Miten neuvolassa suhtaudutaan jos kertoo uupumuksesta?
Hyödyttääkö se mitään vai joutuuko vain silmätikuksi? Perheessämme vauva ja isompia lapsia. Olen ollut pitkään uupunut. Vuosia. Tiedostan syyt. Olen sinnitellyt ja varmasti sinnittelen jatkossakin, kynnys kertoa pahasta olosta on korkea.
Nyt kuitenkin erityisen paha olla... nukahtamisen vaikeutta, painajaisia, pakkomielteitä, ilottomuutta, huono äiti-oloja (vaikka oikeasti huolehdin lapsistani hyvin), koen että lapset olisi ansainneet paremman äidin ja mies paremman vaimon. Koti kaaoksessa. Hyvin moni asia vastoin periaatteitani ja arvojani.
Olen kyllä selvinnyt ennenkin. Kai selviän edelleen? Tsemppaus olisi nyt paikallaan, jos koskaan!
Kommentit (11)
Minä olen vasta raskaana (eka) ja mieheni on masentunut. On kertonut siitä itse neuvolassa ja me ei kyllä olla saatu sieltä mitään apua. Mies käy tapaamisissa mielenterveystoimistolla eikä neuvola sitä järjestänyt. Minulta kysyttiin miten voin, ja väitin, että jaksan, koska silloin vielä tuntui, että jaksaisin. Oon varma että me ollaan jossain erityistarkkailussa neuvolan taholta vaikkei sieltä mitään apua tarjotakaan.
Uskoisin, että neuvolassa saat tukea ja siellä ovat kuulleet uupumuksesta jos toisestakin. Varmasti saat tukea ja neuvoja.
Ydinperhe saa apua, yleensä annetaan palvelusetelin muodosssa siivousapua tai lastenhoitoapua, tavallinen määrä on 2 tuntia viikossa meidän paikkakunnalla. Yksinhuoltaja saa apua lastensuojelun kautta. Toisin sanoen uupumuksesta tai väsymyksestä kertovasta yksinhuoltajasta tehdään aina lastensuojeluilmoitus.
2010-, tukiperhetoiminta jatkuu edelleen, samoin palvelusetelin siivooja käy edelleen mutta harvemmin. Osasin kyllä itse kysyä apua ja mahdollisia palveluita. Lastensuojeluilmoitus meistä tehtiin avun saamiseksi mutta ei se ollut iso juttu, se kotiapu tuli sosiaalitoimiston kautta.
Täällä on ollut niin monta huonosti kohdeltua perhettä nimenomaan neuvolan taholta,että kyllä avautuisin esim. tk-lääkärille. Todella rankkoja kertomuksia.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 21:57"]
2010-, tukiperhetoiminta jatkuu edelleen, samoin palvelusetelin siivooja käy edelleen mutta harvemmin. Osasin kyllä itse kysyä apua ja mahdollisia palveluita. Lastensuojeluilmoitus meistä tehtiin avun saamiseksi mutta ei se ollut iso juttu, se kotiapu tuli sosiaalitoimiston kautta.
[/quote]
Itse kokisin lastensuojeluilmoituksen todella isona asiana. Onneksi lapseni ovat jo aikusia. Ennen mitattiin ja punnittiin, tuntuu että perheilläkin meni paremmin.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 21:43"]
Hyödyttääkö se mitään vai joutuuko vain silmätikuksi? Perheessämme vauva ja isompia lapsia. Olen ollut pitkään uupunut. Vuosia. Tiedostan syyt. Olen sinnitellyt ja varmasti sinnittelen jatkossakin, kynnys kertoa pahasta olosta on korkea.
Nyt kuitenkin erityisen paha olla... nukahtamisen vaikeutta, painajaisia, pakkomielteitä, ilottomuutta, huono äiti-oloja (vaikka oikeasti huolehdin lapsistani hyvin), koen että lapset olisi ansainneet paremman äidin ja mies paremman vaimon. Koti kaaoksessa. Hyvin moni asia vastoin periaatteitani ja arvojani.
Olen kyllä selvinnyt ennenkin. Kai selviän edelleen? Tsemppaus olisi nyt paikallaan, jos koskaan!
[/quote]Auttaako mies miten paljon kotitöissä? Ei kai sulla ole masennusta? Yritä saada siihen apua jos on. Mene lääkärille ja kerro mikä vaivaa.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 21:57"]
2010-, tukiperhetoiminta jatkuu edelleen, samoin palvelusetelin siivooja käy edelleen mutta harvemmin. Osasin kyllä itse kysyä apua ja mahdollisia palveluita. Lastensuojeluilmoitus meistä tehtiin avun saamiseksi mutta ei se ollut iso juttu, se kotiapu tuli sosiaalitoimiston kautta.
[/quote]
Itse kokisin lastensuojeluilmoituksen todella isona asiana. Onneksi lapseni ovat jo aikusia. Ennen mitattiin ja punnittiin, tuntuu että perheilläkin meni paremmin.
[/quote]
En halua mitenkään pahoittaa mieltäsi, mutta itseäni ihmetyttää nykyinen neuvolan tyyli, varhainen puuttuminen. Ennen ei todellakaan perheiltä kyselty kaikkea mahdollista. Nyt aikuisena jos tulisin raskaaksi, valitsisin yksityisen äitiysneuvolan.Kuka kaipaa holhoamista?
Se lastensuojeluilmoitus tehtiin avun saamiseksi koska olin toipumassa rankasta synnytyksestä, mies matkatöissä ja lapset sairastelivat. Ei kukaan mitenkään negatiivisesti arvioinut mielestäni meidän perhettä, kunhan totesivat että varmasti on rankkaa. Sitä kautta saatiin se kotiapu ja palvelusetelit. Mitään muutakaan keinoa ei ollut saada kotiapua, miksei ilmoitusta olisi saanut tehdä? MEidän kunnassa se oli lähinnä yhteistyöväline neuvolan ja sosiaalitoimen perhetyön välillä.
Me saatiin apua. Ensiksi tuli kotiapua, jolloin sain itse levätä pari tuntia viikossa tai käydä kampaajalla. Palvelusetelin avulla palkattiin siivooja, vaikka siitä piti itse maksaa vähän lisää. Yksi lapsista meni lopulta pienempään ryhmään päiväkodissa ja olo helpottui kotona. Myöhemmin saatiin vielä tukiperhe, jonne lapset pääsevät kerran kuussa olemaan. Miehen kanssa käytiin seurakunnan perheneuvonnassa vuoden verran selvittelemässä asioita, sinne tuli ohjaus neuvolasta. Silmätikku tai ei niin meillä neuvola pyrki kyllä auttamaan ja onnistuikin.