Kummallisinta mistä joku on loukkaantunut?

Mun mielestä oli kummallista loukkaantua maitoallergiasta. Ei se edes johtanut kummempiin toimenpiteisiin, en vain voinut maistella työkaverin hienoja juustojälkiruokia.

En muista, mitä kaikkea omituista oli, mutta musta ne jutut oli aika absurdeja, kun työkaveri ruokalassa usein sanoi, että: "Ei nyt puhuta tuollaisista asioista, kun ollaan syömässä.". Eikä ollut mistään pieruhuumorista tms. kyse. No, kaikilla on omat omituisuutensa, se vaan tuntu, että jos sanoisi, että: "Olen aikonut auton vaihtaa", "Ei nyt puhuta tuollaisista asioista.". Mut joo...

Olin kaverin kanssa viikon etelänlomalla. Kävelimme joka päivä kylillä samaa reittiä. Kerran ehdotin, että menisimme reitin vaihteeksi toisinpäin. Kaveri suuttui silmittömästi. Rasittava kaveri kaikin puolin, koko ajan sai olla varpaisillaan. En ole enää pitänyt vuosiin yhteyttä.

Mulla oli kerran yksi hieman erikoinen, vähän vanhempi naapurin rouva joka loukkaantui toiselle naapurille. Syy oli se, että tämä vanhempi rouva oli leiponut  korvapuusteja ja vienyt niitä naapurilleen.

Tämä toinen  naapurimme sitten oli tehnyt seuraavana päivänä jonkun sitruunakakun ja kiikuttanut vastavuoroisesti hänelle. Ikäänkuin siis "kiitokseksi" nistä pullista.

Niin tämä rouva suuttui aivan järjettömästi! Motkotti minullekin, että hän ei siksi vie naapurille pullaa, että se pitäisi korvata hänelle jotenkin.

Vaan ihan  ystävällisyydestä, ja hän kyllä pitää tuollaista käytöstä suorastaan v*ttuiluna :D

Eräs ystäväni oli loukkaantunut kaverilleen siitä, ettei tämä (oltiin 15-v.) ollut heti kertonut, että hänen vanhempansa ovat eronneet. 

Itse ystäväni oli teräväkielinen toisten asioiden arvostelija, joka vain luuli olevansa ihmisten paras luottoystävä. 

Hauskoja mummoja :D

Itsellekin tuli mieleen rasittava reissukaveri. Ei osallistunut kartanlukuun tai navigointiin, ei suostunut nirsouttaan syömään missään, ja jos otin ruokani kanssa viiniä, huomautteli määristä. "Noi lasit on sit isompia kuin miltä ne näyttää" yms. Viikon pokkuroituani ajattelin ehdottaa erästä nähtävyyttä jonka olin alunperinkin halunnut koluta. Kaveri loukkaantui syvästi kun vetosin siihen että oli syntymäpäiväni. En kuulemma antanut hänelle edes vaihtoehtoa kieltäytyä, joten mökötti koko kierroksen ajan. :D

Reissaan nykyään mielelläni omassa seurassani.

- Oli mukavan aurinkoinen, raikas aamu kävellä työpisteelle. Kun saavuin paikalle, toivotin hyvät huomenet ja huokaisin että onpas kerrassaan mukava päivä tulossa, eräs seurassa ollut hermostui. "Joo jos ei sulla muuta asiaa ollut niin voit mennä pois kun täällä jotkut yrittää tehdä töitä!". En tullut hankalaan tilanteeseen, en keskeyttänyt mitään enkä nyt muutenkaan ollut tämän henkilön kanssa huonoissa väleissä, joten vastaanotto suorastaan tyrmistytti. 

- Eräs tuttavani aikoinaan loukkaantui, kun en halunnut väitellä. En pitänyt väittelystä, ja hän tätä ihmetteli ja piti omituisena. Minut kuulemma olisi pitänyt "kouluttaa" pitämään väittelystä. Hän koki tämän myös hyvin loukkaavana, otti itseensä kun oletti minun arvostelevan häntä. 

- Vähäpätöisin loukkaantuminen oli keskustellessa, kun puhuimme vaatteista: minä en vaateostoksilla yleensä tarvitse makutuomaria, tykkään valkata vaatteet yksin. Tämä oli joutavanpäiväinen keskustelu ilman mitään suurta draamaa, sellaista hyvän päivän lätinää. Vastapuoli kuitenkin loukkaantui - hän taas tykkäsi ostella vaatteita makutuomarin avulla. 

- Kokemus erään miespuolisen tuttavani kiperästä tilanteesta: hänen silloinen tyttöystävänsä loukkaantui, kun tämä mies meni ehdottamaan kivannäköistä takkia. Tyttö tulkitsi, että tämä mies yritti "muuttaa hänen persoonaansa". Ja totta kai tämä tyttö sai kannustajaksi sisarensa, tämä mies ei kummankaan mielestä hyväksynyt tyttöä sellaisenaan. Muuten hyvä, mutta heitto oli kevyt, tyyliin "hei, kiva takki. Sopis sulle hyvin!". Lisäksi tämä tyttö itse tykkäsi muokata tätä miestä mieleisekseen rankastikin hiustyyliä myöten.

- Suosikkini: miesystäväni sairastui illalla mystiseen mahatautiin ja oli tosi huonossa kunnossa koko yön. Emme nukkuneet koko yönä, ja aamulla piti sitten soittaa koululle etten ehdi ihan alkuun paikalle. Soitin silloiselle kaverille ja pyysin, jos hän voisi ilmoittaa opettajalle - oli kurssin aloitus ja riskinä, että potkitaan koko kurssilta pois jos ei ole heti paikalla. Kaveri toimi näin. Kun sitten tulin paikalle, hän kysyi ivallisesti että "kuinkas mies?" ja samaan hengenvetoon alkoi kirota, että "älä enää IKINÄ soita minulle kymmentä vaille seitsemän, minä nukun seitsemään!" 

... Täytyy myöntää että siinä vaiheessa suutahdin itsekin väsyneenä ja huolesta soikeana, kun olimme lääkärissäkin pitkin sitä aikaa käyneet tutkituttamassa miksi miehen vatsa oireili ja pelkäsin todellakin pahinta. Ja tämä kaveri oli vihainen, kun minä kehtasin soittaa kymmentä minuuttia ennemmin kuin on  hänen herätysaikansa. Tämä kaveri oli muutenkin hyvin ikävä, joten enää ei ole kaveri missään määrin.