Lue keskustelun säännöt.
Lasten leikkiminen
21.02.2014 |
Selailin nettiä ja etsin nukkekotisivuja. Tavoitteena nimittäin itse rakentaa nukkekoti. Olen keski-ikäinen kolmen aikuisen äiti ja lastenlapsia ei vielä ole. Aika näyttää miten sen suhteen käy. Olen seurannut läheltä lapsiperheitä ja hoitanutkin pikkulapsia tässä viime vuosina. Koti kuin koti: taaperoikäisetkin selailevat digitaalisia pelejä ja vaativat tietyn cd:n tv-ruudulle tai tietokoneeseen. Harvassa paikassa olen nähnyt legoja, palapelejä, kauppaleikkejä jne. Kirjoja on, mutta niitä ei lueta. Kun ollaan kylässä, lapselle napsautetaan digipeli käyntiin, jottei lapsi häiritse aikuisten keskustelua. Sama tapahtuu kahviloissa, junissa jne. Matkoilla sen ymmärrän, kun istuminen pitkästyttää lasta. Mutta omieni kohdalle ei ollut minkäänlaisia vempaimia, ja matkat onnistuivat. Toinen aikuinen jutteli, kertoili maisemista ja isompana "lastattiin laivaa" ja muita leikkejä. Kun lapsi nukahti, aikuinen voi keskittyä omiin juttuihinsa.
Onko vanhempinen oltava esimerkiksi hiekkalaatikolla ja kahviloissa koko ajan online kännykällä ja tabletilla? Tätä minä en ymmärrä.
Ei liene ihme, että jälkikasvu tulee rauhattomaksi tavaratalojen hulinassa.
Toivottavasti edes kotona rauhoitutaan kirjan äärelle, piirretään ja maalataan, leikitään yhdessä, laulellaan ja loruillaan. Kun kevät on tuloillaan, koko perheen voimin lähimetsään kuuntelemaan lintuja ja katsomaan mitä metsässä tapahtuu. Mutta ilman kännyköitä ja tabletteja.
Aivotutkijat ovat ilmaisseet huolensa tästä kehityksestä. Toki tietokonemaailma edistääkin oppimista, mutta se myös yksipuolistaa sitä, nimenomaan lapsuusiässä ja teini-iässä.
Onneksi käsityöinto on nuorisolla nousemassa. Mahtavaa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani kauhistelevat samaa, mutta minun muistoni lapsuudesta ei tosiaan ollut sellainen, että vanhemmat olisivat leikkineet kanssani mitään leikkejä matkoilla. :D Enemmän se oli sellaista "nyt istut hiljaa ja olet kunnolla ettei sua tartte hävetä" -sihisemistä. Olin oman lapsuuteni lähinnä rehellisesti tylsistynyt, meidän oli pakko viettää suurin osa ajasta pihalla, jossa lähinnä tappelimme sisarusten kanssa, vaikka toki kivojakin leikkejä oli. Ei äitini tosiaan missään hiekkalaatikon reunalla istunut vaan oli sisällä tekemässä omiaan.
Ei ole kovin kaukana nekään ajat, kun lukemistakin pidettiin pahana, koska sekin aika oli pois työnteosta. Sitten pidettiin pahana televisiota, koska sekin aika oli pois jostain. Ja nyt pidetään pahana pelejä ja tietotekniikkaa. Kun edellisetkään sukupolvet eivät ole menneet pilalle pelotteluista huolimatta, niin en usko että menee tämä nykyinenkään. Minun lapseni ovat paljon kehittyneempiä kuin minä olin heidän iässään, tiedollisesti, taidollisesti ja sosiaalisesti, vaikka pelaavat ja katsovat paljon netflixiä.