Olen siinä pisteessä että ei kiinnosta jos saisin turpaan

Aina ollaan jotenkin hampaat irvessä jos soitan ja kysyn mitä he ovat tehneet ja haluaisin jutella.

Sitten yksi asia joka huolestuttaa on äitini. Hän haluaa aina saada mut näyttämään huonolta muiden edessä. Jos en tee välittömästi jotain niin hän vetää herneet nenään. Tietää kyllä että saan helposti paniikkikohtauksia ja en voi sietää yhtään sellaista mykkäkoulua. Mitään asiaa mikä häntä ärsyttää tietysti minussa, ei voi puida läpi silloin kun on muut paikalla.

Yhtäkkiä hän vetää ihan mielettömät kilarit kun olen kaksin hänen seurassaan ja haukkuu mut lyttyyn. Sitten jos koitan puolustaa itseäni ei auta, minä en kestä yhtään mitään mitä mulle sanotaan.

Tää on henkisesti raskasta, ihan kuin olisi joku demoni äitini vallannut aina silloin kun hän räjähtää mulle. Pelkään aina milloin oma ilmeeni tai äänensävy on väärä että hän taas suuttuu sitten kun vain minä olen paikalla. Mitä pahaa olen tehnyt että ansaitsen tälläisen kohtelun?