En ole ikinä pyytänyt sukulaisia hoitamaan lapsiani
Jos haluatte kysyä jotain, voitte kysyä, mutta vastaan tässä niihin kysymyksiin jo alussa, mitä luulen joidenkin miettivän.
Syy se, etteivät ole kelvanneet. Oma äitini ei osannut olla lasten kanssa - ihmettelen miten on saanut meidätkään hoidettua, isäni ei sen enempää ja toisessa mummolassa liikaa alkoholin käyttöä ja niin paljon muita sukulaisten lapsia (alkoholista huolimatta), että en yksinkertaisesti edes raskinut. Äiti ehti kuollakin lasten ollessa vielä pieniä. Miehen sisaruksista vain yksi asui niin lähellä, että olisi voinut. Mutta heillä oli tekemistä omissaankin, kun yksi vakavasti sairas. En ole marttyyri, en ole ihan varma olisinko tämän perheen kelpuuttanut sittenkään. Hätätilanteessa olen käyttänyt MLL:n hoitajia. Ensimmäisen kerran olin lapsista koko yön yli erossa kun esikoinen oli 7 v. Mies hoiti silloin. Sitä ennen minulla ei ollut mitään menoja, että olisi ollut tarvetta, tuo oli työmatka. Kaikki reissut miehen kanssa tehtiin lasten kanssa. Niin ja milloin mieheni oli reissussa yön yli ensi kerran? Joka kesä kalalla vähintään yhden viikon reissun veljensä tai kavereidensa kanssa ja työmatkoilla usein, eli monia kertoja vuodessa heti siitä asti, kun esikoinen oli vauva.
En ole katkera, mutta välillä harmitti olla yksin, kun kavereitakaan ei oikein ollut, mulla on aina ollut oman ujouden takia vaikea ystävystyä. Mulla yksi paras kaveri, lapsuudesta, joka asui silloin 200 km päässä. Hän olisi varmaan tullut, jos olisin maksanut matkat mutta en tullut edes ajatelleeksi kysyä.
Unohdin omat sisarukseni, toinen asui ulkomailla, toinen lievästi vammainen mutta kykenee asumaan yksin. Ei kuitenkaan voinut antaa lapsia kuin hetkeksi leikkikaveriksi. Se joka asui ulkomailla, lapset ovat hänen luonaan käyneet nyt kun asuu Suomessa, mutta vasta teini-ikäisenä.