Mitä mieltä (anopista asiaa)?
Olemme olleet mieheni kanssa kohta viisi vuotta yhdessä. Anoppini asuu nykyään Espanjan auringon alla emmekä näe kovinkaan usein. Olemme menossa sinne ensi viikolla kolmeksi viikoksi käymään ja ihmettelen että anoppini ei ole halunnut puhua minun kanssa matkasta yhtään mitään. Vain siis mieheni kanssa on suunniteltu mitä voidaan tehdä kun me sinne tulemme. Muutenkin anoppini ei soita minulle koskaan tai kun puhuu mieheni kanssa ei pyydä minua puhelimeen.
Onko tämä normaalia? Miltä sinusta tuntuisi mennä lomalle jonkun kotiin, joka ei sinun kanssa halua puhua? Mieheni sanoo, että olen vainoharhainen ja että äitinsä on maailman ihanin ihminen...
(olen itse koittanut tehdä aloitteita, kutsua meille, lähetän aina joulu- ja syntymäpäivälahjoja, kirjoitan välillä kirjeitä).
Kommentit (14)
kuullostaa siltä, että haet ongelmaa vaikka sitä ei ole
Esim. minun vanhempani soittavat aina vain minulle, jos kyse on kylään menosta/tulosta. Ts. kaikki yhteiset asiat hoitavat minun kauttani, jos on miehelle henk. koht asiaa niin sitten soittavat hänelle. Oma anoppini taas soittelee joskus minullekin, varmaan siksi koska olen paremmin tavoitettavissa näin äitiyslomalla...
Jos hän soittaa miehellesi ja sinä olisit menossa puhelimeen, niin sanooko hän ettei puhu sinulle? Vai tarkoitatko, ettei hän koskaan soita sinulle?
Minunkaan anoppi ei soittele juuri minulle (vasta silloin, jos ei saa miestä kiinni). Mutta kyse ei ole siitä, ettei hän HALUA puhua minun kanssani vain on luontevampaa soittaa omalle pojalleen. Miksi sinä et voisi soittaa hänelle päin ja kysyä suunnitelmia itse?
En oikein nyt ymmärrä ongelmaa... Tekisitköhän kärpäsestä härkäsen?? Eiköhän hän teidän siellä ollessanne juttele sinulle aivan normaalisti! :) Kivaa lomamatkaa!
Meillä anopille matkaa alle kilometri, 10 vuotta kuljettu yhteisiä polkuja ja useimmiten se on mies joka niitä kuulumisia puhelimessa vaihtaa. ;)
Toki oma poika on läheisempi kuin miniä, mutta tuntuu oudolta että vaikka lähetän lahoja, soitan, kirjoitan kirjeitä, sähköposteja anoppini ei vastaa minulle koskaan. Ikään kuin minua ei olisi olemassakaan. Nytkin kun olemme menossa sinne Espanjaan käymään tuli vaan yksi asia lisää esille. Ei tämä matka ole siis suurin ongelma vaan lähinnä, että ei noteeraa yrityksiäni tutustua häneen ollenkaan.
ap
mulle tuli kerran ystävä viikoksi kylään. Oli ilmoittanut asiasta miehelleni oman miehensä välityksellä ;p
Silloin ei naurattanut yhtään.
ei todellakaan pojalleensa, varsinkin jos on kyse lasten syntymäpäivistä tms. Soittaa kuitenkin aina minulle.
En jaksa kuunnella sitä lässytystä ja jaaritusta ts. olemme eri aaltopituuksilla emmekä ymmärrä toisiamme. Kiva kun hän pitää vähän yhteyttä, mutta vielä kivempi että pitää yhteyttä poikaansa eikä minuun.
Mun mielestä tämä on outoa, olen siis itse outo... ok.
ap
Oma anoppini soittelee pääasiassa poikansa kanssa mutta joskus minullekin. Sähköposteja lähettelee meidän molempien kanssa.
Ehkä teillä ongelma on se ettette te tunne toisianne lainkaan. Oma appiukkoni asuu ulkomailla ja vaikka olemmekin vuosien varrella tulleet tutuiksi niin ei tulisi kyllä mieleenikään soitella tai meilailla hänen kanssaan. Mies hoitaa suhteet siihen suuntaan. Meille appiukko on hyvin tervetullut aina kun suomeen tulee ja hyvin tulemme silloin toimeen myös miehen työpäivien ajan.
Mulle riittää hyvin, että jutellaan porukassa, kun nähdään meidän ollessa heillä tai heidän meillä. Musta on ihan normaalia, että puhelinsoitot (kuulumiset ja kyläilyjen sopimiset) hoitaa mieheni sinne suuntaan ja minä omiin vanhempiini. Samoin lahjat.
Aion lopettaa lahjat ja puhelinsoitot kokonaan. Oikeassa olette, että hän on mieheni äiti eikä minun sukulainen ja annan olla koko ihmisen rauhassa.
ap
En ole vielä kertaakaan puhunut puhelimessa miehen vanhempien kanssa, vaikka tullaan todella hyvin juttuun. Kai sen nyt ymmärtää, että vanhemmat ovat enmmän kiinnostuneita omasta lapsestaan kuin lapsen kumppanista, vain ?
Anoppi kokee lapsensa läheiseksi ja sinut lapsen puolisoksi, ei läheiseksi. Ei sen kummempaa.