Olen ei toivottu ihmislapsi
Vanhempani eivät halunneet minua. Kasvoin isoäidilläni, joka piti minut "perheen kunnian" ja saamansa melko ison rahan takia. Toki myös rakasti, omilla ehdoillaan.
Silti, olen onnellinen, kiitollinen tästä elämästä. Minulla on kaikki hyvin, en ole katkera, mistä muka olisin? Saan sentään elää. Minulla on omia toivottuja lapsia, aamukahvi maistuu taivaalliselta ja puolisoni on hyvä. Mitä minulta puuttuu?
Jos vanhempani olisivat nyt valinnan edessä, he takuuvarmasti päätyisivät aborttiin. Muka siksi, että kärsisin, mutta enhän minä kärsi...
Olen syntynyt 1969, jolloin abortti ei ollut laillinen.
Kommentit (4)
No mutta hyvä kun olet tässä maailmassa :)
Minä myös. Äiti jätti vauvana mummille, kun pilasin hänen elämänsä.
Käännetäänpäs sitten tuo väite ympäri.
Itse olen toivottu. Nykyään olen vakavasti masentunut ja toivon, että voisin vain kadota. Tästä syystä mielestäni abortista on tehtävä pakollinen kaikille ja lapsia ei tulisi tehdä lainkaan.
Hieno homma, oikeesti.
On varmasti vaikea hyväksyä tuollaista ja nähdä itsensä haluttuna, mutta sä pystyit siihen kaiken tuon jälkeen :-