Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen kateellinen ja tunnustan sen

Vierailija
03.03.2014 |

Minulla on kaksi ihanaa lasta, hyvä ammatti, hyvät tulot, koulutettu hyväpalkkainen puoliso ja ehjä varakas perhetausta. Rahaa on riittävästi kaikkeen, mitä normaaliin elämiseen tulee. En ole kateellinen niille, joilla on enemmän, koska tiedän menestymiseen liittyvän vaivan. Sen sijaan olen kateellinen niille, joilla menee huonommin kuin minulla.

Olen kateellinen
...niille, jotka saavat kännissä otettuihin selfie-kuviinsa 20-tykkäystä, vaikka olisi kuinka meikit levällään.
...niille jälkijunassa koulunsa käyneille, joita ihmiset taputtelevat vilpittömästi onnitellen olkapäille.
...niille, joiden lapsia kaikki kehuvat ihaniksi, vaikka olisi ankkuritatska, ADHD ja jalat paketissa
...niille, jotka voivat elää elämäänsä vailla epäonnistumisen pelkoa, sillä he ovat sen jo tehneet

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän jollain tapaa tosi hyvin, vaikka minulla ei olekaan varakasta hyvää perhetaustaa eikä ihan kaikki muukaan täsmää. Toki minulla on koulutus ja hyvä puoliso ja mukavat lapset.

 

Mutta käsitän tuon asian. No simpsoneissahan on tämä jakso jossa homerin työpaikalle tulee mieletön ahkera täydellinen tyyppi joka näkee mikä homer on. Kuitenkin homer asuu talossa, tuo ahkera älykäs tyyppi pikkumurjussa, homerilla on kaunis fiksu vaimo, ketään ei näytä häirtsevän homerin tyhmyys ja se että saa tuhoa aikaan eikä kukaan näytä edes huomaavan. Tuo mies turhautuu ja karjuu.

 

Samalla tapaa meidän ihmisten saama kehu ja ansio ei ole koskaan millään tavalla tekemisissä sen kanssa, millaisia me olemme. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

 

Eli sillä, miten paljon jotain kehutaan kauniiksi, ei ole mitään tekemistä todellisen kauneuden kanssa. Riippuu sosiaalisesta asemasta ja kenen kanssa hengailee ja mitä tekee.

Sillä mitä kukin ajattelee itsestään, taidoistaan jne ei ole pienintäkään tekemistä sen kanssa miten kukin pärjäisii testattaessa taitoja. Esim. pojat pitävät itseään hvänä matikassa mutta ovat todellisuudessa heikompia kuin tytöt, jotka taas vähättelevät itseään.

jne

 

No nämä asiathan vaan pitää hyväksyä.

Vierailija
2/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja esim työmarkkina-asemahan riippuu paljon sosiaalisesta statuksesta ja hyvä veli järjestelmistä ja siitä mitä ajattelet itsestäsi. Eli jos sanot työhaastattelussa että olet hyvä tyyppi, ihmiset yleensä uskovat. ja ketkä kehuvat itseään vaikka syytä ei olisi? No miespuoliset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä parempi olet, mitä täydellisempi, sitä korkeammalle mittapuu nousee.

 

Eli pojat ovat laiskoja ja hemmoteltuja ja itsekkäitä yleisesti ottaen, niin heiltä vaaditaan koulussakin vähemmän.

 

Korkeasti koulutettujen kaltaistesi on lähes mahdotonta saada koskaan mitään apua mistään, jos vaikka olisit uupunut lasten kanssa niin neuvola ei varmaan ensimmäisenä tarjoaisi mitään apua, vaikka sinulla olisi syöpä.

 

Sen sijaan vähemmän koulutetulle, joka olisi ehkä tunniin päivässä yksin lastensa kanssa kun samalla paikkakunnalla asuva muu suku olisi muun ajan apuna, tarjottaisiin esim. kodinhoitaja/perhetyöntekijä.

 

Mitä enemmän vaadit itseltäsi, sitä korkeammalle mittarit sinun kohdalla nousevat.

Vierailija
4/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta miksi sen pitää olla niin, että mittarit nousevat korkeammalle? Onko kyse pohjimmiltaan säälistä?

