Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin surullinen :((
15.02.2014 |
Kaikki taas hehkuttaa fb:ssa bileitä ja ystävien kanssa oloa. Mulla ei ole yhtään ystävää. Taas istun täällä kotona ja katson kuinka elämä menee silmien edessä ohi.
Eikä vain ne bileet vaan ystävät ja ystävien kanssa olo yleensäkin. Eräskin on nyt kaverin kanssa mökkeilemässä. Laskettelua, nuotiomakkaraa jne. jne.
Toinen meni isolla porukalla ravintolaan syömään. Yhdellä ne bileet... Mulla ei mitään muuta kuin tätä harmaata arkea lasten kanssa päivästä toiseen. AINA.
Minäkin haluan kavereita. :(
Kommentit (31)
Ketä nämä sinun FB-kaverisi ovat? Etkö voisi joskus liittyä heidän seuraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:18"]
Ketä nämä sinun FB-kaverisi ovat? Etkö voisi joskus liittyä heidän seuraan?
[/quote]
Sukulaisia ja entisiä koulukavereita.
En valitettavasti voi...
Miksi et voi? Kai sinulla joitain ystäviä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen niin onnellinen, että ei tarvitse enää bilettää, rakastan kotona oloa. Ymmärrän kyllä kuitenkin harmisi, jos muut hehkuttaa, ja koet, ettet itse kuulu porukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut ihan samanlaista aina. Lapsia mulla ei ole.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:21"]
Miksi et voi? Kai sinulla joitain ystäviä on?
[/quote]
Ei ole yhtään.
Ei me olla missään tekemisissä fb:n ulkopuolella eikä oikein fb:ssäkään. Ainoat jonka kanssa siellä vaihdan kuulumisia on +60v sukulaiset... Kaikilla niillä entisillä koulukavereilla on uudet tiiviit kaveripiirit. Aluksi ehdottelin treffailua, mutta eipä ketään kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:21"]
Miksi et voi? Kai sinulla joitain ystäviä on?
[/quote]
Ei ole yhtään.
Ei me olla missään tekemisissä fb:n ulkopuolella eikä oikein fb:ssäkään. Ainoat jonka kanssa siellä vaihdan kuulumisia on +60v sukulaiset... Kaikilla niillä entisillä koulukavereilla on uudet tiiviit kaveripiirit. Aluksi ehdottelin treffailua, mutta eipä ketään kiinnostanut.
[/quote]
Miksi olet tällaisessa tilanteessa? Voisitko saada jostain esim harrastuksen parista uusia ystäviä? Oletko töissä, miten työkaverit?
Minä myös. Toisinaan mua pirusti harmittaa, muutoin yritän hyväksyä tilanteen. Koskaan mua ei pyydetä ja kutsuta mihinkään. Mulla ei oo muuta kuin perheeni. Mieheni ja lapseni. Arkeni. Viikonloppuisin yleensä masentaa. N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä on todella vaikea saada jos ei opiskele tiiviissä yhteisössä. Tai ole työpaikalla ihmisiä, joiden kanssa kaveerata työn ulkopuolella. Tiedän miltä tuntuu. Olen suurimman osan aikuiselämästä ollut yksinäinen. Aina välillä on kohtaamisia ihmisten kanssa, ja käydään ulkona ja niin edelleen, mutta nämä suhteet typehtyvät melko helposti, kun ihmisillä on aina ne PAREMMAT ystävät olemassa. Itse on ikään kuin sellainen varakaveri, joka on olemassa, mutta ei varsinaisesti kuulu siihen oikeaan porukkaan. Nykyään olen jälleen yksin.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:28"]Minä myös. Toisinaan mua pirusti harmittaa, muutoin yritän hyväksyä tilanteen. Koskaan mua ei pyydetä ja kutsuta mihinkään. Mulla ei oo muuta kuin perheeni. Mieheni ja lapseni. Arkeni. Viikonloppuisin yleensä masentaa. N29
[/quote]
Mutta sinulla on sentään perheesi!=) Mitä jos sinä kutsuisit ystäväsi johonkin yhteiseen tekemiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän voit järjestää siihen harmaaseen arkeen vaihtelua. Ihan lasten kanssakin.
Muakin eniten viikonloppuisin masentaa. Joskus iskee myös kaupungilla masennus, kun katselee ympärillä olevia ihmisiä, jotka ovat liikenteessä kavereiden kesken.
En mä tiedä miten olen tällaisessa tilanteessa... Aika paljon vaikutti se, kun sain ensimmäisen lapsen melko nuorena ja olin ensimmäinen silloisessa kaveripiirissäni. Perheellinen jää aika helposti kaiken ulkopuolelle nuorten jutuissa... No, nyt siitä on jo vuosia, mutta ei ole kaverit palautunut eikä uusia tullut ja mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä vaikeampi niitä on saada.
ap.
Mitens jos yrität lasten kautta saada kavereita? Jokin heidän kaverin äiti? Kylään vaan ja saat seuraa ja lapsi saa leikkikaverin.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:32"]
Sinähän voit järjestää siihen harmaaseen arkeen vaihtelua. Ihan lasten kanssakin.
[/quote]
Kaipaan ystäviä. Toisia aikuisia naisia. Teen lasten (ja miehen) kanssa jo niin paljon kaikkea ja kaiken, että ne tuntuu jo niin puuduttavilta vaikka rakkaita ihmisiä ovatkin. Kai ihminen tarvitsee muutakin kuin vain perheen? Minäkin ainakin tarvin, sen olen näiden vuosien aikana huomannut. Mä olen kuin pystyyn kuollut koivu.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:31"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:28"]Minä myös. Toisinaan mua pirusti harmittaa, muutoin yritän hyväksyä tilanteen. Koskaan mua ei pyydetä ja kutsuta mihinkään. Mulla ei oo muuta kuin perheeni. Mieheni ja lapseni. Arkeni. Viikonloppuisin yleensä masentaa. N29
[/quote]
Mutta sinulla on sentään perheesi!=) Mitä jos sinä kutsuisit ystäväsi johonkin yhteiseen tekemiseen?
[/quote]Ei kukaan tule. Ohjelmaa on buukattu viikonloput täyteen jo viikkoja eteenpäin. Hädin tuskin lasten syntymäpäiville saan ketään paikalle! Noloa ja harmillista. :( Ei sitä enää viitsi edes vaivautua kysymään.
Mä voin olla. Sun kaveri sama ongellma:'(