Lue keskustelun säännöt.
Oletteko harmistuneita, jos lapsenne ovat lihavia?
26.02.2014 |
Oletteko harmissanne/huolissanne, jos lapsenne ovat ylipainoisia?
Olen itse vähän huolissani tytöstäni, joka kyllä huolehtii hyvin omista asioistaan, kuten koulunkäynnistä, mutta syö silti aivan liikaa. Meillä ei ole herkkuja kotona, mutta hän ostaa salaa karkkia koulun jälkeen. Oli todella kova pala, kun kouluterveydenhoitaja otti yhteyttä, että tyttö vain lihoo. Nyt lääkärikin oli jo huolestunut :(. Olen kyllä puhunut asiasta tytön kanssa, mutta hän vain nyökkäilee. Tuloksia ei ole tullut, vaikka sovimme, että pidämme painon samassa. Se vain nousee.
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:14"]
Tottakai lapsen kuukausirahaa voi ottaa pois, jos lapsi ei noudata sääntöjä ja käyttää rahaa toisin kuin sovitaan. Kyllä 12-vuotiasta pitää vielä voida kasvattaa, ja pitää kunnon kontrollia. Sitten löysätään, kun lapsi ansaitsee luottamuksen. Eikä tietenkään muilta tarvitse kieltää kuukausirahoja, mutta yhteiset säännöt kaikille, eli herkkuja ei saa ostaa arkisin.
[/quote]
Riippuu vähän lapsen iästä. Esim. 12-vuotiaalla on joskus jo kuukautiset alkaneet ja tarvitsee rahaa suojien ostamiseen (kaikki eivät halua käyttää äidin ostamia yhteisiä). Myös muita intiimejä menoja voi olla, sitä enemmän mitä vanhemmasta lapsesta kysymys.
Minä en saanut yläasteikäisenä kuukausirahaa vanhemmilta, vaan sain "silloin kun tarvitsen", ja se oli todella huono juttu itsenäistymiseni kannalta. Olin vähän niin kuin rampa, en voinut tehdä samoja asioita kuin kaverit, koska monet jutut olivat sellaisia joihin en kehdannut pyytää vanhemmilta rahaa. Hautauduin sitten vain yksin kotiin, ja se on jättänyt elinikäiset jäljet sosiaaliseen elämääni. Lisäksi kasvoin ajattelemaan, että maailmassa on kyllä kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta ne eivät koske minua vaan minun pitää johdonmukaisesti aina kieltäytyä kaikesta. Ei hyvä asia aikuistumiskehityksen kannalta! Ei elämäni siitä nyt pilalle mennyt enkä ole katkera, mutta haluan vain huomauttaa että parempi olisi jos nuori voisi itsenäisesti päättää rahankäytöstään tietystä iästä eteenpäin.
Ap, puhutaanpa tuosta syömisestä sen oikealla nimellä, sehän on addiktio. Kaikki addiktiot johtuvat jonkinlaisesta tyhjiöstä ihmisen elämässä, jota hän sitten täyttää tässä tapauksessa makeaa syömällä. Osaatko aavistaa, mistä voisi tyttäresi kohdalla olla kysymys? Onko hänellä hyvät sosiaaliset suhteet koulussa vai kärsiikö yksinäisyydestä? Onko kiinnostavia ja mielihyvää tuottavia harrastuksia, ainakin yksi? Tai onko vapaa-ajan ohjelmaa liikaakin eikä yhtään aikaa vain ottaa rennosti ja rauhoittua?
Teini-iässä ahdistukset voivat olla sellaisia, joista ei kovin nopeasti pääse eroon. Ne kuuluvat tuohon ikään. Voi olla mahdollista, että addiktiota ei saa kitkettyä kokonaan. Siinä tapauksessa miettikää, voisiko sen korvata jollakin terveellisemmällä addiktiolla, esim. liikuntaharrastuksella.
[/quote]
No kyllä minun mielestän väliaikaisesti voi ottaa kuukausirahat pois, jos pelkkä puhe ei tepsi. Jos lapsi nyökyttelyistään huolimatta ostaa sitä karkkia, vaikka vanhemmat kieltävät, niin se on sitten rahat pois. Ei sen mikään monen vuoden rangaistus tietenkään pidä olla, että se itsenäistyminen alkaa kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin tuollainen lapsi. Lihoin silmissä, aina 100 kiloon saakka kun muutin pois kotoa. Olin masentunut ja ahdistunut, huono suhde äitiini. Äitini paasaus pahensi tilannetta. Nyt jälkeenpäinkään en osaa sanoa mitä olisi äitini tullut tehdä toisin jotta en olisi ahminut = lihonut. Terapeutti olisi varmasti auttanut ainakin jotenkin. Kukaan ei vielä tänä päivänäkään tiedä kuinka masentunut oikeasti olin silloin. Suunnittelin monta vuotta hautajaisiani mutta raukka en uskaltanut riistää itseltäni henkeä. Jälkeenpäin ajateltuna, onneksi! Vahva olen kun siitä selvisin ja sain laihdutettua 40 kg ihan muutama vuosi sitten.
Niin ja tosiaan, äitini paasaus syömisistä, varsinkin muiden ihmisten kuullen pahensi oloa ja masennuin lisää. Ikävä kierre. Rahahanat äitini laittoi kiinni mutta sitten varastin rahaa TAI niitä karkkeja. Se himo on suunnaton, on edelleen, mutta pystyn jo paremmin hillitsemään itseäni.
Nyt bmi 27, eli iso olen edelleen, mutta voin ihan hyvin :) Välit äitiini todella huonot. Edelleen. Ikää nyt 26.
