Elämänmotivaatio on ollut täysin olematon jo vuosia ja näin se näkyy.
Työpaikalla en ole oppinut mitään ja 1 vuoden jälkeen aloin mokaa kaiken, sopimusta ei jatkettu. Aikuislukiossa on nyt puolen vuoden aikana saanut pelkkää vitosia.
Sosiaalinen elämä on täysin kuollut, en ole enää tehnyt asioita. Olen hakenut ties mihin kouluihin ja työpaikkoihin ja en onnistu pääsykokeista saamaan edes pisteitä enkä pääse mihinkään.
Tää on nyt aika surkeaksi mennyt ja ikä mulla 32v.
Kommentit (10)
Mulla on itselläkin aika surkea tilanne nyt enkä osaa auttaa, mutta lähetän hyviä ajatuksia sinun suuntaasi. Tsemppiä!
Mä en käsitä miten ihminen voi hiipua niin ettei enää muista eikä opi mitään :(
Digitalisaatio oli viimeinen tippa, se on vaikuttanut aivan valtavasti opiimiseen.
Sama, mutta tilanne on niin paha, että katson vain netflixiä päivät pitkät.
Mulla periaatteessa olisi elämänmotivaatiota moneen asiaan, mutta ei vaan ole mitään, mitä tehdä. Elämä on todella tyhjää. Käyn osa- aikatöissä ja olen parisuhteessa, mutta siinä se sitten onkin. Kavereita ei ole, piirit ovat todella pienet, ihmisiä elämässä ei juurikaan ole puolison ja muutaman perheenjäsenen lisäksi. Ikää on 31v.
En osaa ap:n tilanteeseen ottaa kantaa, kerroin vain oman kokemukseni.
Tsemppiä sinulle kuitenkin, aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla periaatteessa olisi elämänmotivaatiota moneen asiaan, mutta ei vaan ole mitään, mitä tehdä. Elämä on todella tyhjää. Käyn osa- aikatöissä ja olen parisuhteessa, mutta siinä se sitten onkin. Kavereita ei ole, piirit ovat todella pienet, ihmisiä elämässä ei juurikaan ole puolison ja muutaman perheenjäsenen lisäksi. Ikää on 31v.
En osaa ap:n tilanteeseen ottaa kantaa, kerroin vain oman kokemukseni.
Tsemppiä sinulle kuitenkin, aloittaja.
Eikö sinulla sitten ole mitään mielenkiinnon kohteita?
Tarvitsetko vain kunnon loman? Pari kuukautta tekemättä mitään. Sitten hae apua, jos vieläkin apaattisuus jatkuu.
Elämä on suurimmaksi osaksi aika tyhjää. Suurin osa ajasta menee velvollisuuksien hoitamiseen ja nukkumiseen.
up