Miten paljon kuuntelette lastanne perheen ruokavalinnoissa? Syödäänkö aina sitä, mitä lapsi haluaa,

Miten se käytännössä onnistuis, että lapsi päättää ruuat joka päivä? Lapsi suunnittelis myös kauppalistan?

Pakko ei ole syödä mitään. Mutta tietenkin vanhemmat päättää mitä ruokaa tehdään. Monipuolisesti sellaisia ruokia, mitkä on mietitty myös lasten makuun sopivaksi.

Syöminen ei ole pakko, sitä syödään, mistä pidetään. Meillä ei siis ole tarjolla etanoita, sirkkoja, siansorkkia, juoksutusmahaa tai friteerattuja kananjalkoja, vaikka palstan mukaan ne tavallista kotiruokaa ovatkin ja kaikkien niitä pitää innolla syödä. Paitsi vegaanien, jotka puolestaan laittavat lautaselleen soijaa eri muodoissa ja elimistölle tärkeät vitamiinit ja hivenaineet otetaan purkista.

Eli kyllä, lapset päätävät, aikuiset päättävät eikä kenenkään ole pakko syödä.

Vierailija kirjoitti:

Syöminen ei ole pakko, sitä syödään, mistä pidetään. Meillä ei siis ole tarjolla etanoita, sirkkoja, siansorkkia, juoksutusmahaa tai friteerattuja kananjalkoja, vaikka palstan mukaan ne tavallista kotiruokaa ovatkin ja kaikkien niitä pitää innolla syödä. Paitsi vegaanien, jotka puolestaan laittavat lautaselleen soijaa eri muodoissa ja elimistölle tärkeät vitamiinit ja hivenaineet otetaan purkista.

Eli kyllä, lapset päätävät, aikuiset päättävät eikä kenenkään ole pakko syödä.

Just joo. Vegaanina syön kyllä enimpinä päivinä papuja enkä soijaa eri muodoissaan, mutta onhan se helppo ilman mitään tietotaitoa arvostella toisten syömisiä. Kannattaisi sunkin ottaa B12- ja D-vitamiinia purkista, kun niistä on usein puutetta ihan sekasyöjilläkin.

Pakko on syödä sitä mitä pöydässä on jos meinaa syödä. Jokainen saa ehdottaa jotain ja välillä sitä tehdään, mutta lopulta minä päätän.

Lapsi saa esittää toivomuksia ihan niin kuin muutkin perheenjäsenet. Joskus tehdään hänen lempiruokaansa, mutta useammin j vaan sellaista, joka on edullista, helppoa, nopeaa ja kaikille kelpaavaa. 

Inhokkiruokiin kiinnitän enemmän huomiota, eli teen jonkun inhoamaa ruokaa silloin, kun hän ei ole sitä syömässä tai silloin, kun hänelle on tarjolla jotain muuta, kuten edellisen päivän ateriaa.

Meillä lapset ovat saaneet tehdä itse mieleistään ruokaa heti kun ovat siihen kyenneet, eli joskus alakoululaisina.

Vierailija kirjoitti:

Pakko on syödä sitä mitä pöydässä on jos meinaa syödä. Jokainen saa ehdottaa jotain ja välillä sitä tehdään, mutta lopulta minä päätän.

Samoin, mutta meillä on saanut päättää se, joka on ruokaa laittanut. Olihan ne ateriat aika vaatimattomia silloin, kun lapset olivat pieniä, mutta parempaakin on nähty, kun kokki on ollut käymässä kotona.

Hän syö sitä mitä on tarjolla tai ei mitään. Olen yrittänyt kysellä, minkälaista ruokaa haluaisi että tehdään, mutta ei osaa oikein vielä ilmaista sitä.

Meillä on kolme lasta, joten kaikkia ei voida tietenkään kuunnella, mutta en oikein ymmärrä, miksi tekisin tarkoituksella ruokaa, joka ei lapsille kelpaisi. Omaa aikaani ja rahaanihan siinä tuhlaisin. Erikseen sitten uusien makujen maistatukset, joilla on oma arvonsa.

Jos lapsille ei maistu tarjottu ruoka, annan heidän mahdollisuuksien mukaan soveltaa. 9v ei siedä mitään kermasössöjä, joten tällä viikolla kun muut söivät uuniperunoita ranskankerma-savulohitäytteellä, hän söi pelkkää savulohta ja teki itse omille perunoilleen pienen salaatinkastikkeen tyyppisen kastikkeen mausteista, öljystä ja etikasta. Ei ollut mikään menestys se kastike, mutta tulipa koetettua.

Tehdään tavallisia kotiruokia. Kanaa, kalaa, lihaa, keittoja, laatikoita yms. Ei taida lapsilla olla varsinaisesti inhokkiruokia. Syövät sitä mitä laitamme.

Viikonloppuisin tehdään joskus lasten toiveruokia, tortilloja, tacoja, tacopelti, mitä milloinkin. Tai haetaan burgerit, pizzat, kebabit tai kiinalaista.

Oman herkän vatsani vuoksi en käytä ruoan laitossa sipulia, vahvoja mausteita tai mitään kaalia, lanttua.

Lapsi ku esittää toiveita nii niitä kuunnellaan. Jos ollaa jo päätetty päivän ruoka ja, siihen on jääkaapissa tarpeet nii luvataan lapselle et huomenna häne toive ruokaa, ja se lupaus pidetään. Pääasiassa siis miehen kanssa päätetään mut tehdään ruokia mistä lapsi tykkää edes vähän. Eipä tuo ees juuri nirsoile.

Kyllä minä päätän mitä lasten kanssa syödään. Suunnittelen, ostan, valmistan ja tarjoilen. Suht tasapuolisesti teen niitä ruokia joista kukin pitää. Joskus saatan esim viikonloppuisin kysyä olisko jotain toiveita mitä lapset  haluisivat syödä niin toteutan sitten heidän toiveitaan. Mitään kenenkään inhokkiruokaa en tee mistä tiedän ettei joku sitä varmasti syö. Välillä on niitä ruokia mistä joku tykkää vähän enempi ja joku vähän vähempi mutta ne menee kuitenkin jokaisella. 

Välillä teen lapsille  eri ruokaa kuin itselleni johtuen siitä että itse olen täysin vegaani. Lapset syövät vegaaniruoan lisäksi kuitenkin kalaa, maitotaloustuotteita ja kananmunia. 

Alusta asti äitinä mulle on ollut selvää että ruokailu on se asia mistä en tee mitään ongelmaa ja taistelua. Toki vuosien aikana on mahtunut eri kausia lapsille milloin ruoka maistuu ja milloin ei, mutta se kai kuuluu lapsen kasvuun.