Oisko kellään vinkkejä 1,5v temperamenttiherran raivareihin?
Heippa!
Eli meillä siis 1,5v ihana, mutta temperamenttinen, nuorimies. Kuten muutkin tuon ikäiset, haluaa oppia kokoajan kaikkea uutta, mutta taidot eivät ihan riitä omien vaatimustensa tasolle.
Nyt mulla lähinnä mielessä yksi ihan konkreettinen tilanne. Eli haluttais käydä asukaspuistossa, mutta siellä leluja, joiden käyttö vaatii suurempaa sorminäppäryyttä, kuin herralla vielä on hallussaan.
Enimmäkseen kaikki menee tietty ok, mutta välillä jo 20min puistossa olon jälkeen hermostuu, kun ei osaa käyttää esim. traktorin kauhaa kuten " kuuluisi" eli kuten isommat tekee. Saa sellaiset megaraivarit itselleen, jotka eivät siis mene ohi. Ei auta selitys, ei kiinnosta enää mikään muu. Pyörii hiekassa tai rimpuilee sylissä ja huutaa vaan. Kun vähän rauhoittuu, näkee tietty traktorin taas uudelleen ja itku alkaa alusta.
Olen toistaiseksi lähtenyt pois koko puistosta ja kun poitsu on rauhoittunut, olen käynyt jutun läpi. Siis että " ei kukaan pikkupoika osaa vielä käyttää sellaista kauhaa, kyllä säkin opit sitten aikanaan, on varmaan vaikeaa, kun ei vielä osaa, vaikka jo haluais ja sitten halitaan ja pusitaan, minkä jälkeen kaikki luonnollisestikin ok.
Minua kuitenkin mietityttää, voisko ketjun saada katkaistua jo siinä tilanteessa, siis ettei puistosta täytyisi lähteä aina pois? Ei mua sinänsä haittaa poislähtö, aikansa kutakin, ja tietty me voitais palata takaisinkin, en nyt toistaiseksi ole kuitenkaan palannut samana päivänä. Noissa tilanteissa vaan 20 silmäparia seuraa meitä, sekin tekee vähän epävarmaksi. Kuka näitä tietää, vaistolla menee itse tilanteessa nuo ratkaisut.
Mutta olis siis kiva kuulla muiden pikkuisten pettymysraivareiden saajien vanhempien kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista, kommentteja ratkaisutavoista ja mahdollisisia uusia vinkejä. Ja joo, mulla on jo se temperamentti-kirja.
Terkuin, silkkis ja temppuilija 1,5v
Kommentit (2)
no joo, taisin kuvailla tilanteen aika lyhyesti
toki raivareita edeltää pitkä yhdessä leikkimisen jakso, jonka aikana poitsu vielä suostuu, että autan, eli joko ojentaa traktorin " laitettavaksi" tai sitten hiiltymisen esikynnyksellä suostuu vielä, että pyydän traktorin häneltä ja selitän samalla jo ennakoiden tilannetta, että tämä on tosi vaikeaa, että yhdessä voidaan käyttää tätä
pojan mielenkiinto vaan pysyy traktorissa (tai missä tahansa uudessa asiassa, jonka haluaa oppia) hyviiiiin pitkän ajan ja lopulta sitten tulee vaihe, jolloin apu ei enää kelpaa, traktoriin ei enää saa koskea, pinna menee ja hänen mielestään on jo itse osattava ja silloin puhekaan ei sitten enää mene perille
Joo, ehkäpä tänään puistossa koitan keskeyttää pojan traktorileikit jo puoleen väliin, ettei siis kerkeäis tuohon hiiltymisvaiheeseen asti ja saada hänet kiinnostumaan jostain muusta jutusta, saas nähdä miten käy
En tiedä millaisen kuvan viestistäni sai, mutten ollut itse ajatellut tilannetta rajojen asettamisen kannalta, vaan yleensä kysyin siis vinkkejä siihen, miten ihan käytännössä tuosta pattitilanteesta pääsis sitä " kiertäen" eteenpäin, kun järkeily ei vielä oikein toimi näin pienen kanssa
Kesänjatkoja, silkkis
Jos ja kun lapsi haluaa tehdä mitä ei vielä osaa, niin kiukku on aika luonnollista. Tuon ikäistä pientä vielä saa usein auttaa, joten miten olisi että ehdottaisit pojalle jo ennen kuin raivo alkaa (näet varmaan turhautumisen kasvoilta) että annas kun äiti auttaa. Sitten autat lasta suoriutumaan tuosta vaikeasta tehtävästä, leikitte siis yhdessä.
Vaikka rajat on tärkeitä ja pettymyksen tunteet, niin kyllä 1,5v on aika pieni. Niitä pettymyksiä tulee auttamatta ilman aikuisen yrittämistäkin ja ehtii rajoja vetää tarkemmin myöhemminkin ymmärryksen kasvaessa. Yhdessä tekemällä ja auttamalla voisi siten opettaa lapselle että aikuinen auttaa ja tukee uusien asioiden opettelussa, eikä pieni lapsi jää yksin niihin tilanteisiin. Samalla voi yrittää sitten tukea noiden tunteiden purkamisessa ja pukea sanoiksikin tunteita.
Hauskaa puistoilua teille!