En ole koskaan jaksanut elää. Pienestä lähtien olen ihmetellyt elämää.

Aika sama tunne. En mä tiedä mistä keksisin merkityksen elämään. Joskus kuvittelen että työ tai perhe auttaisi mutta kun mietin tarkemmin niin voisin kyllä olla ihan yhtä tyytymätön elämääni jos eläisin jotain ruuhkavuosielämää. Voin kuvitella että tuntuisi yhtä ontolta ja merkityksettömältä kuin tämä. Jotkut löytää ilonsa muiden auttamisesta mutta mä en oikein kykene ketään auttamaan ja jossain mielessä mä olen elämässäni vähän liikaakin käyttänyt aikaa ja voimia nimenomaan muiden auttamiseen, minkä seurauksena oli vain se että on itse päätynyt huonompaan tilanteeseen.

Kyllä maapallon synty on ollut hurjaa katsottavaa.

Mikset ole töihin mennyt ?

-Sinkkiş

Sama homma ja ihmettelen ihmisten intoa kaikesta. Mistä se kumpuaa. Jo lapsena kaveri oli intopiukeena tekemässä kaikkea ja itselle kaikki oli pakko pullaa. Kaikki muut paitsi lapset olen tehnyt suunnilleen pakotettuna että joku potkinut perseelle. Jostain voi joskun innostua kahdeksi viikoksi ja sitten on vaan plaah

Kannattaa käydä maailmalla katselemassa meininkiä, niin johan alkaa tylsä länsimainen hyvinvointivaltioelämä maistumaan. Tosin vähän vaikeaa näin korona-aikaan, ja toki tarvitsee käydä ensin töissä tienaamassa rahaa reissaamista varten.

Olet liian zen. Jos kaikki tajuaisivat miten pöljää tämä orjana raataminen on, palattaisiin nopeasti luoliin.

Suosittelen hankkimaan jonkun harrastuksen johon voi syventyä. On vaikka kuinka paljon asioita joita voi tehdä rahattakin. Internet on ehtymätön tiedonlähde. Voi kirjoittaa kirjan, rakentaa romuista käyttö ja taide-esineitä, puhelimissa on nykyään niin hyviä kameroita että niillä voi aivan hyvin aloittaa valokuvaamisen. Jos ei itse halua olla tuottavassa osassa niin harrastuksena voi toimia myös aiheista lukeminen, astronomia, fysiikka, historia, kaunokirjallisuus. Youtubesta voi oppia vaikka mitä. MIT:n luentojakin löytyy ihan ilmaiseksi.

Ei se länsimaiden vika ole, vaan vika on siinä, että et ole kaikkien kaltainen. On raskasta olla erilainen.

Tiheämmin asutussa maassa voisi olla, että samanlaisia löytyisi enemmän, mutta toisaalta siellä joutuu taistelemaan hyvinvoinnista ehkä vieläkin rankemmin.

Tsemppiä ja elämääsi helpottavia, hyviä oivalluksia toivon sinulle. 

Itselläni taas elämä on mennyt niin, että vaikka kuinka huonosti oltaisiinkin kohdeltu elämässä, niin aina oli toivo mukana ja ajatus siitä, että "vielä joku päivä minustakin välitetään tosissaan ja minua kohdellaan hyvin jne.". No, nyt kun on reilut 30 vuotta eletty elämässä, niin eipä sitä päivää ole näkynyt. Toiset ovat kuitenkin kohdelleet hyvinkin, mutta toiset eivät, ja ne, ketkä ovat eniten kohdelleet huonosti, ovat ratkaisevasti vaikuttaneet omaan elämään ja terveyteen, ja nyt ei edes tiedä, kuinka huonosti asiat vielä päättyvät (vääryyksiin ja valheisiin kuitenkin, mistä kukaan ei tosissaan tiedä eivätkä välitäkään tietää, tod.näk. myös yksin jäämiseen kivuissa ja säryissä, mitä ei edes haluta hoitaa). Mutta ei voi mitään. Mihinkä tämä kärsimys muka loppuisi, niin kauan kun täällä vielä elelee.

Muuta johonkin ihan erilaiseen maahan, kyllä se ainakin hetken virkistää kun maisema vaihtuu. Ota joku kummallinen duuni.

Mutta elämä nyt vaan on elämää.

Samaistun. Seiskalle: mikähän auttais kun ei oo koskaan ollut energiaa harrastaa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Sama homma ja ihmettelen ihmisten intoa kaikesta. Mistä se kumpuaa. Jo lapsena kaveri oli intopiukeena tekemässä kaikkea ja itselle kaikki oli pakko pullaa. Kaikki muut paitsi lapset olen tehnyt suunnilleen pakotettuna että joku potkinut perseelle. Jostain voi joskun innostua kahdeksi viikoksi ja sitten on vaan plaah

Olen ihmetellyt aina samaa. Miten jotkut innostuvat ja kiinnostuvat ja jaksavat niin arkipäiväisiä ja tylsiä asioita.

