1v:n nukuttaminen kesti tunnin! Miten muilla?

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 21:23"]Juu meillä on kyllä aina samat rutiinit ja nukkumaanmenoaika,enkä siis aktiivisesti tee mitään tässä nukuttamisessa paitsi laitan tutin jos tipahtaa suusta,jään silti sängyn viereen hetkeksi,sekö on se ongelma siis? Meillä käytössä vielä iltamaitopullo jonka vetelee sängyssä ja yleensä siinä samalla nukahtaa.Tänään ei auttanut maito eikä rauhoittelu,nousi vaan pystyyn koko ajan ja alkoi kiljumaan kun meinasin vähin äänin häippästä..ap

[/quote]

Maito pois. Iltapuuro ja maito nokkamukista ruokapöydässä. Sitten hammaspesulle eikä enää mitään suuhun, vettä jos jano.

Ja anna kiljua hetki, ei siihen kukaan kuole. Käyt sitten rauhoittelemassa ja tulet pois. Tämä toistuu kunnes nukahtaa. Sama seuraavina iltoina aina pidemmillä käyntiväleillä. Kerran se vaan kirpasee.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 21:07"]Minusta avaintekijänä on se että lapsi jää rauhallisesti omaan sänkyynsä. Eihän kukaan nukahda heti tai käskystä. Turhaan vanhemmat stressaavat sillä että lapsi pitää saada nukahtamaan.

Lasta ei tarvitse saada nukahtamaan vaan jäämään rauhallisesti omaan sänkyynsä. Tähän vaikuttavat mm perusturvallisuuden tunne ja rutiinit. On hyvä pitää tiukasti kiinni päivän rytmistä joloin lapsi tulee laitetuksi sänkyyn kun on tarpeeksi väsynyt mutta ei yliväsynyt.

Tuttu unilelu, hämärä valo, ehkä tietty musiikki tuovat myös turvaa ja lapsikin ja tietää että mitä nyt pitäisi tapahtua.

Lasta ei koskaan kannata muuten laittaa sänkyyn kuin silloinkun pitäisi mennä nukkumaan.

[/quote]Ai miksi ei kannata? Kyllä nuo välillä leikkivät sängyissään ja kuitenkin tajuavat illalla että siellä nukutaan kylvyn ja iltasadun jälkeen. En ole koskaan nukuttanut tervettä lasta, iltapusut ja heippa ja sitten sinne sänkyyn jäädään. Ei tarvitse nukkua mutta sängyssä pysytään. Ja kukaan ei ole karjunut peloissaan.

Meillä lapsi jostain syystä pelkää sänkyä, saa ihan kamalan huutokohtauksen jos koitetaan laittaa sänkyynsä. Vaikka olisi siis kuinka väsynyt. Joudutaan siis nukuttamaan joko viereen tai sitten huudattamaan. Rutiinit on samat joka päivä, niistä ei ole mitään apua ainakaan tähän asti ollut. Lapsella ikää 1v5kk.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 21:22"]

Hyvästi parisuhde ja kahdenkeskinen aika. [/quote]

Kyllä osaa olla mustavalkoista ajattelua. :D Meillä nukutetaan molemmat lapset, nyt 2v ja 4v. Lapset nukahtaa iltasadun jälkeen keskimäärin minuutissa tai kahdessa kainaloon. Siitä sitten siirretään omiin sänkyihin, jotka on meidän sängyn vieressä. Omaa aikaa jää 2-4h illassa (riippuen kauanko jaksaa valvoa). Parisuhde voi hyvin. Seksiäkin on useamman kerran viikossa. Ei tarvita siihen sänkyä.

