Mieli maassa ja kesä ahdistaa...
Olen neljä vuotiaan erittäin uhmaikäisen tytön opiskelijaäiti. Ihanaa että opinnot alkavat tältä keväältä olla loppu ja kesä kolkuttelee ovelle..niinhän sitä voisi kuvitella, mutta meillä sitä kesää ei kovin odotella, sillä työt kutsuvat koska rahaa ei muuten ole edes ruokaan. Olen kaupassa kesän töissä ja se tarkoittaa siis pääsääntöisesti kello 06.00 alkavaa työtä tai vastaavasti iltavuoroa jolloin työt loppuvat 21.00. Molemmissa tapauksissa siis joudun hankkimaan lapselleni jonkun joka vie hoitoon tai vastaavasti hakee sieltä ja viettää vielä illan tämän kanssa. Niin tosiaan lisäinfoksi se, että muutimme juuri avomieheni kanssa yhteen(ei lapsen isä) ja uutta hoitopaikkaa läheltä ei olla vielä saatu, nyt siis joudun siis viemään tyttöni hoitoon noin 10km päähän omasta asuinpaikastani. Uusi mies kyllä auttaisi, mutta on itsekin vuorotyössä jotka alkavat jo aikaisintaan kello 07.00 autoa meillä ei ole. Lisäksi viel viikonloppu työt jolloin joudun hankkimaan hoitajan koko viikonlopuksi! Ensimmäisenä mietin, että mitä järkeä hommassa on edes sillä en ehdi itse olemaan tyttöni kanssa ollenkaan. Lisäksi polttaisin itseni täysin puhki moisella järjestelyllä sillä on rankkaa olla koko aika pyytämässä apua. Tiedän, että avun pyytämistä ei tarvitse hävetä ym, mutta pidemmän päälle se on rankkaa. Lapsen isä pitää tyttöä (toivon mukaan) joka toinen viikonloppu, mutta ei laisinkaan arkena jolloin apua eniten tarvitsisi. Olen nyt miettinyt, että irtisanoisin itseni ja yrittäisin löytää jonkun paikan missä voin vähän enemmän itse vaikuttaa työaikoihini, koska tämä tilanne todella ahdistaa minua. Kaiken kukkuraksi kärsin vielä masennuksesta ja tämän takia on rankkaa olla tytön kanssa pitkiä päiviä kahden varsinkin kun hän on varsinainen tahtotyttö joten pelkkä kotona olokaan ei välttämättä tulisi kysymykseen... tunnen olevani umpikujassa asian suhteen enkä tiedä mitä tekisin.Onko jollain muulla kokemusta samasta? ja vaikka ei olisikaan olisi ehkä hyödyllistä saada kuulla ulkopuolisen näkökulmaa asiaan..
Kommentit (3)
kiitos menninkäinen kannustavasta viestistä. Tein viimein päätöksen ja rohkeasti marssin pomoni puheille ja irtisanoin itseni. Koin valtavaa helpotusta, joka mielestäni kertoo siitä, että päätös oli täysin oikea. Olen ollut opiskelija vuodesta 2005 asti ja yh-äiti jo raskaana ollessani, joten vastoinkäymisiä on todella ollut... olin jo odotusaikana masentunut ja synnytyksen jälkeen se paheni vielä, silloin en halunnut lääkitystä mutta opintojen kuluessa tajusin kuinka huonosti voin ja kuinka rankkaa on opiskella ja samalla olla pienen lapsen äiti yksin. Rohkenin silloin mennä lääkärille ja sain lääkityksen jota siis vieläkin syön. Yllätyin, että se todella auttoi. Mitä tulee raha-asioihin niin kyllä avomieheni auttaa rahallisesti toki omalta osaltaan ja vähän enemmänkin mistä minun täytyy olla erityisen kiitollinen. Nyt etsin töitä ilman mitään sen suurempaa stressiä. Kolmen päivän työviikko olisi ihanteellinen, jotta saisin itselleni aikaa, yhteistä aikaa tyttäreni kanssa sekä myös aikaa parisuhteelle jota haluan todella vaalia ja hoitaa. Raha on vain vaihdon väline ei arvon mitta minulle.
Tulinpa huvikseni kurkkaamaan tänne puolelle. Olen todella iloinen puolestasi, että uskalsit tehdän rohkean päätöksen. Löydät varmasti sopivan työn ajallaan. Asiat järjestyvät kyllä. Nauti nyt kesästä ja ajasta, jota saat viettää rakkaimpiesi kanssa!
Aurinkoa ja enkeleitä,
t.Menninkäinen
Itselläni ei samanlaista tilannetta, mutta haluaisin kuitenkin kommentoida viestiäsi. Mielestäni sinulla on täysi oikeus ja hyvä syy irtisanoutua työstäsi ja etsiä uusi aikataulullisesti sopivampi työ. Tai voithan alkaa jo heti etsimään uutta työtä ja irtisanoutua vasta sitten. Tai sitten vain otat sen riskin, että joudut olemaan vähän aikaa ehkä työttömänä. Tilanteesi on sellainen, että olet varmasti ollut muutenkin kovilla. Ainakin viestistäsi päätellen olet ollut opiskelija-yh-äiti eli sekin on jo rankka yhtälö, saati sitten masennus päälle. Onko masennukseesi lääkitys? Siksi tätä kyselen, koska itsekin olen joutunut syömään lievää masennuslääkitystä ja oikeasti se auttoi, vaikken aikaisemmin uskonutkaan lääkehoidon tehoon omalla kohdallani...Toisaalta tilanteessani on valoisakin puoli; olethan saanut uuden parisuhteen ja ihmisen jonka kanssa jakaa arkea. Kyllä varmasti sydämesi sanoo, mikä on oikein. Viestissäkin sanoit, että haluaisit olla tyttäresi kanssa enemmän -siihen sinulla on täysi oikeus ja niin on tytölläsikin oikeus olla äitinsä kanssa. Kyllä raha-asiat aina jotenkin hoituvat, vaikka vähän aikaa joutuisi olemaan pienilläkin tuloilla. Sanoit avomiehesi käyvän töissä, eikö hänkin kuitenkin osallistu perheenne kustannuksiin omalta osaltaan? Toivottelen sinulle voimia ja rohkeutta tehdä ratkaisu niin, että tulevaa kesää ei tarvitsisi odottaa ahdistuneena. t.Menninkäinen