 

Otetaan esimerkiksi vaikka nyt nämä myöhäisemmällä iällä opiskelleet. Eräs tuttuni valmistui AMK:sta sairaanhoitajaksi, tuttavapiiri piti hänelle valtavat bileet. Valmistuessani paljon nuorempana lääketieteen tohtoriksi ja hiljattain erikoislääkäriksi vain lähipiiri onnitteli ja muut pysyivät hiljaa kuin hautajaisissa. Hyvä, jos edes kehtaan sanoa suorittaneeni kyseisen tutkinnon, pelkkä lääkärikin on joillekin jo leuhkimista, tohtorintutkinnosta puhumattakaan. Yhtään sairaanhoitajia väheksymättä, miksi se on niin, että osaamme iloita aidosti vain sellaisten hieman höperöjen tai hieman eksyksissä olevien onnistumisista, mutta emme koskaan sellaisesta, jota pidämme itsekin menestyksenä?

Vierailija
5/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä enemmän vaadit itseltäsi, sitä korkeammalle rima nousee myös muilla.

Laiskat ja tyhmät saavat kannustusta ja kehuja ja palkintoja, koska

1. kukaan ei kadehdi heitä

Kun kyvykäs huomataan, tajutaan myös ylivoimaisuus ja tulee esteitä ja kateutta.

Vierailija
6/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 09:16"]

Mutta miksi sen pitää olla niin, että mittarit nousevat korkeammalle? Onko kyse pohjimmiltaan säälistä?

 

Otetaan esimerkiksi vaikka nyt nämä myöhäisemmällä iällä opiskelleet. Eräs tuttuni valmistui AMK:sta sairaanhoitajaksi, tuttavapiiri piti hänelle valtavat bileet. Valmistuessani paljon nuorempana lääketieteen tohtoriksi ja hiljattain erikoislääkäriksi vain lähipiiri onnitteli ja muut pysyivät hiljaa kuin hautajaisissa. Hyvä, jos edes kehtaan sanoa suorittaneeni kyseisen tutkinnon, pelkkä lääkärikin on joillekin jo leuhkimista, tohtorintutkinnosta puhumattakaan. Yhtään sairaanhoitajia väheksymättä, miksi se on niin, että osaamme iloita aidosti vain sellaisten hieman höperöjen tai hieman eksyksissä olevien onnistumisista, mutta emme koskaan sellaisesta, jota pidämme itsekin menestyksenä?

[/quote]

 

kateus ja se että jostain kumman syystä kuvitellaan että osaaminen tulee joillekin itsestään tai he ovat jollain tapaa etuoikeutettuja, vaikka todellisuushan on aivan toinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tunnista kateutta itsessäni oikeastaan ollenkaan. Minusta he ovat lähinnä ansainnet onnensa, joilla on ollut päätä, henkistä kypsyyttä, sinnikkyyttä ja tukijoukkoja vaikkapa opiskella itsensä hyvään ammattiin ja siten kiinni maalliseen hyvään.

 

Tuhoisalla tavalla en kadejhdi myöskään muiden terveitä lapsia tai kaunista ulkomuotoa. On ihanaa, että ihmiset saavat osakseen sellaista onnea. Kun asiaa ei voi itse valita, en myöskään ole katkera siitä, että nämä eivät tuleet minun osakseni. Tuhoisa kateus kun tahtoo muilta POIS sen mikä on hyvää. Voimavara kateus voisi olla ehkä silloin, kun se laittaisi kadehtijan itsensä pyrkimään samaan entistä kovemmalla työllä.

 

Tunnen itsei subjektiivisesti huomattavasti onnelliemmaksi kuin  moni terve. kaunis ja menestynyt. Ehkä minulla on jotakin, mitä heillä ei. Olen lähes vapaa kateudesta ja mieli tasapainossa.

Vierailija
8/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on hyvin asiat, on rakastava mies, hyvä työ, kuulun hyvään sukuun, olemme vapaaehtoisesti lapsettomia ja rahaa riittää kaikkeen ja jää vielä ihan mukavasti yli pikkuluksukseen ja itsemme hemmotteluun, matkustukseen, sisustukseen, vaateosteluun, ja tottakai hyväntekeväisyyteen esim. lasten hyväksi.

