Miksi pelkään niin kovasti, että mieheni jättää tms?

http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/415-laheisriippuvuus
415 Läheisriippuvuus

Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä – usein puolisosta, lähimmäisestä tai asiakkaasta. Läheisriippuvuus on tärkeää erottaa terveestä riippuvuudesta, jota ovat mm. yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen.

Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.

Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä. Hän huolehtii ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille.

Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Pelätessään hylätyksi tulemista läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toisille ei. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi joko ihmissuhteissa tai työssä. Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa. Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Läheisriippuvuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Siksi hän usein masentuu, stressaantuu tai menettää elämänhalunsa.

Läheisriippuvuuden kehittymisen taustalla voi olla lapsuudenaikaisia kokemuksia hylätyksi tulemisesta, turvattomuudesta, tuen ja rohkaisun puutteesta, vanhempien liiallisista vaatimuksista tai sitomisesta tai toisaalta liiallisesta sallimisesta. Läheisriippuvainen voi olla päihdeongelmaisen lapsi tai puoliso. Usein hän työskentelee hoitoalalla.

Toipumisessa pyritään löytämään terve aikuisuus, johon kuuluvat hyvät vuorovaikutussuhteet, kyky kieltäytyä toisten painostuksesta sekä toisten huomioonottaminen ja hoitaminen kuitenkaan itseä uhraamatta. Siihen kuuluvat elämän tarkoituksellisuus, terveet valinnat ja vastuullisuus. Tärkeä on myös tunne siitä, että pystyy itse vaikuttamaan tapahtumiin omalla käyttäytymisellään.

Oleellisinta on identiteetin selkiytyminen: käsitys omasta minästä, ominaisuuksista, tarpeista ja tunteista. Toipumisessa kohdataan oma sisäinen lapsi (aitous, herkkyys, luovuus, haavoittuvuus). Siinä vahvistuvat itsen kuunteleminen, hoitaminen ja arvostaminen sekä hengellisyys. Toipumisen myötä lisääntyy kyky hyväksyä elämän kulku sellaisena, kuin se on ollut. Opetellaan tulemaan toimeen omien puutteiden kanssa.

Päihdehuollon yleis- ja erityispalveluiden lisäksi apua läheisriippuvuuteen tarjoavat myös Al-Anon- ja AAL-ryhmät. Al-Anonin aikusille ja nuorille tarkoitetut sivut löytyvät osoitteesta: http://www.al-anon.fi/ ja AAL:n sivut osoitteesta: http://www.aal.fi.

Voi ei, ikävä tilanne mutta täysin järjetön kuitenkin. Et voi vaikuttaa asiaan mitenkään. Jos hän ei petä, pelkäät turhaan. Jos pettää, ei pelkäämisesi sitä estä. Joten r e n t o u d u ja luota. Ehdit sitten surra jos jää kiinni. Ei kannata surra kahdesti. Eikä häpeä ole sen ketä petetään vaan sen joka pettää. Luottamalla luot hyvän ilmapiirin jossa rakkaus viihtyy.

Nykyään paljon erotaan ja joillekin ero tulee kun salama kirkkaalta taivaalta. Turha surra ennenaikaisesti. Kai tiedät meneekö hyvin vai huonosti, onko luottamusta, keskustelkaa. Onko läheisyyttä, onko seksiä tarpeeksi jne

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 23:23"]

Tai tiedän. En selviäisi helpolla. 

Onko mahdollisesti vanhempieni ero (isäni petti äitiäni) vaikuttanut minuun niin kovasti, että epäilen miestäni ja käyn aivan ylikierroksilla. En osaa nauttia elämästäni, koska pelkään sen kuitenkin paljastavan raadollisuutensa ja että tulen petetyksi. Nytkin mies on kavereiden kanssa ulkona ja mä olen maha pelosta sekaisin kotona lasten kanssa. En jaksaisi pelätä ja epäillä... Apua :(

[/quote]  vai että kavereiden kanssa kun pitäisi olla perheen kanssa kotona,

Ihmisen pitäisi luottaa itseensä voidakseen luottaa muihin. Sä panet liikaa painoa sille, että et "selviäisi helpolla" jos mies pettäisi tai jättäisi. Et varmaan, kuka siitä helpolla selviäisi, mutta kyllä sinä kuule selviäisit silti, vaikkei se helppoa olisikaan. Luota itseesi. Kyllä sinä pärjäisit.

Ajattele sitä nyt vähän ihan kylmän rauhallisesti. Mikä olisi muka pahinta, mitä voisi tapahtua ja mitä et voisi jotenkin järjestää? Talousasiat järjestyisivät, sillä voisit tehdä töitä, saisit ehkä tukia ja yhden aikuisen on helpompi sopeuttaa menot tuloihin kuin kahden.  Asunto löytyisi, lapset kasvaisivat ja elämä jatkuisi. Tunnepuolikin korjaantuisi ajan kanssa. Jossain vaiheessa saattaisi tulla vastaan uusi parisuhdekin. Ei se helppoa olisi, mutta ei kaiken tarvitse olla helppoa ja ihan sata varmaa on, että pärjäisit kyllä. 

Tämän tajuttuasi sinun ei enää tarvitse pelätä miehen jättävän sinut. Se olisi kurjaa, surullista ja epämiellyttävää, mutta ei katastrofi eikä pelottavaa. Tiedät, että siitäkin selviäisi. Nyt voitkin sitten keskittyä nauttimaan siitä, mitä tällä hetkellä on maalailematta enempää piruja seinille.

sitäpaitsi, miksi se nyt sinut jättäisi? Sinähän olet vallan hyvä nainen!

Kauanko ootte olleet yhdessä? :) Jos saa kysyä.