Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettakaa ne lapsenne jonottamaan!
25.02.2014 |
Kaikenlaisilla retkillä ja kerhoissa oleminen alkaa ärsyttää. Omat rauhalliset kaoset viittaa kun kysytään ja odottavat vuoroaan. Mutta niin 90% lapsista rynnii kaikkien edelle, mun kaoset jää sina jalkoihin. Samoin kun kysytään jotain, ei pyydetä viitaten vuoroa vaan huudetaan kuorossa. Mun lapset ei saa koskaan vastata, kun joku jo huutaa päälle. Alkaa harmittamaan jo lasten puolesta tää.
Ja han turha selitellä, että voi voi kun nopeat syö hitaat ja kun meidän nicoJannicaPetteri on vaan niin vilkas. Opettakaa lapsillenne edes alkeellisimmat käytöstavat, please.
Kommentit (27)
Hei ap, mitä jos opettaisit lapsesi olemaan jäämättä muiden jalkoihin? Minä ainakin opetan lapselleni tapojen ohella pärjäämistä. En lähde opettamaan muita äitejä miten lapsia pitää kasvattaa.
Miten lapsesi pärjäävät kun sinä et ole paikalla? Oletko tullut ajatelleeksi sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisenä "ammattikasvattajana" sinun pitäisi tietää, että näiltä lapsilta puuttuu kodin turva ja hoiva. Ei heiltä voi odottaa edes niitä peruskäytöstapoja, heiltä puuttuu vastuunsa tunteva vanhempi ja ne vanhemmat eivät ole täällä ottamassa vastaan opetustasi. Nämä lapset ovat uhreja siinä, missä sinunkin lapsesi. Sinun lapsista välitetään, mutta heistä ei.
Mitä, jos jokainen näistä lasten kanssa toimivista aikuista vain lopettaisi työnsä, kun se ei ole kivaa eikä sitä mitä he haluavat. Aikuisilta vaaditaan kärsivällisyyttä. Lapsemme joutuvat viettämään näiden lasten kanssa sitä päivittäistä arkea ja vanhemman loputon tehtävä on kasvattaa omat lapset sietämään erilaisia lapsia ja käymään omat sotansa.
Olisihan se hienoo, että olisi ihanne maailma, jossa kaikille lapsille olisi suotu välittävät vanhemmat.
Kukaan ei ole haukkunut sinua henkilökohtaisesti koirankouluttajaksi, mutta sinä asetat itsesesi "uhrin" asemaan. Jokaisella meillä on huolemme lastamme kohtaan, mutta emme voi niitä lastemme harteille asettaaa omia pelkojamme ja huonoja kokemuksia.
Oman 17-vuotiaani kanssa kävimme keskustelua maahanmuuttaja nuorista ja miten erilaisia asenteet on nuorilla ja aikuisilla. Nuorille he ovat vain nuoria, joiden kanssa he ovat eläneet koko pienen ikänsä ja aikuiselle he ovat peikkoja. Ehkä saat tästä vähän kiinni, että nuo eloisat lapset ovat lapsillesi vain lapsia. Asenne/ahdistus heitä kohtaa tulee sinulta.
Kyllä ne viimeistään päiväkodissa, eskarissa ja koulussa oppivat jonottamisen taidon, jos vanhemmet unohtavat kasvatuksen.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 12:58"]
Olen aivan järkyttynyt siitä, minkälaisia vastauksia täältä saa. Oikeastiko hyvät käytöstavat Eli huomaavaisuus, EI hakata toista hiekkalapiolla pääjän, oman vuoron odottaminen jne on koirakoulua ja egoilua? ap
[/quote]
Eikö empatia ja sympatia säteilytkään?! Tulikin uhka: erilainen mielipide. Pipo kireällä, keinuhevonen naulattu lattiaan kiinni ja ainut pehmolelu patterin takana. Antaa lasten pitää ääntä, näkyä ja hakea paikkaansa. Kyllä he vielä ehtivät käyttäytymään kuten tuhannet muutkin.
[/quote]
Ja aina tulee NÄITÄ! Tässä ei ollut kyse siitä, etteivät lapset saisi näkyä vaan että vanhemmat opetgaisivat heidät KÄYTTÄYTYMÄÄN!!!
T. Nro 3
Tirsk...mammat tappelee käytöstavoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko nyt vielä kertoa miten ne lapset saadaan käyttäytymään haluamallasi tavalla. Toinen lapsistani kerhoissa innostuu niin paljon jostakin uudesta, että unohtaa kyllä kaiken mitä hänelle on opettettu, mutta toinen hitaasti lämpeävä lapseni kyllä muistaa.
Aika jännää miten samassa perheessä kasvaneet lapset käyttäytyy niin eritavalla.
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitukseni ei ollut korostaa mitään omien lasten erinomaisuutta, vaan sitä, että tuntuu pahalta, kun jäävät toisten jalkoihin, kun ei osata edes jonottaa tai isossa ryhmässä viittaamalla pyytää vastausvuoroa. Omat lapseni eivät ole todellakaan sen erinomaisempia kuin muutkaan. Ainakaan asiakaspalvelutyöhön ei teidän eikä näitten heidän vanhempienkaan kannata hakeutua. Olen työskennellyt nuorempana usean vuoden ajan iltapäiväkerhossa ja joskus 2000-vaihteessa tapahtui ihmeellinen notkahdus lasten käyttäytymisessä ja työ alkoi tuntua liian raskaalta. Koko ajan sai paimentaa, että pysykää jonossa, ei saa töniä kavereita, odottakaa vuoroanne jne... Retkille oli vaikea mennä ja olla vastuussa lapsista, kun ei jonossa osasttu kulkea, koko ajan piti hyppiä ojiin ja autoteille. Lopulta keksittiin tehdä narut, joihin sidottiin lenkkejä. Ja näistä lenkeistä piti pitää kävellessä kiinni. Ja tämä piti tehdä 1-2-luokkalsille, ei esim 3-vuotialle, joille se oli ihan ymmärrettävää vielä. Lapset saa olla lapsia leikeissää, ulkona juosta metsissä ja kiipeillä puissa, mutta kyllä minun raja menee siinä, että otetaan muut huomioon. Haukkukaa vaan koirankouluttajaksi. Minä ainakin halusin, että kerhossa pysyi jonkinlainen järjestys, usein mahdotonta. ap