Muita maaliskuusta lähtien etätöissä olevia? Miten jaksatte nyt?

Tykkään, en halua takaisin konttorille ollenkaan. Ei tarvi laittautua eikä matkustaa. En muutenkaan tykkää mistään small talkista enkä kyllä suurimmasta osasta työkavereistanikaan.

Kunpa ei enää koskaan tarvitsisi mennä toimistolle. Saan nukkua pitkään, en koe oloani väsyneeksi, tunnin työmatka suuntaansa on historiaa, ei mene turhaan rahaa lounasruokalaan tai kahvilaan, yms. En juuri kaipaa työkavereita, työ on aika itsenäistä muutenkin. Todella hyvin pystyn keskittymään kotioloissa.

Mistät ihmiset on näitä tuoleja ja sähkösäädettäviä pöytiä hommannut? Alkaa niskajumit ja selkäkipu nimittäin riittää ja korona tuntuu jatkuvan vaan

Henri K kirjoitti:

Mistät ihmiset on näitä tuoleja ja sähkösäädettäviä pöytiä hommannut? Alkaa niskajumit ja selkäkipu nimittäin riittää ja korona tuntuu jatkuvan vaan

Mä olen tehnyt etätöitä maaliskuusta lähtien, mutta vuoden 2013 maaliskuusta lähtien. Sähköpöytää en ole hankkinut, mulle sopivan työpöydän löysin ihan Jyskistä. Työtuolini hankin vuosia sitten Martelan varastomyynnistä. 

Vähän kahden vaiheilla. Tykkään etätöistä ja oman huoneen rauhassa pystyy keskittymään paljon paremmin kuin avotilan hälinässä. Työni on aika itsenäistä eli minulla ei ole normaalistikaan tiimiä siinä tukemassa. Nyt siis jää pari tuntia enemmän omaa aikaa kun ei tarvitse lähteä ruuhka-aikaan kulkemaan toimistolle.

Toisaalta se, että jokainen päivä on samanlainen rassaa mutta se johtuu enemmänkin Koronasta yleensäkin, koska myös oma sosiaalinen elämä on sattuneesta syystä ollut tämän vuoden tauolla.

Kotona olen tottunut nyt treenaamaan aamuisin, ja huomaan että työpäivä alkaa paremmin pienen hikoilun jälkeen. Vanhassa arjessa tähän ei olisi mahdollisuutta. Oman työpisteen ergonomiakin on kohdillaan, minulla on sähköpöytä Ikeasta ja Martelan outletista satulatuoli.

Ulkonäkö on vähän lässähtänyt kun ei jaksa panostaa. 3 viikon välein hieronta on ihan pakollinen, muuten sattuu jo...Ja nyt olen aloittanut päivällä pienen ulkoilun...Töistä on tarjolla Team jumppaa...

Valkokaulusväki itkee kotonaan turvasta  sohvalla lötkötellessään etätöistään. Naurettavaa, olen koko koronan aja painanut duunia työpaikalla, sairaanhoitajat, perushoitajat, lääkäri jne tautipeäkkeissä ja nämä kehtaa itkeä siitä että ovat linnottautuneet kotiinsa turvaan. Haistakaa*ttu!

Toisaalta on siinä hyvätkin puolensa kun herrat makaa kotonaan niin työt sujuvat tarpeettomiahan niistä on melkoisen suuri prosentti, mutta eihän niiden tarpeellisuutta toinen  samanlainen kotonaan makaava valkokaulus kyseenalaista.

Paljon mieluummin olen etänä. Työkaverit ja hälinä ainoastaan kuormittavat minua. Tarkoitus olisi jatkaa etänä tulevaisuudessakin, sillä olen nykyään paljon onnellisempi.

Huonosti. Olen pahasti mökkiytynyt. Ulkoilemaan lähteminenkin on vaikeaa ja miehen kanssa tulee riitaa vähän väliä.

Ei kerrostaloasuntoja ole suunnuteltu tämmöseen kokoaikaiseen sisällä olemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Olen pahasti mökkiytynyt. Ulkoilemaan lähteminenkin on vaikeaa ja miehen kanssa tulee riitaa vähän väliä.

Ei kerrostaloasuntoja ole suunnuteltu tämmöseen kokoaikaiseen sisällä olemiseen.

