Vieläkö yksi vauva..? YLi 40-v.
Lapsia on jo 4, tosin kaksi heistä on jo isoja, lähes aikuisia, muuttavat ehkä jo poiskin tässä 0-2 vuoden sisään. Sitten on koululainen ja päiväkoti-ikäinen.
Nyt mietityttää, vieläkö kuitenkin pitäisi tehdä yksi vai ei... joskus olen haaveillut jopa 6 lapsesta, välillä sitten vähemmästä, 2-4:stä.
Ja olisi niin kiva että tämä nuorimmainen nykyinen saisi myös kokea mitä on olla "isosisko" (ainoa tyttömme), itse muistan lapsuudesta miten oli hienoa olla isosisko.
Toisaalta, nyt just jo alkaisi helpottaa...
ja kun täytin jo 40, pitäisi tehdä äkkiä päätöksiä asiassa, vai olenko jo liian vanha? (Tosin mun suvussa on kyllä tehnyt muutkin päälle 40v. vielä lapsia.)
Ja rasitus taas kropalle,ylikiloja on jo muutenkin muutamia, joka raskaudesta niitä vaan jää.
Ja työuran kannalta mammaloma on aina ihan ammatillinen itsemurha, ei ole ennenkään ollut työtä johon palata, aina jotain tapahtunut sellaista. Pitänyt etsiä uusia töitä, mikä tarkoittanut aina jossain mielessä uralla pakittamista, kun kotoa hakee töitä tauon jälkeen.
Nykyisessäkään paikassa en luota että ainakaan jos olisin vähänkään pidempään hoitovapaalla, saisi välttämättä omaa tai edes saman tason hommaa takaisin (joo ihan sama mitä laki jne. sanoo, niin on tuossa firmassa ennenkin mennyt asiat, ja kyseessä iso tunnettu suom. pörssifirma, että eipä sellaista vastaan paljon auta taistellakaan..)
Toisaalta mun nykyhomma on niin vaativa ja rankka ja päivät venyy, että raskasta se olisi jos olisi vielä alle 3-v. lapsi.
Ja tietysti raha-asiat, nyt pärjätään ihan ok, mutta kotihoidontukiaika olisi taas jräjestelyjä vaativaa... ja just se että jos ei mulla olisikaan vastaavaa työtä enää töihin palatessa niin mites sitten.
Ja olisihan se matkustelukin taas hankalampaa.
Mutta kuitenkin... järkisyitä on monia, mutta ei kai niitä lapsia pelkän järjen mukaan aina tehdä. Pelkään että kaduttaa sitten myöhemmin, jos en nyt tätä vikaa mahdollisuutta käytä.
Ja mietin, miten pitkään tässä vielä uskaltaa päätöksen kanssa vetkuttaa.
Kommentit (8)
Joskus ajattelen, että ovatko lapset nyt tässä hieman haikeinkin mielin, mutta sitten taas "järkiintyy" ja päättää olla hyvä äiti jo olemassa oleville lapsilleen, koska sen tietää, että aika uuden vauvan kanssa olisi heiltä pois jollain tapaa kuitenkin.
Olen kyllä niin mukavuuden haluinenkin, että haaveilen siitä, että tulevaisuudessa saan nukkua yöni rauhassa. Ja riskit iän lisääntyessäkin pelottavat.
Itselläni aikoinaan pohdintoja, mutta sitten tein päätöksen, että 38v. on raja. Suvussani on ollut paljon sairauksia ja eniten pelkäsin omaa sairastumistani. Mietin, miten mieheni pärjäisi sitten pienen/pienten kanssa. Se ratkaisi.
Mutta pohdi asiaa joka kantilta ja eniten vaikuttaa miehesi toive asiassa. Älä painosta. Neljä lasta on kyllä ihana! Voisi olla, että jos vielä pieni tulisi, niin hän jäisi aika ulkopuoliseksi sisaruksistaan, kun olisi niin iso ikäero.
Mutta, jos kaikki asiat vauvaa puoltaa, niin äkkiä toimimaan!
Luettelit itsekin liudan hyviä syitä jättää viidennestä lapsesta haaveilu sikseen! Ja syyt miksi hankkisit vielä yhden lapsen ovat ne, että haluaisit nykyisen kuopuksesi kokevan isosiskouden ihanuuden ja se, että pelkäät katuvasi myöhemmin viidennen lapsen hankkimatta jättämistä...Eli asiaa puoltavia syitä on selvästi vähemmän.
Sinulle on suotu neljä lasta, jotka ilmeisesti ovat terveitäkin. On tyttö ja poikia, siis molemmat sukupuoletkin edutettuina. Nauti heistä ja unohda se viides. Tuolla iällä on myös kasvanut riski siihen, ettei uusi tulokas olisikaan terve.
En tiedä. Onhan se melko homma aloittaa kaikki alusta. Raskaus, synnytys, yövalvomiset, vaipat... Ja kyllä se vauva-aika vielä menee, mutta entä uhmaikäisen parivuotiaan kanssa??
Mutta vauvat ja lapset on kyllä ihania. Ei varmasti myöhemmin kaduta jos lapsen vielä "teet" Onhan se oma ihana lapsi.
Ei kai tuohon oiikein kukaan muu voi vastata kuin sinä itse, ja puolisosi. On totta että vauva ja pikkulapsi tuo omat vaikeutensa ja rajoituksensa, mutta antaa myös paljon. Kukaan ulkopuolinen ei voi teille sanoa, pitäisikö teidän arvostaa nyt tässä elämäntilanteessa enemmän noita asioita kuten työpaikan varmuus, taloudellinen tilanne, matkustelun vapaus vaiko sitä tunnetta että haluaisitte vielä lapsen. Vaikea päätös, mutta itse se vaan on tehtävä.
Jos 2 lasta ovat jo melkein aikuisia niin ehkä voisit nyt vaan nauttia tästä mitä teillä nyt jo on ja odottelet josko saisit joskus vaikka lapsenlapsia.
Ehdit sitten olla ihana osallistuva mummi kun omat lapset ei enää ole pieniä.
Kellään muulla samantapaisia pohdintoja...??
Mietin vaan että pitääkö sen mahdollisen tulevan vauvankin sitten saada olla isosisko tai -veli, kun sen nykyisenkin pienimmän pitäisi..? Itse en yli nelikymppisenä lapsia tekisi, mutta johtuu siitä että oma äitini sai kaksi vielä yli nelikymppisenä. Itse olin silloin teini. Ensin meni oma teini-ikä vanhemilta ihan ohi, ja sitten meni ohi myös lastenlapset, kun ne nuoremmat omat lapset oli silloin niitä teinejä. Sisarukseni ovat kyllä minulle tärkeitä, mutta jollain tapaa olen katkera. Itselläni on 3 lasta, ja neljäs tulossa. Hän taitaa jäädä viimeiseksi, olen jo 35.