Onko matkustaminen yliarvostettua?

Minulle matkustaminen ei ole yliarvostettua. Löysin tietyn kolkan Iso-Britanniasta 6 vuotta sitten jonne palaan joka vuosi ja tulen palaamaan niin kauan kuin matkustamaan kykenen. Tunnen olevani siellä kuin kotonani überkauniin luonnon keskellä ja nautin. Siellä oleminen on minulle oiva tapa ladata akkuja ja sellaista arjesta irtautumista ei tule jos pysyn lomalla kotona.

Makuasia kai tämäkin. Minulla on ystäviä joille se on elämän suola. Itse olen kerran käynyt Espanjassa ja muutaman kerran Virossa ja Ruotsissa. Voisin elää ihan hyvillä mielin vaikken enää koskaan kävisi ulkomailla.

Me matkustamme aika paljon, mutta emme matkustamisen vuoksi. Vieraita kulttuurejakin olemme nähneet ihan tarpeeksi. Me matkustamme paikkoihin, jossa voimme lomailla haluamillamme tavoilla, tai jotka ovat meille muuten tärkeitä. Usein palaamme samoihin paikkoihin, nyt emme pitkään aikaan ole olleet missään täysin "uudessa" paikassa. Kauempana kotoa on helpompi irroittautua arjen kiireistä ja töistä, mutta mielelläni jättäisin sen matkustamis-osan lomasta väliin ja olisin suoraan perillä.

Mä matkustin nuorena innokkaasti, nyt aika valikoiden. lähinmä käydään vain sukulaisissa ja ystävien luona,. Mutta kun niitäkin on useissa maissa eri mantereilla, niin ei kovin usein. Lapsen kanssa matkustelen sit paikkoihin mitä lasta kiinnostaa. Kuten hampuri, Cardiff, manchester, beaulieu, stuttgart...

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 00:05"]

onkohan sitä kuolinvuoteellaan tyytyväinen, että ainakin matkustin ihan helvetisti?   

[/quote]

Itse kuvittelen että tämä on yksi niistä asioista jotka juuri tuolloin vituttaisi aivan päättömästi joten olen matkustellut paljon ja erilaisissa paikoissa itseäni myös haastaen matkakohteissa ja matkustustavoissa.

On toki muitakin asioita jotka vituttaa kuolinvuoteella (tai subjektiivisia arvailujahan nämä on), ja jokainen niistä olisi hyvä hoitaa kuntoon.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 00:05"]

Tosi elämässä ja täällä palstallakin monet harrastavat matkustamista. Se tulee aina ja jatkuvasti esiin, miten matkustaminen on "elämän suola", asia mihin säätetään, mitä varten tehdään töitä, mitä varten eletään. 

Tykkään itsekin matkustaa, ei siinä mitään ja olen matkustanutkin vaikka missä mutta nyt olen alkanut miettiä, onkohan se vähän yliarvostettua? Totta kai erilaisten kultuurien, tapojen, paikkojen ja ihmisten näkeminen avartaa tai ainakin saattaa avartaa ihmisen maailmankuvaa mutta onkohan sitä kuolinvuoteellaan tyytyväinen, että ainakin matkustin ihan helvetisti? Tai jos ei pidä arjestaan ja odottaa lomaa ja sitä matkaa, onko siinä mitään järkeä?

[/quote] Aivan samaa olen alkanut miettimään itsekkin. Paljon on tullut matkustettua ja nähtyä paikkoja..

Kyllä se varmaan on. Ja minä matkustelen kuitenkin aika paljon, 6-8 viikkoa vuodesta ulkomailla. Pidän reissaamisesta tosi paljon, mutta jotenkin siitä on tullut yleisessä puheessa sellainen elämän mielenkiintoisuuden ja täyteläisyyden mitta. Saahan sitä aikansa muutenkin hyvin kulumaan.

Ei ole yliarvostettua. Luulen, että katuisin kuolinvuoteella, jos EN olisi matkustanut. Kaikki se, mikä liittyy matkustamiseen on ihanaa. Odotus, toteutus, muistot. Matkustaisin paljon enemmän, jos olisi varaa...

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 00:10"]Makuasia kai tämäkin. Minulla on ystäviä joille se on elämän suola. Itse olen kerran käynyt Espanjassa ja muutaman kerran Virossa ja Ruotsissa. Voisin elää ihan hyvillä mielin vaikken enää koskaan kävisi ulkomailla.

[/quote]

No sinä et olekaan käynyt koskaan missään hienossa paikassa. Viro ja Ruotsi eivät ole ulkomaita kun puhutaan matkustamisesta. Espanjakin varmaan joku täyteenpakattu turistirysä-pakettimatka?

On ja jos et matkusta niin olet köyhä. Kaikki turistirysät on samanlaisia. Nuorena tuli käytyä ja ei enää kiinnosta. Tykätään olla kotona ja lapset ei hinkua matkoille. 10v. poika lähtee mielummin huvipuistoon ja sitten kotiin.