Kuulostaa joltain syömishäiriöltä, erityisesti omaan korvaan ottaa tuo salassa syöminen. Henkistä pahoinvointia, koulussa jotakin esim.? Muuten jotain?
Nyt myös muut nopeat välipalat pois kaapeista, kuten keksit, paahtoleivät, jäätelö, jogurtit. Tilalle hedelmiä ja kasviksia ja näkkäriä. Ei rahaa mukaan kouluun. Keskustele lapsesi kanssa ja tue painonhallinnassa, sinä aikuisena olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista!
nelonen jatkaa, elämäntapamuutos on koko perheen yhteinen projekti, samat säännöt kaikille, vaikka toisille ylipainoa ei kertyisikään. Limut myös ehdottomasti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tyttö saa rahaa. Lopettakaa rahan antaminen, jos tyttö ei noudata sääntöjä rahan käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä harmittaisi. Itse ainakin aion näyttää liikunnallista esimerkkiä lapselleni, mikä jopa tulee ihan luonnostaan. On asia erikseen sitten kuinka paljon sillä on vaikutusta. Nuoretkin tekevät omia päätöksiään. On se vain mukavaa kun voi syödä välillä ns. roskaruokaa vaikka millä mitalla ilman, että paino nousee. Ei tietenkään muutoin suositeltava tapa.
-m32
Minkä ikäinen lapsi?
Ruokailutottumukset ovat kotoa opittu tapa. Oletteko te vanhemmat ylipainoisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harmistunut.
Mä olen sitä mieltä, että ei isommalta lapselta voi ottaa omia rahoja pois. Mitä sanoisit selitykseksi? Syöt niin paljon herkkuja, että et saa enää rahaa. Tyhmempikin tajuaa missä mennään.
Mullakin 3 lasta ja nuorin 12 v. Jokaisella omat tilit ja omat rahat. Johan nuo alkaisivat ihmettelemään, jos kieltäisin kaikilta herkut tai sehän se vasta epäreilua olisi, jos yhden herkkunälän takia kieltäisin kaikilta kk-rahat. Eihän siitä tulis mitään.
Tottakai lapsen kuukausirahaa voi ottaa pois, jos lapsi ei noudata sääntöjä ja käyttää rahaa toisin kuin sovitaan. Kyllä 12-vuotiasta pitää vielä voida kasvattaa, ja pitää kunnon kontrollia. Sitten löysätään, kun lapsi ansaitsee luottamuksen. Eikä tietenkään muilta tarvitse kieltää kuukausirahoja, mutta yhteiset säännöt kaikille, eli herkkuja ei saa ostaa arkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mittaa verensokeria. Näkee, onko syönyt karkkia. Tai vie tytön kuva lähikauppaan ja sano, etteivät myy hänelle karkkia?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:14"]
Tottakai lapsen kuukausirahaa voi ottaa pois, jos lapsi ei noudata sääntöjä ja käyttää rahaa toisin kuin sovitaan. Kyllä 12-vuotiasta pitää vielä voida kasvattaa, ja pitää kunnon kontrollia. Sitten löysätään, kun lapsi ansaitsee luottamuksen. Eikä tietenkään muilta tarvitse kieltää kuukausirahoja, mutta yhteiset säännöt kaikille, eli herkkuja ei saa ostaa arkisin.
[/quote]
Riippuu vähän lapsen iästä. Esim. 12-vuotiaalla on joskus jo kuukautiset alkaneet ja tarvitsee rahaa suojien ostamiseen (kaikki eivät halua käyttää äidin ostamia yhteisiä). Myös muita intiimejä menoja voi olla, sitä enemmän mitä vanhemmasta lapsesta kysymys.
Minä en saanut yläasteikäisenä kuukausirahaa vanhemmilta, vaan sain "silloin kun tarvitsen", ja se oli todella huono juttu itsenäistymiseni kannalta. Olin vähän niin kuin rampa, en voinut tehdä samoja asioita kuin kaverit, koska monet jutut olivat sellaisia joihin en kehdannut pyytää vanhemmilta rahaa. Hautauduin sitten vain yksin kotiin, ja se on jättänyt elinikäiset jäljet sosiaaliseen elämääni. Lisäksi kasvoin ajattelemaan, että maailmassa on kyllä kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta ne eivät koske minua vaan minun pitää johdonmukaisesti aina kieltäytyä kaikesta. Ei hyvä asia aikuistumiskehityksen kannalta! Ei elämäni siitä nyt pilalle mennyt enkä ole katkera, mutta haluan vain huomauttaa että parempi olisi jos nuori voisi itsenäisesti päättää rahankäytöstään tietystä iästä eteenpäin.
Ap, puhutaanpa tuosta syömisestä sen oikealla nimellä, sehän on addiktio. Kaikki addiktiot johtuvat jonkinlaisesta tyhjiöstä ihmisen elämässä, jota hän sitten täyttää tässä tapauksessa makeaa syömällä. Osaatko aavistaa, mistä voisi tyttäresi kohdalla olla kysymys? Onko hänellä hyvät sosiaaliset suhteet koulussa vai kärsiikö yksinäisyydestä? Onko kiinnostavia ja mielihyvää tuottavia harrastuksia, ainakin yksi? Tai onko vapaa-ajan ohjelmaa liikaakin eikä yhtään aikaa vain ottaa rennosti ja rauhoittua?
Teini-iässä ahdistukset voivat olla sellaisia, joista ei kovin nopeasti pääse eroon. Ne kuuluvat tuohon ikään. Voi olla mahdollista, että addiktiota ei saa kitkettyä kokonaan. Siinä tapauksessa miettikää, voisiko sen korvata jollakin terveellisemmällä addiktiolla, esim. liikuntaharrastuksella.