Lapset ovat iloisia ja onnellisia. Meidän sänkyyn saavat kömpiä, jos yöllä iskee ikävä. Ei olla ainakaan lähiaikoina lopettamassa "nukuttamista". Paitsi jos lapsi haluaa nukahtaa yksin, niin tottakai saa. Eivät ole vielä halunneet.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 21:29"][quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 21:07"]Minusta avaintekijänä on se että lapsi jää rauhallisesti omaan sänkyynsä. Eihän kukaan nukahda heti tai käskystä. Turhaan vanhemmat stressaavat sillä että lapsi pitää saada nukahtamaan.

Lasta ei tarvitse saada nukahtamaan vaan jäämään rauhallisesti omaan sänkyynsä. Tähän vaikuttavat mm perusturvallisuuden tunne ja rutiinit. On hyvä pitää tiukasti kiinni päivän rytmistä joloin lapsi tulee laitetuksi sänkyyn kun on tarpeeksi väsynyt mutta ei yliväsynyt.

Tuttu unilelu, hämärä valo, ehkä tietty musiikki tuovat myös turvaa ja lapsikin ja tietää että mitä nyt pitäisi tapahtua.

Lasta ei koskaan kannata muuten laittaa sänkyyn kuin silloinkun pitäisi mennä nukkumaan.

[/quote]Ai miksi ei kannata? Kyllä nuo välillä leikkivät sängyissään ja kuitenkin tajuavat illalla että siellä nukutaan kylvyn ja iltasadun jälkeen. En ole koskaan nukuttanut tervettä lasta, iltapusut ja heippa ja sitten sinne sänkyyn jäädään. Ei tarvitse nukkua mutta sängyssä pysytään. Ja kukaan ei ole karjunut peloissaan.

[/quote]

Silloin kun opetellaa nukkumaan tai nukahtamaan omassa sängyssä. Pienistä taaperoista kyse.

Meillä on mennyt tuon ikäisen kanssa vielä tosi kauan. Ihan kevyesti tunti saattanut vierähtää. Mutta mä olen imettänyt aina tainnoksiin. Lapsi tissille ja itse tietokoneella, niin ei siinä paljon ole nukutukset haitannut.

ex kaveri nukutti lapset sillonki kun vanhempi oli nelivuotias ja nuorempi jotain vuoden. ja siis olis nukuttanu sen pelkän nelivuotiaanki. jokseenki outoa. kysyin sillon että miks pitää nukuttaa, miksei riitä että lukee vaikka sadun ja sitte pois makkarista, niin "lapset on tottuneet eikä nuku muuten". no ei varmaan, kun ite ne siihen opetat...

myöskin tuo silloin nelivuotias oli tosi tempperamenttinen ja omapäinen tyttö, ja kaveri antoi sille kaiken periksi kun vähän aikaa vaan kinusi ja kiukutteli. sanoi syyksi että on helpompaa antaa periksi kun "tapella" kiukkuavan lapsen kanssa...

Meillä 1v5kk ja 3v nukkuvat yhteisessä huoneessa. Ovat nukkuneet yhdessä vasta viikon verran ja en ole uskaltanut vielä jättää keskenään nukahtamaan. Kokeilimme yhteistä huonetta jo syksyllä, mutta esikoinen hiippaili vanhempien lähdettyä herättämään veljensä, joka ei sitten enää suostunut millään ilveellä nukahtamaan uudestaan. Pari kertaa isompi keksi jopa kiivetä nuoremman pinnasänkyyn leikkimään, kun ei itse saanutkaan unta.

Kuopus siis palasi vielä muutamaksi kuukaudeksi vanhempien huoneen nurkkaan ja nyt olemme kokeilleet yhteistä lastenhuonetta uudestaan. Olen nyt kuitenkin iltasadun jälkeen jäänyt odottelemaan, että molemmat nukahtavat. Jompikumpi usein nukahtaakin jo ennen sadun loppua. Muutamana iltana on mennyt vähän pidempään ennen kuin ovat nukahtaneet, mutta yleensä enintään vartti. Jossain vaiheessa on varmaan jätettävä muksut nukahtamaan keskenään, mutta vielä aika ei tunnu kypsältä. Etukäten jo pelkään, millainen hulina on edessä, kun ei olekaan aikuista valvomassa nukkumaanmenoa.