Olisikin kiinnostavaa tietää etätöihin tyytyväisten asumis- ja perhetilanne. Meillä molemmat etätöissä ahtaassa kerrostaloasunnossa, omasta työhuoneesta ei tietoakaan ja kyllähän tämä alkaa kypsyttää. Kaipaan vanhoja rutiineja ja omaa rauhaa, toisaalta jopa työmatkoja ja työkaverien tapaamisia.

Todennäköisesti tilanne olisi helpompi, jos olisi isompi asunto, jossa molemmille omat työhuoneet ja vaikka oma piha, missä touhuta välillä. Toisaalta tähän asti viihtynyt hyvin kaupungissa, ja täältä ison kämpän hankkiminen tulee turhan kalliiksi.

Alan olemaan loppu tähän jatkuvaa etätyöhön, maaliskuun alun jälkeen en ole käynyt kertaakaan toimistolla. Vähän lohduttaa sentään, ettei tarvitse tohon synkkään pimeyteen aamutuimaan lähteä.

Pari työkaveria on jo ihan lataamokamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Olen pahasti mökkiytynyt. Ulkoilemaan lähteminenkin on vaikeaa ja miehen kanssa tulee riitaa vähän väliä.

Ei kerrostaloasuntoja ole suunnuteltu tämmöseen kokoaikaiseen sisällä olemiseen.

Olisikin kiinnostavaa tietää etätöihin tyytyväisten asumis- ja perhetilanne. Meillä molemmat etätöissä ahtaassa kerrostaloasunnossa, omasta työhuoneesta ei tietoakaan ja kyllähän tämä alkaa kypsyttää. Kaipaan vanhoja rutiineja ja omaa rauhaa, toisaalta jopa työmatkoja ja työkaverien tapaamisia.

Todennäköisesti tilanne olisi helpompi, jos olisi isompi asunto, jossa molemmille omat työhuoneet ja vaikka oma piha, missä touhuta välillä. Toisaalta tähän asti viihtynyt hyvin kaupungissa, ja täältä ison kämpän hankkiminen tulee turhan kalliiksi.

Asun toisen aikuisen kanssa. Meillä on kyllä kahdelle ihan riittävästi tilaa (98 m2). Molemmilla on omat työhuoneet. Asun rivitaloasunnossa, mutta en ole mikään puutarhaihminen. Kesällä oli ihan kiva tehdä välillä töitä takapihalla, mutta yleensä teen työhuoneessani. Mulle oleellista on, että työpisteeni ei ole mikään keittiön ruokapöytä tai olohuoneen sohva ja sohvapöytä vaan on kunnollinen työpiste. Ei niskat ja selkä kestäisi, jos joutuisi olemaan ergonomisesti huonossa asunnossa. Koska olen tehnyt etätöitä jo kohta 8 vuotta, mulla on myös useampi näyttö sekä hiiri ja näppis, jotka on ergonomisia. 

Monelle varmaan etätyö aiheuttaa harmia sen vuoksi, että pandemian vuoksi normaali sosiaalinen elämä vapaa-ajalla on tauolla tai ainakin rajoitetumpaa kuin ennen. Kun olin tehnyt puoli vuotta etätöitä, hankin koiran. Hyvin helposti nimittäin tulee laiskaksi ja saamattomaksi, jos ei ole pakko lähteä kotoan yhtään minnekään. Koiran vuoksi on käytävä joka päivä lenkillä. Ennen etätöitä olin yleensä töiden jälkeen niin väsynyt, että en pahemmin jaksanut arkisin tavata muita ihmisiä. Enkä aina viikonloppuisinkaan. Etätyö muutti asian ja olikin taas ihan mukavaa tavata ystäviä, kavereita ja läheisiä. Mutta nyt siis pandemian vuoksi vähän eri tilanne. 

Mulla on ihan kivat työkaverit, mutta he ovat kuitenkin vain työkavereita. En siis kaipaa heidän seuraansa, koska olen - ennen pandemiaa - voinut vapaa-ajallani tavata niitä ihmisiä, jotka ovat mulle tärkeitä. Kahdeksassa vuodessa mulle on muodostunut aika säännölliset etätyörutiinit. Esim kohta pidän lounastauon ja lähden käymään koiran kanssa ulkona. Varsinkin piemään vuodenaikaan on kiva päästä hetkeksi ulos, kun on vielä valoisaa. Lähityössä olisin ulkona vain pimeällä. Vielä hetken aikaa olen etäpalaverissa, jossa juuri nyt käsiteltävä asia ei koske mua ja sen vuoksi voin hyvin palstailla. 