Matkustan ensisijaisesti nähdäkseni asioita, jotka kiinnostavat minua. Olen aina - siis todellakin jostain alakouluikäisestä - rakastanut historiaa, taiteita, arkkitehtuuria ja luontoa. Olen myös kaiketi aivan aidosti kiinnostunut siitä, mitä ihmiset ajattelevat ja kuinka he elävät muualla, muuten tuskin olisin aktiivisesti opiskellut tähän useita kieliä (lisäksi muutamia tavallaan passiivisesti). Myönnän myös, etten ollenkaan pidä Suomen talvesta - tällainen tämän vuotinen  light-versio on ihan ok, mutta pimeys alkaa helpottaa vasta näihin aikoihin vuodesta. Kyllä, paljon asioita voi nähdä televisiosta, mutta kokea vain niin sanotusti paikan päällä. Matkustaminen sisänsä ei siis välttämättä ole se juttu minulle, vaikkakin olen ainakin tykännyt junista ja istumisesta autossa, jos joku muu ajaa. Mutta varmasti en tule katumaan kuolinvuoteella sitä, että  olen nähnyt tietyt taideteokset, muistomerkkejä, valtameriä, vuoria, ja keskustellut ihmisten kanssa, joita en koskaan olisi tavannut pysyttelemällä kotikulmilla. 

Tässäpä siis muutama syy siihen, miksi omalla kohdallani en pidä matkustamista yliarvostettuna, vaikka se on usein hemmetin rasittavaa.

Tuli tämä ajatus kyllä mieleen.

Viikon lomalla raahauduin amerikkaan ja siitä seurannut jet lag oli sitä luokkaa et toipuminen siitä vei myös sen viikon. Tää oli eka kerta kun ajatus tuli mieleen.

Tietysti tässä on jotain aika kieroa, mutta tunnen matkoilla olevani ihan toisella lailla "elossa" kuin kotona. En jotenkin osaa kotona heittäytyä hetkeen vaan teen kaikkea typerää, katson telkkaria tai roikun av-palstan tapaisissa ajantappoloukuissa. Vihaan Suomen säätä enkä kyllä ole mitenkään hulluna työpaikkaanikaan.

Minulle matkustaminen on elintärkeä henkireikä, alan masentua heti kun kesän jälkeen päivät pimenevät. Oikein kuristaa kurkkua ajatella ettei pääsisi matkoille jonain talvena.

Olen ulkomailla melkein aina kun on lomaa tai edes arkivapaita. En tietenkään missään luksuslomilla, muutamalla kympilläkin pääsee yleensä jonnekin kun kyttää tarjouksia. Käytän rahani ilomielin matkustamiseen enkä saisi mitään sensuuntaistakaan tyydytystä ostamalla niillä rahoilla hienoja tavaroita tms.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 07:39"]

Tuli tämä ajatus kyllä mieleen.

Viikon lomalla raahauduin amerikkaan ja siitä seurannut jet lag oli sitä luokkaa et toipuminen siitä vei myös sen viikon. Tää oli eka kerta kun ajatus tuli mieleen.

[/quote]

Onhan tuo nyt rankkaa jo siinä suhteessa, että matkustat vähintään vuorokauden viikon oleskelun takia.  Mutta itselläni ei muuten ei tule varsinaista jet lagia Jenkkeihin Itärannikolle päin matkustaessa. Olen Euroopan aikavyöhykkeillä ilta/yöihminen, helposti menee normaalisti kukkuessa yhteen yöllä. Jenkeissä sain kerrankin kokea, millaista on olla ns. kunnon ihminen, eli aamuvirkku, mennä nukkumaan ennen kymmentä illalla ja herätä kuudelta aamulla ilman suurempia vaikeuksia. Varmaan tuo tasaantuisi pidemmällä oleskelulla, mutta pari-kolme viikkoa olen onnistunut menemään nukkumaan aina ennen yhtätoista illalla (en varsinaisesti kaipaa enää mitään ns. yöelämää matkoilla). 

Kyllä varmaan on tullut jollakin tapaa yliarvostettua. Itse en kuitenkaan saa ollenkaan lomamoodia päälle, jos olen kotona. Eikä se aina tarkoita ulkomaille matkustamista. Kesällä viihdyn vanhempieni mökillä, jossa vietämmekin paljon aikaa, loma tuntuu lomalta vasta kun pääsee jonnekin pois kotioloista. toki pitkästä kesälomasta voi jonkin aikaa olla ihan vaan kotonakin, mutta vähintään viikko-pari on oltava jossain ihan muualla. Mielummin ulkomailla.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 07:04"]

Ei ole yliarvostettua. Luulen, että katuisin kuolinvuoteella, jos EN olisi matkustanut. Kaikki se, mikä liittyy matkustamiseen on ihanaa. Odotus, toteutus, muistot. Matkustaisin paljon enemmän, jos olisi varaa...

[/quote]

Komppaan tätä. 5-6 vkoa eli kaikki lomat ollaan ulkomailla. En osaa lomailla kotosalla vaikka fasiliteetit on kunnossa. Elämäni suola perheen lisäksi.

Itse ainakin mieluummin käytän rahani matkustamiseen tai vastaaviin elämysten ja kokemusten keräämiseen kuin ostan materiaa. Kuolinvuoteella varmaan vielä vähemmän kiinnostaa että "ainakin minulla oli hieno auto". Parin viikon aurinkolomasta talven keskellä saan sitä paitsi energiaa myös siihen normaaliin arkeen, sitä kautta elämästä nauttii enemmän myös reissun ulkopuolella.

En elä kuolinvuodettani varten. Enkä suorita asioita sen vuoksi, että pitää kokea tietyt asiat ja nähdä tietyt paikat. Matkustelen kyllä, mutta vain omien halujeni mukaan ja arkikin maistuu hyvälle. Sopii minulle.