Miksi kukaan päättää riidella?

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 13:26"]

Todella turhaa keskustelua.  

[/quote]

Jos haluat keskustelua, vastaa sitten kysymykseeni: mitkä ovat riitelyn edut? -ap

Ap ei ehkä osaa riidellä, mutta jankkaamisen jalo taito näyttää olen todella hyvin hallussa. Vastapuolella  täytyy olla lehmän hermot, jos ei välillä hermostu tuosta jankkaamisesta. 

Mun mielestä riitely ei ole mitenkään paha asia, mutta tärkeää on se, kuinka riidellään. Jos osataan riidellä rakentavasti, niin riitelyhän vain puhdistaa ilmaa ja asiat saadaan selvitettyä. Tosin jos pahasti on hermostuttu, on meillä riidelty railakkaastikin, eikä olla "alempaa sosiaaliluokkaa." 

Millaista on "rakentava riitely" ja miten se eroaa keskustelemisesta? -ap

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 12:52"][quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 12:49"]

Älä sekoita suuttumista ja riitelyä. -ap

[/quote]

Suuttuminen on se tunnetila, joka johtaa riitelyyn

[/quote]

Ei johda mitenkään automaattisesti. Kyllä siinä on mahdollisuus myös olla riitelemättä. -ap

[/quote]

Etkö sä ap tässä nimen omaan just itse riitele :D

Meillä ihan pidetään jokaviikkoinen riitelypäivä, eli ollaan näin päätetty, puhdistetaan ilmaa...

Hey ap, ei kukaan "päätä" riidellä, paitsi ehkä sinä tällä foorumilla?

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 13:43"]

Millaista on "rakentava riitely" ja miten se eroaa keskustelemisesta? -ap

[/quote]

Miten kukakin riitelyn määrittelee. Keskustelu, väittely yms on mielestäni myös tavallaan riitelyä. Riitatilanteen ratkomista, kun ei olla asioissa samaa mieltä.

Kiva kysymys ja sopivan provosoivasti esitetty. Toivottavasti se sai jonkun muunkin kuin mut miettimään itse asiaa eikä vain keksimään puolustuksia:-).

Mä riitelen ainakin silloin kun oon pahasti loukattu tai joku trauma nostaa päätään ja pelkään. Oon nopeatempoinen ja kärsimätön ja toimin aika lailla tunteen ja totuttujen toimintatapojen mukaan, enkä osaa aina asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Musta tuntuu että riitely puhdistaa ilmaa mut toki saman voisi ajaa rakentava keskustelu. En vain osaa sitä ja kumppanin ollessa paljon minun kaltaiseni, ei kummallakaan riitä kovin pitkään kärsivällisyys sitä opetella. Jos ei muuta niin toinen, rakentavan keskustelun yrityksen aikana provosoi tai provosoituu, tahattomastikin. Ollaan ihan liian syvällä näissä väärissä urissa, ja vaikka tietoa on niin ei olla osattu muuttaa suuntaa käytännön tasolla.

Mitkä olis sen rakentavan keskustelun peruspilarit? Ap toi ratkaisukeskeisyyden esille mut joskus on myös ristiriitoja jotka eivät ole ratkaistavissa.

apn ei varmasti tarvi miehensä kanssa riidelläkkään :D Eihän mies kestä tuota jankkausta ja yksityiskohtiin puuttumista. Sanoo vaan joo oon samaa mieltä ja ajattelee *vittu ois ny hiljaa* :D

Yksin on vaike riidellä. Jos asut jonkun kanssa joka on jatkuvsti kanssasi riidoissa, niin eihän silloin vain mies riitele tai huuda tai mitä nyt tekeekään: siinä olet sinä myös osallisena.

Voi olla ettei toisella ole mitään keinoja sinun "oikeassa olemisen" kanssa, tunnut kylmältä ja toiset ne vaan on kurjia eikä tajua sinun mahtavuuttasi.. Melko huono lähtökohta tuokin on hedelmälliseen keskusteluun. Sinä et tunnu kuulevan mitään, tätä "keskustelua" on käyty jo tovi ja sinä et tunnu osaavan selittää omaa kantaasi, niin sanoit jo aikaisemmin itsekin. Mitä jos lakkaisit laittamasta ihmisiä lokeroon tyhmä-älykäs ja antaisit muillekin arvoa? Sinun keskustelusi tässäkin ketjussa on se että sinä olet altavastaajana ja muut on sinua vastaan? Mitä jos oppisit jotain ensin itsestäsi ennenkö vaadit muiden toimivan kuten sinä tahdot?

Tää keskustelu ei taida kunnolla käynnistyä ennen kuin riitely määritellään. Tähän astinen keskustelu omassa maailmassani täyttäisi riitelyn määritelmän (typerä jankkaus, johon lähdetään mukaan, koska halutaan sanoa oma mielipide vielä kerran, ollaan vähän väsyneitä ja tiskatakin pitäis vaikkei huvita).