Etäily on kyllä parasta sitten ekan työpaikan saamisen.

Harmikseni esinahka haluaa koronan jälkeen kaikki takaisin karsinoihin määkimään...

Toivon että korona rokotteista tulis täys floppi että vois jatkaa näillä rajoituksilla.

Henri K kirjoitti:

Mistät ihmiset on näitä tuoleja ja sähkösäädettäviä pöytiä hommannut? Alkaa niskajumit ja selkäkipu nimittäin riittää ja korona tuntuu jatkuvan vaan

toimittavat mm. postin kuljetuksella kotiovelle maksusta. https://www.isku.com/fi/fi/tuotteet/etatyo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Olen pahasti mökkiytynyt. Ulkoilemaan lähteminenkin on vaikeaa ja miehen kanssa tulee riitaa vähän väliä.

Ei kerrostaloasuntoja ole suunnuteltu tämmöseen kokoaikaiseen sisällä olemiseen.

Olisikin kiinnostavaa tietää etätöihin tyytyväisten asumis- ja perhetilanne. Meillä molemmat etätöissä ahtaassa kerrostaloasunnossa, omasta työhuoneesta ei tietoakaan ja kyllähän tämä alkaa kypsyttää. Kaipaan vanhoja rutiineja ja omaa rauhaa, toisaalta jopa työmatkoja ja työkaverien tapaamisia.

Todennäköisesti tilanne olisi helpompi, jos olisi isompi asunto, jossa molemmille omat työhuoneet ja vaikka oma piha, missä touhuta välillä. Toisaalta tähän asti viihtynyt hyvin kaupungissa, ja täältä ison kämpän hankkiminen tulee turhan kalliiksi.

Meillä kahden aikuisen perhe, asutaan omassa talossa, jossa molemmille on työhuone. Minulle ergonomia tärkeää, koska niskat menevät herkästi jumiin, joten molemmilla on kunnon tuolit ja sähköpöydät. Myös kunnon näyttö on tosi tärkeä, en jaksaisi näin pitkään tihrustaa läppärin näyttöä. Meillä työnantaja antoi ihmisten ottaa näyttöjä työpaikalta mukaan, mutta minulla oli tämä oma jo valmiiksikin.

Minä tein jo aikaisemminkin paljon etätöitä joten tilanteeni ei muuttunut siinä mielessä paljon, tämä sopii minulle paremmin koska työni vaatii keskittymistä ja on itsenäistä.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään, en halua takaisin konttorille ollenkaan. Ei tarvi laittautua eikä matkustaa. En muutenkaan tykkää mistään small talkista enkä kyllä suurimmasta osasta työkavereistanikaan.

Sama, tai no en nyt ihan inhoa työkavereitani paitsi paria välillä, mutta he ovat minulle yhdentekeviä ja niin taidan minäkin olla heille. En siis kaipaa sitä avotoimistopöhinää ja yhteisiä kahvitaukoja ollenkaan. Viihdyn hyvin kotona etätöissä.

Täällähän tämä. En kyllä ulkoile, mutta olen yrittänyt kotona jumpata. Kiva käydä työpaikalla aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Olen pahasti mökkiytynyt. Ulkoilemaan lähteminenkin on vaikeaa ja miehen kanssa tulee riitaa vähän väliä.

Ei kerrostaloasuntoja ole suunnuteltu tämmöseen kokoaikaiseen sisällä olemiseen.

Olisikin kiinnostavaa tietää etätöihin tyytyväisten asumis- ja perhetilanne. Meillä molemmat etätöissä ahtaassa kerrostaloasunnossa, omasta työhuoneesta ei tietoakaan ja kyllähän tämä alkaa kypsyttää. Kaipaan vanhoja rutiineja ja omaa rauhaa, toisaalta jopa työmatkoja ja työkaverien tapaamisia.

Todennäköisesti tilanne olisi helpompi, jos olisi isompi asunto, jossa molemmille omat työhuoneet ja vaikka oma piha, missä touhuta välillä. Toisaalta tähän asti viihtynyt hyvin kaupungissa, ja täältä ison kämpän hankkiminen tulee turhan kalliiksi.

Minä olen tyytyväinen. Mies käy töissä, mutta teini paljon kotona. On työhuone, mutta teen ruokapöydän ääressä enemmän. Työhuone on jotenkin niin kalsa ja yksinäinen.