Ihastus kuoli
Niin eli kerkesin n. kuukauden ajan jutella ja jo pari kertaa tavatakki erään tyypin kanssa, nii nyt hän yllättäen kuoli. Sain viestin kännykkään hänen siskoltaan, koska olin tietenki laitellu viestiä ja soitellu koska hän ei vastannu.
En oikein tiedä mitä pitäisi tuntea, kerkesin todella ihastua/tykästyä häneen. Olen jollain tapaa surullinen mut toisaalta vaan todella harmistunu, koska en ikinä saa tietää mihi juttu olisi mennyt. Tyhjä olo mutta koska vain ihastus niin olisi outoa surra enemmänki.
Miten saisin hänet "unohdettua" ihastuksena? Katson varmaan päivittäin hänen kuvaansa ja harmittaa ja ärsyttää. Ja en kerennyt edes lähimmille ystäville mainita uudesta tuttavasta, niin en oikein osaa heillekää puhua tästä. Siksi helpompi näin anonyyminä kysyä neuvoa että miten tästä eteenpäin.
Kommentit (28)
Anna itsellesi lupa surra,se ottaa oman aikansa,siitä ei oo takeita kuin pitkää se ottaa,mutta suruvaihe on hyvä käydä läpite kunnolla,varmasti sä tuut vielä löytämään hyvän poikaystävän,kannattaa mennä ihan päivä kerrallaan.. :( tosi surullinen kohtalo oli hänellä,tulee kyyneleet silmiin tätä lukiessa,oikeen paljon voimia jaksamisia zemppiä sulle superhalit <3
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 11:27"]
"kommentoin jo, että olen nähnyt kuolinilmoituksen lehdessä:-D"
Miks ihmeessä laitat nauravan hymiön lauseen loppuun? Todella tahdikasta...
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 22:43"]
Tai sitten ihastus ei keksinyt parempaa keinoa irtautua sinusta, vaan keksi "siskon" kautta laittaa tuollasen viestin.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 11:27"]"kommentoin jo, että olen nähnyt kuolinilmoituksen lehdessä:-D"
Miks ihmeessä laitat nauravan hymiön lauseen loppuun? Todella tahdikasta...
[/quote]
koska naurava hymiö oli tarkotettu kyseiselle epäilijälle ja olin asian jo yhden kerran maininnut nii kehtas vielä kuitenki vielä yrittää mustamaalata kuollutta ihmistä. sairasta.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 10:27"]Paljon voimia <3
Toistan kyllä itseäni, mutta muista saat surra!
Kaksi vuotta meni ennen uutta miestä sinulle joka kysyit.
-9
[/quote]
kiitos, mä yritän jollain tapaa:-( mutta vaikka raalta kuullostaa niin en haluis surra kauhean pitkään koska haluisin löytää uuden onnen jo! mutta en saa tätä ihastumista(vai miksi tätä voisi kutsua?) loppumaan. olisimme olleet niin samanlaisia ja kaikki tuntui oikealta:-(
Olit hänen viimeinen poikaystävä.
On tärkeää, että annat itsellesi luvan surra. Älä vähättele tunteitasi. Suru ja menetys ovat aina henkilökohtaisia tunteita etkä sinä tarvitse keneltäkään lupaa niiden tuntemiseen. Tiesithän, että nuo "onko minun oikeus surra näin paljon" tunteet ovat hyvin yleisiä lähiomaisillakin.
Ei se, että sinä suret ole pois heiltä, jotka hänet pidempään tunsivat. Voimia sinulle! Teit varmasti hänen viimeisistä viikoistaan kauniimpia kuin mitä ne olisivat olleet ilman sinua.