Nyt 2,5v lapsi, mutta ei tuo rytmi ole muuttunut tuon n. 9kk jälkeen. Nukahtamiseen menee yleensä väh. 15min. Välillä pyörii tunninkin sängyssä, ehkä ennätys 1,5h (silloin itse yritin kanssa nukkua). Nukkumaanmenorituaalit on. Ainut milloin nukahtaa alle 5 min, jos ei ole nukkunut ollenkaan päikkäreitä ja on oikeasti tosi väsynyt. Välillä jätetty itsekseen nukahtamaan, mut monesti menen itse samaan aikaan nukkumaan, että ehdin nukkua itse tarpeeksi (nukutaan samassa huoneessa).

Lapsi nukahti aina tissille,(vain autossa tai vaunulenkillä nukahti ilman tissiä) siinä kesti n.5-20min. Muistan että 1v3kk ikäisenä oli eroahdistusta, jolloin kuopus nukkui aluksi koiranunta ja jos yritin lähteä pois sängystä, niin heti pää nousi ja kuului "äiti?"

Imetyksen lopetin pikkuhiljaa, kokonaan 2v iässä. Sen jälkeen hän ei yleensä ole nukkunut päikkäreitä,(lukuunottamatta rattaisiin kävelylenkillä tai bussimatkalla tai autossa) ja nukahtaa väsyneenä helposti klo19:30. Joskus lapsi (nyt 2,5-v) on yliväsynyt, mutta yleensä jaksaa valvoa hyvin sinne 19:30 asti. On hienoa kun molemmat lapset nukahtavat 19:30 ja saamme illan itsellemme.

Tärkeintä että lapsella on turvallinen olo nukahtaessaan. Yksin nukahtamista voi harjoitella, mutta jos kyse on jostain eroahdistus-vaiheesta niin ei kannata pientä huudattaa. 

Esikoisen kanssa oli nukuttamista, nyt en tarkkaan muista, mutta tassuttelu, unilaulut ja iltarukous auttoivat. Muistan että hänelläkin oli vaiheita jolloin hän vaati lähellä oloa, piti sormestani kiinni ja hänkin heräsi koiranunesta jos yritin lähteä huoneeta..!

Joskus 10min, joskus 1,5 tuntia. Jos on nukkunut hyvät pitkät päikkärit, yleensä yöunille nukahtaminenkin onnistuu paremmin. Ei kuitenkaan aina, eli vaihtelee kovasti. 1v3kk poika kyseessä. Nukkuu vieressä, on aina nukkunut ja saa nukkua vielä pitkään. 

Perhepetiläinen täällä vielä :)

Seksiä ei tosiaan sängyssä ole ollut viimeiseen 7vuoteen. Mutta se taas ei kerro seksielämästä mitään ;)

Koulukaveritkin ovat fiksuja ja hyväksyvät kaikki sellaisena kuin ovat.

Nukkuminen on musta niin tärkeä asia sekä lapsille että aikuisille, että kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia ratkaisuja eikä tyrmätä toisten hyväksi havaittuja menetelmiä vaikka ne eivät itseä miellyttäisi.

Mitä se haittaa, jos lapsi valvoo hetkin omassa sängyssään?

En ole koskaan ymmärtänyt tuota eräiden nukutusvimmaa. Meillä on niin omat kuin vieraat lapset nukkuneet sitten aikanaan, kun on peitetty sänkyyn, luettu ja halattu ja sillä selvä. Joskus on oltu samassa huoneessa, joskus ei mutta sillä ei ole väliä. On vaan eletty tavallista elämää ja kun lapsi on kuullu tavalliisia kodin ääniä, on tiennyt että ei ole kuitenkaan yksin.