Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa keskustelu...
20.02.2014 |
...on meillä yksi tyhjän kanssa. Olemme 30 vuotiaita ja meillä on lapsi. Kaikki päätökset, käytännön asiat, laskujen maksut - eli kaikki mikä kuuluu normaalisti arkeen - saan itse tehdä. Äsken yritin taas keskutella hänen kanssaan meidän tilanteesta: olen todella väsynyt pyörittämään arkea yksin ja olemaan vastuussa kaikesta. Kyllä mies käy töissä, mutta siitäkin yleensä valittaa. Olen vanhemmiltani saanut mallin perhe-elämään jossa yhdessä asioista keskustellaan ja MOLEMMAT ehdottavat asioita/ratkaisuja jne. Meillä tosiaan nämä keskustelut ovat yksinpuhelua, jossa nostan pöydälle jonkun asian, kysyn miehen mielipidettä, itse kaivan esiin ratkaisun ja lopuksi vielä toteutan. Koskaan ei mies tarjoa tai ehdota ratkaisua tai halua keskustella mistään. Ilmeisesti hänen lapsuudessaan heillä kotona äiti teki kaikki päätökset ja veti arkea, koska isä asui ja oli toisella paikkakunnalla töissä - kävi joka toinen viikonloppu kotona.
Mikä tähän nyt olisi ratkaisu? Olen väsynyt ykson vetämään tätä perhettä. Haaveilen jatkuvasti, että vain pakkaan itselleni laukun ja lähden. No niinhän ei aikuinen voi toimia kun on lapsikin. Mutta siltä tuntuu.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 20:51"]Jaa että unohdit sitten alkuperäisesä viestissä mainita, että terapiaa on kokeiltu? Hehheh, hiukka rupes vaikuttamaan provolta taas.
[/quote]
En unohtanut. Ei vaan tullut tuossa postauksessa mieleen sitä mainita. Ja löysithän sinäkin tuon tiedon keskeltä ketjua...eli mitäs sitten? Olisipa tämä provo niin mulla ei olisi ongelmaa ja kaikki olisi hyvin. Uskomatonta miten jotkut kaikista ketjuista onnistuvat saamaan provon tai trollin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vastaa vielä ap:lle. Mäkin viikkaan siistiin pinoon, jossa ne lojuu/sotketaan kun siitä jotain otetaan. Mä lopulta teen niin, että otan muovipussin ja survon ne sinne ja heitän varastoon. Joo tiedän, että ei oo fiksua. Mies tekee sitten aina välillä löytöjä... Paras oli kerran, kun juhlien jälkeen jätti mustan pukunsa lojumaan keittiön tuolille ja lattialle kolmeksi kuukaudeksi! Arvatkaa käykö meillä juuri ikinä vieraita? Isomman lapsen puolesta harmittaa, kun ei voi kutsua kavereita ex tempore.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 20:59"]Tuollainen mies se on mullakin: yksin saan hoitaa asiat ja kotityöt. Jos jätän tekemättä, hommat odottaa kunnes teen ne. Esim meillä oli kerran tiskit tiskaamatta kaksi viikkoa kun pyysin miestä ne hoitaan. Syötiin sitten kertakäyttöastioista. Puhtaita vaatteitaan ei saa laitettua kaappiin koskaan. Muita kotitöitä en edes viitsi pyytää tekeen. Olen juuri jäänyt pienemmän lapsemme kanssa kotihoidon tuelle kotiin ja tänään alkoi valittaan, koska meinasin mennä töihin etten vaan loju. Tämä oli kuitenkin yhdessä sovittu, että olen kotona vielä pari vuotta lasten kanssa. Meni ehkä vähän ohi mutta just nyt on tosi huono päivä ja oli avauduttava...
[/quote]
Tuntui tutulta juuri nuo tiskit ja vaatteiden laittaminen kaappiin. Meillä oli tiskit kans lähes pari viikkoa tiskaamatta. Miehen keksintö oli kerätä ne lihalaatikkoon ja laittaa parvekkeelle.. siellä ne sitten lojuivat kunnes mä en enää kestänyt tuota katsella. Pesen pyykkiä joka päivä ainakin 2 koneellista ja kuivat vaatteet viikkaan siistiin pinoon, jotta mies voisi vain laittaa ne omaan kaappiinsa. Jaksoin kolme viikkoa enimmillään niitä vaatteita siihen kerätä kunnes totesin, että turhaan odotan sitä päivää, jolloin mies ne siitä talteen laittaa.
Kun olen kotona lapsen kanssa ja hän töissä, ei mulla ole ongelmaa hoitaa kotitöitä. Mutta kun kaikki arjen pyöritys ja päätökset ovat mun tehtävä on todella yksinäinen olo. Mies piiloutuu läppärinsä taakse tai lähtee koiran kanssa lenkille jos otan asian puheeksi. Että yritä siinä sitten keskustella. -ap