En mä keksi montaakaan asiaa mistä kovin kovasti oikeasti nauttisin. Työ ja opiskelu on suurimmaksi osaksi pakkopullaa, harrastukset ihan ok. Matkailu on mukavaa ja rakastan kovasti läheisiäni ja koiraani, mutta en mä mistään oikeastaan innostu.

Esim leffassa käyminenkin tuntuu usein jotenkin teennäiseltä ja tyhmältä.

Surun lapset, paljon halauksia teille. Ette ole yksin. Teidän sielukkuutenne usein huomataan, ja keskittykää ajatuksissanne niihin, jotka sen tajuavat.

Muistakaa myös iloita niistä, jotka teitä rakastavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma ja ihmettelen ihmisten intoa kaikesta. Mistä se kumpuaa. Jo lapsena kaveri oli intopiukeena tekemässä kaikkea ja itselle kaikki oli pakko pullaa. Kaikki muut paitsi lapset olen tehnyt suunnilleen pakotettuna että joku potkinut perseelle. Jostain voi joskun innostua kahdeksi viikoksi ja sitten on vaan plaah

Olen ihmetellyt aina samaa. Miten jotkut innostuvat ja kiinnostuvat ja jaksavat niin arkipäiväisiä ja tylsiä asioita.

En mä keksi montaakaan asiaa mistä kovin kovasti oikeasti nauttisin. Työ ja opiskelu on suurimmaksi osaksi pakkopullaa, harrastukset ihan ok. Matkailu on mukavaa ja rakastan kovasti läheisiäni ja koiraani, mutta en mä mistään oikeastaan innostu.

Esim leffassa käyminenkin tuntuu usein jotenkin teennäiseltä ja tyhmältä.

Älä analysoi liikaa. Mikä tahansa, jopa penisilliinin keksiminen, voi tuntua tylsältä tuolla asenteella. Mieti asioita vaikka niiden näkökulmasta, joista välität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma ja ihmettelen ihmisten intoa kaikesta. Mistä se kumpuaa. Jo lapsena kaveri oli intopiukeena tekemässä kaikkea ja itselle kaikki oli pakko pullaa. Kaikki muut paitsi lapset olen tehnyt suunnilleen pakotettuna että joku potkinut perseelle. Jostain voi joskun innostua kahdeksi viikoksi ja sitten on vaan plaah

Olen ihmetellyt aina samaa. Miten jotkut innostuvat ja kiinnostuvat ja jaksavat niin arkipäiväisiä ja tylsiä asioita.

En mä keksi montaakaan asiaa mistä kovin kovasti oikeasti nauttisin. Työ ja opiskelu on suurimmaksi osaksi pakkopullaa, harrastukset ihan ok. Matkailu on mukavaa ja rakastan kovasti läheisiäni ja koiraani, mutta en mä mistään oikeastaan innostu.

Esim leffassa käyminenkin tuntuu usein jotenkin teennäiseltä ja tyhmältä.

Mä olen ratkaissut asian niin, että mä en käy leffassa, koska olen samaa mieltä tylsyydestä. 

Mä teen asioita, jotka mua _oikeasti_ kiinnostaa.

-Sinkkiş

Epävakaa persoonallisuus? Siihenhän kuuluu yhtenä oireena jatkuva tyhjyyden tunne ja vaikeus toimia pitkäjänteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olet liian zen. Jos kaikki tajuaisivat miten pöljää tämä orjana raataminen on, palattaisiin nopeasti luoliin.

Nope

Zen ei valittaisi olevansa työttömänä ja rahattomana, vaan nauttisi kedon kukkasista ja perhosista iloiten ilman valuuttaa.

-Sinkkiş

Toi harrastus sana tungetaan nykyään joka paikkaan!! Tästä on kyse jostain syvemmästä asiasta eikä harrastuksien puutteesta!

Ap ei ole niin i diootti ettei ymmärtäisi että asioita voi tehdä, vaan häntä ei kiinnosta! Harrastus on muuten vaa suorittajien juttu.

Eksistetiaalinen kriisi, tuttua on! Kun tästä alkaa kärsiä niin paluuta normaalin ei ole.

Täh. Täällähän voit istua kotona lukemassa filosofiaa ja valtio maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Toi harrastus sana tungetaan nykyään joka paikkaan!! Tästä on kyse jostain syvemmästä asiasta eikä harrastuksien puutteesta!

Ap ei ole niin i diootti ettei ymmärtäisi että asioita voi tehdä, vaan häntä ei kiinnosta! Harrastus on muuten vaa suorittajien juttu.

Eksistetiaalinen kriisi, tuttua on! Kun tästä alkaa kärsiä niin paluuta normaalin ei ole.

Niissä harrastuksissakin pointtina on, että löytää jotain merkitystä elämäänsä. Joku saattaa löytää sitä esimerkiksi muiden ihmisten auttamisesta, uuden oppimisesta tai uusista kokemuksista. Ilman merkityksellisyydenkokemuksia elämä voi todellakin tuntua melko tyhjältä ja merkityksettömältä.