Lue keskustelun säännöt.
Akateemisia pitkäaikaistyöttömiä paikalla?
10.11.2020 |
Millä elätätte itsenne ja miten olette rakentaneet työttömyydestä huolimatta mielekkään elämän? Olen helsinkiläinen päälle nelikymppinen nainen, joka joutui yt:ssä ulos pitkäaikaisesta työpaikastaan. Minulla on pitkä oman kapean alan työkokemus ja olin ollut jo 15 vuotta tuossa samassa työpaikassa. Uutta työtä ei kovasta hakemisesta tunnu löytyvän. Oman alan paikkoja on hyvin harvoin auki ja kun haen työtä, jonka kelpoisuusehdot muodollisesti täytän, mutta joka ei ihan osaamista vastaa, niin aina löytyy joku osaavampi hakija. Kun haen työtä, johon riittää hieman matalampi koulutus, niin en pääse edes haastatteluun. Sen verran on fyysistä kremppaa, että siivoojana tms. ihan fyysisessä työssä en pysty olemaan, vaikka muuten sellainen minulle kelpaisi ainakin joksikin aikaa ihan hyvin. Lapsia ja perhe elätettävänä, ja alkaa toden teolla ahdistaa. Käytin vuoden verran lisäkouluttautumiseenkin (toinen ala kuin se millä olen ikäni työskennellyt), mutta ei lisäkoulutuskaan ole auttanut työn saannissa. Vertaistukea, neuvoja?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää, mutta ehdin jo pitkäaikaistyöttömäksi ja sen ansiosta palkkatuettuun työhön, jossa olen jo neljättä vuotta, määräaikaisissa pätkissä.
Valmistuin vasta yli nelikymppisenä. Oman alan työt olivat aluksi määräaikaisia osa-aikatöitä toisella paikkakunnalla, mutta parempi sekin kuin kokoaikainen työttömyys. Nykyiseen työhöni päädyin työkkärin rohkaisemana, kun en pitänyt työtä ollenkaan itselleni sopivana enkä varsinaisessa haussa tullut valituksi. Kun siitä lähti hyvin lyhyellä varoitusajalla pois se, joka silloin valittiin, minut pyydettiin sijaiseksi. Nyt olen sitten kouluttautunut tähänkin työhön, johon ei varsinaista ammatillista koulutusta olekaan vaan omia erityiskursseja. Nyt ei ole eläkepäiviin kuin vajaa viisi vuotta.
Työttömänä ollessa olin siten hyvässä asemassa, että oli asunto, perhe ja paljon tekemistä, että ei todellakaan tullut aika pitkäksi. Opiskelunkin aloitin työttömänä, kun lapset olivat pieniä ja tulin hinnoitelleeksi itseni ulos työmarkkinoita.
Olin työttömänä varmaan 3v, ja tuntui että työnantajat luokittelivat minut pitkäaikaistyöttömänä toivottomaksi tapaukseksi. Olin parissa työkokeilussa ja hankin samalla erään vähän harvinaisemman lisäpätevyyden (lyhyehkö itse maksettu koulutus), ja ne yhdessä auttoivat saamaan pätkätyön nykyiseltä alalta. Ja sitten olinkin muuttunut jostain taikaiskusta tavoitelluksi osaajaksi, mikä tuntuu hassulta. Ihmisessä on jokin leima, jonka perusteella työhakemus menee a- tai ö-mappiin.
Aluksi voisit tarjota itseäsi oman alan paikkaan hanttihommiin? Välttämättä muut hakijat eivät aina ole pätevämpiä, vaan voivat vain olla helpompia pomon mielestä. Tai mitä tahansa. Sisua ja kanttia vaatii, mutta pääseepä töihin. Olen ollut useassa organisaatiossa ja monesti on joutunut vaatimattomissa hommissa hännystelemään. Osaamista se ei silti poista.
Moi!
M31