Silti kun luen jotain pohjalla tai melkein pohjalla olevien julkkisten juttuja lehdistä tai netistä, tai näen sivusta muuta "alaluokkaista roskasakkitouhua" jossain tilanteissa, niin minulle tulee lähinnä pelko siitä että miten hyvin minulla on asiat, ja että jos olisinkin sen toisen tilalla. Ainoa lievä kateuden tunne tulee siitä että joillakin on niin hitosti pokkaa tehdä asioita julkisesti, möläytellä mitä sattuu ja pystyy vain olla välittämättä siitä ja porskuttaa vain eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 09:52"]Minulla on hyvin asiat, on rakastava mies, hyvä työ, kuulun hyvään sukuun, olemme vapaaehtoisesti lapsettomia ja rahaa riittää kaikkeen ja jää vielä ihan mukavasti yli pikkuluksukseen ja itsemme hemmotteluun, matkustukseen, sisustukseen, vaateosteluun, ja tottakai hyväntekeväisyyteen esim. lasten hyväksi.

Silti kun luen jotain pohjalla tai melkein pohjalla olevien julkkisten juttuja lehdistä tai netistä, tai näen sivusta muuta "alaluokkaista roskasakkitouhua" jossain tilanteissa, niin minulle tulee lähinnä pelko siitä että miten hyvin minulla on asiat, ja että jos olisinkin sen toisen tilalla. Ainoa lievä kateuden tunne tulee siitä että joillakin on niin hitosti pokkaa tehdä asioita julkisesti, möläytellä mitä sattuu ja pystyy vain olla välittämättä siitä ja porskuttaa vain eteenpäin.

[/quote]

Ihan tervettä tietoisuutta kaiken kauniin katoavaisuudesta. Puoliso voi alkoholisoitua, oma lapsi kuolla, oma napa rupsahtaa ja työpaikka mennä ja talo palaa. Tietenkin tyylillä, koska sukusi on hyvä. Minä rupsahdan keskinkertaisesti tai alatyylillä, onhan siinä eroa. Sukukin ihan tavallinen.

Vierailija
10/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiisistähän 99% on laumaeläimiä. Se mitä he näkevät ja kuulevat hyväksytään lähes kritiikittä. sen ikään kuin kuuluukin olla niin.

 

Jos siis joku laiska  ja tyhmä ja itsekäs ottaa itselleen enemmän oikeuksia niin se hyväksytään jollain tapaa. Ei paheksuta sitä että laiska ja tyhmä häiriköi tai ei noudata sääntöjä.

Jos ensimmäinen auto ei hidasta ennen suojatietä vaikka jalankulkija lähestyy, koska joutuisi tehdä äkkijarrutuksen, niin seuraava tyhmeliini joka ajaa perässä ei tietenkään ajattele, että hän voisi hidastaa vaikka ensimmäinen ei hidasta. Koska on niin paljn helpomaa ollla kyseenalaistamatta ja tehdä kuten muutkin.

 

 

Jos tyhmä sanoo että hän on älykäs niin se uskotaan,  koska on helpompaa kun ei tarvitse itse ajatella ja joku muu päättää.

 

Jos kiusaaja sanoo että tuo on erilainen ja nyt kaikki kiusaamaan niin lauma uskoo, koska on niin paljon helpompaa kun ei tule konflikteja sellaisen kanssa joka haluaa valtaa. Eikä itse tarvitse ajatella.

 

Ja jos kaiken miettisi pohjamutia myöten niin elämä olisi aika kuluttavaa.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli koska sinä vaadit itseltäsi niin muutkin vaativat ja harvemmin koulutetut saavat apua vanhemmiltaan, tai yhteiskunnalta.

Kun taas nämä joilla on rankkaa kun nikopetteri juoksee kadulle ja eihän lapsia voi kieltää ja nyt tarvitaan apua, niin muut hyväksyvät tilanteen, koska he eivät vaadi itseltän mitään niin muutkaan eivät.

Vierailija
12/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 09:16"]

Mutta miksi sen pitää olla niin, että mittarit nousevat korkeammalle? Onko kyse pohjimmiltaan säälistä?

