Oletko todella kärsivällinen? Miten se näkyy?

Olen odottanut naista jo 16 vuotta. Ehkä joskus sitten.

En hermostu jos pitää odotella omaa vuoroa tai jonkun asian alkamista. Lasten äänet ja juoksentelu eivät aiheuta ahdistusta. Pysyn rauhallisena tilanteissa, joissa monella palaa käämit. Sellaista.

en ole ja se kyllä näkyy ja joskus kuuluukin kauas

Olen tehnyt kauppoja asiakkaan kanssa 10 vuotta.

Eilen taas nähtiin pitkän tauon jälkeen, ei ostanut eilenkään. En ole poistanut hänen puhelinnumeroaan. Eihän sitä koskaan tiedä. 

Mutta vähältä pitää että lakkaan yrittämästä. Koska tämä myyntiprojekti on vienyt aikaa, maksaa kuluja jne

Hermot ei mene koskaan. En muista, että olisin koskaan varsinaisesti suuttunut. Isäni oli samanlainen, äiti taas on aivan täysi tuittupää. Sisko peri äidin temperamentin.

Vierailija kirjoitti:

Hermot ei mene koskaan. En muista, että olisin koskaan varsinaisesti suuttunut. Isäni oli samanlainen, äiti taas on aivan täysi tuittupää. Sisko peri äidin temperamentin.

Täysin samat sanat! Viimeksi on mennyt hermo joskus pikkulapsena. En ole koskaan esimerkiksi huutanut kenellekään suutuspäissäni. Kyse ei ole siitä, että olisin jotenkin parempi ihminen. En vain osaa, se huuto ei yksinkertaisesti vaan "lähde" tai "käynnisty". Joskus joku asia harmittaa tai ärsyttää, mutta ulospäin se ei näy. En yritä piilotella, satun vaan olemaan viilipytty. Joskus se harmittaakin, etten ole eloisa ja räiskähtelevä.