan kahvinkeittimen ja mikron, jotka äiti maksoi kun kävin sen kanssa pari kk siivoamassa iltaisin yhtä päiväkotia. Muut ostin itse eli sohvan, maton, ruokapöytä ja tuolit, tv-taso. En ole saanut kotoa muuttamisen jälkeen vanhemmilta rahallista avustusta.

Olin saanut joululahjaksi edeltävänä jouluna juomalasit, lautaset ja atrimet sekä lakana- ja pyyhesetit. Muuton yhteydessä sain vielä maton, yöpöydän, työtuolin, kirjahyllyn ja tv-tason, ja peitot ja tyynyt, jotka jäivät yli toisen vanhempani muuttaessa. Isommat ja tärkeimmät huonekalut jäivät siis omalle kontolle, ja mattokin oli niin huonokuntoinen, että piti pian heittää pois.

Kaffipannun ja punaisen muovikauhan.

Muutin kodistani n. 20  vuotta sitten. Sain ylioppilaslahjaksi yksiön Kalliosta. Lisäksi sain huonekaluja ja astioita sekä vuodevaatteita. Osa oli perintökamaa ja osa uutta.

Koko opiskeluajan vanhempani maksoivat laskuni  ja yhtiövuokran.

Kun sain ensimmäisen vakinaisen työpaikkani en halunnut enää saada avustuksia, vaikka tajosivat.

Nyt isovanhemmat avustavat lapsiamme, ostavat mm. vaatteita ja viihde-elektroniikkaa.

Sain parit vanhat (omassa käytössä olleet) lakanat ja pyyhkeet sekä kattilan ja paistinpannun. Siinä se taitaa olla. Jos ei lasketa astioita, mitä vanhemmat olivat mulle lahjaksi ostaneet, osan olin itse ostanut. Eivät ole myöskään rahallisesti tukeneet, mutta ei ole ollutkaan tarvetta. Mutta jos oikeasti tarve tulisi, niin varmasti rahaa saisin (esim. ruokaan tottakai ja jos tarvitsisin uudet farkut). Ja vuosi 2013 :D

50 000 markkaa ja ne tavalliset, lakanoita, kodinkoneita ym.

Kamat omasta huoneesta (sänky, petivaatteet, kirjahyllyn, kirjoituspöydän), porukoiden vanhan sohvan ja ikivanhan pikkupöydän ja jotain ruokailuvälineitä. Itse hommasin telkkarin ja siivousvälineitä ja pikkuhiljaa sit kaikkea muutakin, esim. videot vai oliko se nyt dvd soitin. Ei muista.. Muistan että imurin sain tupaantuliaislahjaksi. Vuosi taisi olla -00. Hyvin pitivät huolta. :)

Lamavuonna 1992 sain oman huoneeni huonekalut ja lisäksi isän kanssa tuunattiin niitä ja tuunattiin mulle ruokapöytä. Lisäksi sain kattolamppuja ja pari pöytälamppua. tarvittavat matot, lakanat, pyyhkeet ja astiatjja ruoanlaittovälineet. Paljon olin kerännyt itse parin edellisen vuoden aikana (ostanut kesätyörahoilla ja saanut lahjaksi). Rahaa sain leivänpaahtimen, kahvinkeittimen ja vedenkeittimen ostamiseen. Lisäksi sain vielä pesukoneen (sukulaisen hylkäämä pikkuvikainen, jonka isä korjasi mulle) ja silitysraudan.

Lisäksi sain joka viikko vähän rahaa (lainaksi) puhelinkorttia yms. varten ja ison kassillisen ruokaa kotoa. Vanhemmat ihan pienipalkkaisia kaupanalan työntekijöitä, mutta heille oli tärkeää tyttärien koulutus.

VUosia myöhemmin sain nuo lainaamaani rahat "anteeksi" eli tarvinnut maksaa takaisin vaikka alkuperäinen suunnitelma niin olikin. Rahasumma oli muistaakseni 12 000 mk, mikä oli toki siihen aikaan ihan iso summa. 

Samalla tavalla aion tukea omia lapsiani, mukaansa saa kaikkea mitä tarvitsee, vähän rahaa avustuksena ja ruokaa toki ostan aina.

Oman henkiriepuni, juuri ja juuri

Mukaani sain lytätyn itsetunnon ja toisten ihmisten aiheuttamat traumat... Näin vuonna 1997. Olin tuolloin 16-vuotias. Nykyään kolmen lapsen onnellinen äiti ja omat lapseni saavat kotoa pois muuttaessaan hyvän itsetunnon ja "henkisiä" eväitä elämään!

Vuonna 1990 muutin omilleni ja äiti pakkasi mukaan kippoa, kuppia, lakanaa, pyyhettä ja huponekaluja sen verran kun tarvitsin. Aika vaatimatontahan se oli, kun nyt ajattelee asiaa, mutta silloin olin onneni kukkuloilla. Itse kiertelin kirppareilla täydentämässä varastojani. 

Omista lapsista kaksi on jo muuttanut omilleen. Olemme ostaneet heille imuria, pesukonetta, huonekaluja, astioita, kodin tekstiilejä ja mitä nyt on tarvittu. Lisäksi tavaraa  on tullut muilta sukulaisilta ja osa meidän kotoa käytettynä. Yleensä tarvittavat tavarat on järjestyneet, jos ei heti, niin hetken päästä. Ihan tyytyväisiltä ovat vaikuttaneet.