Muistoruno itsemurhan tehneelle?

Hetket ovat kuin laivat,

ne lähtevät armottomasti aikanaan.

Meidän on oltava kuin satama,

tyynesti kaivaten.



**



Sinun rauhasi on ääretön

niin kuin meri.



**



On hiljainen taivaanranta,

eikä lintujen laulu soi.

Ei kuoleman tarkoitusta

aina ymmärtää voi.



**



Ei elämä pääty kuolemaan,

vaan vaihtuu uuteen parempaan.

Ap, sori ei tule mitään mieleen. Etsipäs käsiisi sunnuntain Hesari (vaikka kirjastosta), siellä on kuolinilmoituksissa usein hyviä lyhyitäkin tekstejä.

Mielestäni kummassakaan tapauksessa kuolintapaa ei pidä korostaa.

Aika on se, joka parantaa haavat

niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.

Ne kuivuvat myöhemmin itsestään

ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään.



Suurin suru on sanaton

- syvin kaipaus äänetön.



Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,

vaan elämme niiden ihmisten sydämissä,

jotka ovat meitä rakastaneet



Sydän itkee hiljaa. . luonto on vaiti,

kuin aavistaen suuren tuskan.

Tuskan, johon samalla sekoittuu kiitollisuus,

Kiitollisuus siitä että olit osa elämääni.



Kuin tähdenlento tai salama hento

kulki tiesi täällä, maan päällä.

Sytyit, loistit ja olit jo poissa,

vaan hyvä on olla myös taivaan kodissa



Ei korva kuule, ei silmä nää,

milloin koittaa määränpää.



Niin lähdit enkeli kultainen,

luo taivaan omien enkelten.

Ota syliisi Isä Taivainen,

nyt lapsemme pienoinen



Oli olemus vilkas ja valoisa,

oli tunteemme lempeä, syvä,

oli elämäsi lyhyt ja arvokas,

on muistosi kirkas ja hyvä.



Niin äkkiä lähdit luotamme pois,

on niin kuin unta se vieläkin ois.

Ei läheinen arvaa, ei silmä nää,

miten lähellä onkaan määränpää.

Joka päivä voi olla viimeinen,

joka hyvästijättö ikuinen.



Me muistamme silmäsi kirkkahat,

me muistamme hymysi hyvän.

Jätit meille muiston niin valoisan,

niin kauniin, rakkaan ja syvän.