 

Otetaan esimerkiksi vaikka nyt nämä myöhäisemmällä iällä opiskelleet. Eräs tuttuni valmistui AMK:sta sairaanhoitajaksi, tuttavapiiri piti hänelle valtavat bileet. Valmistuessani paljon nuorempana lääketieteen tohtoriksi ja hiljattain erikoislääkäriksi vain lähipiiri onnitteli ja muut pysyivät hiljaa kuin hautajaisissa. Hyvä, jos edes kehtaan sanoa suorittaneeni kyseisen tutkinnon, pelkkä lääkärikin on joillekin jo leuhkimista, tohtorintutkinnosta puhumattakaan. Yhtään sairaanhoitajia väheksymättä, miksi se on niin, että osaamme iloita aidosti vain sellaisten hieman höperöjen tai hieman eksyksissä olevien onnistumisista, mutta emme koskaan sellaisesta, jota pidämme itsekin menestyksenä?

[/quote]

 

Kyse ei ole koulutuksesta, vaan siitä ettei sinulla ole sellaisia sukulaisia ja ystäviä, jotka järjestäisivät sinulle juhlat. eli kyse ei ole tässä koulutuksen korkeudesta vaan siitä millainen sinä olet ja millaisia sinun ystävät ovat. jos juhlat olivat kuivat, mikset itse järjestänyt juhlia joissa itsekin olisit viihtynyt?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:13"]

Eli koska sinä vaadit itseltäsi niin muutkin vaativat ja harvemmin koulutetut saavat apua vanhemmiltaan, tai yhteiskunnalta.

Kun taas nämä joilla on rankkaa kun nikopetteri juoksee kadulle ja eihän lapsia voi kieltää ja nyt tarvitaan apua, niin muut hyväksyvät tilanteen, koska he eivät vaadi itseltän mitään niin muutkaan eivät.

[/quote]

 

No niinpä. Olisi kiva, jos meitä "tunnollisiakin" joku joskus muistaisi kehujen muodossa.

Vierailija
14/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet siis kateellinen siitä huomiosta. Rahalla ei saa automaattisesti mainetta ja kunniaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:29"]

Olet siis kateellinen siitä huomiosta. Rahalla ei saa automaattisesti mainetta ja kunniaa.

[/quote]

 

Tämä taitaa olla juuri näin, kaipaisin sitä huomiota. Mitä tarkoitat, kun sanot, että rahalla ei automaattisesti saa rahaa ja kunniaa? Olen kyllä varsin arvostettu alallani (väitellyt lääkäri) ja saanut useita palkintoja ym., joten mainetta ja kunniaa minulla jo on.

Vierailija
16/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:29"]

Olet siis kateellinen siitä huomiosta. Rahalla ei saa automaattisesti mainetta ja kunniaa.

[/quote]

 

Tämä taitaa olla juuri näin, kaipaisin sitä huomiota. Mitä tarkoitat, kun sanot, että rahalla ei automaattisesti saa rahaa ja kunniaa? Olen kyllä varsin arvostettu alallani (väitellyt lääkäri) ja saanut useita palkintoja ym., joten mainetta ja kunniaa minulla jo on.

[/quote]

Ainahan se kunnia ja arvostus on parempaa jos se tulee lähipiiristä mitä jostain tunnustuksena. Ihminen voi saada vaikka mitä palkintoja ja meriittejä, mutta ei ne välttämättä tunnu miltään jos niitä ei lähipiiri huomioi ja arvosta.

Vähän kuin se, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Vierailija
17/17 |
03.03.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En yleensä kadehdi, mutta tunnen kyllä jonkun piston sisimmässä, kun näen ihmisiä jotka toimivat yrittäjinä omalla alallani. Ei se ehkä ole niinkään kateutta, vaan ajattelen, että minunkin pitäisi, miksen minä uskalla....? Tunnen etten käytä taitojani hyödyksi. Ihailen oman alani tarmokkaita yrittäjiä ja kannatankin heitä aina kun minulla on siihen varaa. Olen ahkä liian varovainen ja pelkään ehkä juuri epäonnistumista, tai voimavarojeni riittämistä pienyrittäjänä. En ehkä ole tarpeeksi kunnianhimoinen ja peräänaantamaton.

En ole korkeasti kouluttautunut, mutta arvostan kyllä ihmisiä jotka jaksavat opiskella. Itseni kehittäminen on minullekin tärkeää, monessakin asiassa. Minulla on pari akateemista ystävää, eikä tulisi mieleenkään olla heille kateellinen. Jokaisella on omat vahvuutensa!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän yhdeksän