Nyt täytyy kyllä kysyä

mutta synnytyksessa kätilö sanoi että pitää ponnistaa enemmän johonkin tiettyyn suuntaan. En oikein tiennyt mitä tehdä, mutta hetken päästä oli " oikea" suunta. =)



Kummallista kyllä



Tipy

" Älä läähätä vaan ponnista alaspäin." Se on kyllä ihan totta. Molemmat synnytykset meni hyvin kun kuuntelin kätilön ohjeita. Eli jos naama irvessä pinnistää sattaa hidastaa vauvan tuloa. Paras on yrittää rentouttaa leuka ja silmät kiinni keskittyä ponnistamaan alaspäin. Tätä voi kotona ennen synnytystä harjoitella. Tiedän että saattaa olla vaikea saada itsensä rentoutumaan kesken kamalan supistuksen, mutta jos päättää ettei panikoi eikä hysteerisesti läähätä vaan keskittyy siihen mitä on tekemässä ponnistus menee noepasti ja varmasti välttyy myös repeämästä ainakaan kovin pahasti. Synnytin tytön vauhdilla, minuutin ponnistus, silti sain vain yhden kosmeettisen tikin, kuten kätilö sitä sanoi. Onnea synnytykseen!

luulin kans et ei oo mahollista ku ponnistaa vauvaa ulospäin,mutta mulla kävi niin ekassa synnytyksessä että ponnistin naamalla,pää punasena kauheessa virneessä elikkä väärin ja vauva ei pahemmin liikunut,sit ku kätilö käski avata silmät ja ponnistaa niinku ois vessassa isommalla hädällä rupes vähän paremmin sujumaan,lopuksi otettiin imukuppi avuksi kun vauvan asento oli sellanen että vauva ei olis ulos tullut mun ponnistuksista.

Juu,mulle sanoi kätilö tokassa synnytyksessä,että suuntaa ponnistus emättimeen eläkä peräsuoleen,eli ponnistin siis väärään suuntaan :)

minä sain esikoista tehdessäni Englannissa loistavan neuvon kätilöltä. Ponnistaessani kun tuppasin äänehtimään " jonkin verran" ;oD niin kätilö sanoi, että laskepas tuota ääntelyäsi parilla oktaavilla... Johan alkoi tapahtua!! ja saman muistin sitten kuopuksenkin kohdalla, eli matalalla mylvinnällä lähti tulemaan oikein vauhdilla :oD

tai en ainakaan muista, mutta jälkeenpäin olen ajatellut, että ponnistin varmaan väärin, kun lapsi ei meinannut millään tulla ulos. Itse en tuntenut minkäänlaista tarvetta ponnistaa, ainoastaan jatkuvaa kipua, jotenkin koko ponnistusvaihe oli ihan sekavaa, eikä kätilökään mielestäni osannut oikein neuvoa.

Imukupilla sitten lopulta autettiin.

väärinkin ponnistaa. Väärin ponnnistaa niinkuin olisi vessassa suuremmalla tarpeella, aivan väärillä lihaksilla.



Tällöin kohtua puristetaan lujasti poikittain edestä ja etenkin alta. Mikä tarkoittaa että emätin, synnytyskanava, puserretaan kiinni. Tällä ponnistustekniikalla lapsi saa valtavan vastuksen voitettavakseen, sen sijaan että häntä autettaisiin tulemaan ulos. Naiselle, joka yrittää synnyttää samoin kuin työntäisi ulos kovaa ulostetta, seurauksena on kipuja ja revähdyksiä.(ote Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta)



Minulle on kätilöt molemmissa synnytyksissä sanoneet että ponnistan oikein, eikä ole tarvinnu epparia tehdä ja ponnistusvaiheet on olleet suht nopeat. Oikeilla lihaksilla, niin kyllä se siitä! :)

olisi kakkahätä. Yritin ensin jotenkin omituisesti ponnistaa emättimen ja kohdun lihaksilla mutta ei tulosta. Kätilö neuvoi sitten ponnistamaan kuin olisin kakalla eli ponnistaminen siirtyi takapuoleen niin jo alkoi tapahtumaan. Tunsin itsekin, että se oli oikea suunta. Eli tämä on ihan päinvastainen ohje ja kokemus kuin yläpuolella. Itse ponnistin synnytysjakkaralla ja otin tukea miehestä. Ehkä ponnistaessa vain kannattaa kokeilla eriasentoja koska asentokin voi vaikuttaa ponnistuksen oikeaan suuntaan? Toinen on tulossa marraskuussa ja jakkara on minulle paras joten sen päällä ähkitään taas :)

laitoinkin jo viestiä aikaisemmin että kätilö sano mulle että ponnista niinkuin olisit kakkalla,nyt täällä on ihan päinvastaisiakin kommentteja että se ois väärin?!en muista nimimerkkiä joka kysymyksen esitti,mutta näiden kommenttien perusteella sanoisin että kuuntele synnytyksessä kätilösi neuvoja tai pyydä niitä häneltä. =)

Hyvin toimi,ainoastaan kolme ponnistusta ja poika oli ulkona .

Aluksi ähkin ja siihen kätilö sano et kannattaa mielummin pidättää hengitystä ponnistaessa, muuten voimat menee siihen ähkäsyyn.. Ja toimi kyllä hyvin.

mulla oli just ollut pari päivää ummetusta ja olin äheltänyt vessassa, oli sit helppo ponnistaa samalla tavalla kuin kakkaa. Ja sit tosiaan sanottiin, että kaikki ähellys pois, leuka ylös, katse eteen. Joka supistuksella piti ponnistaa kolme kertaa ja niiden ponnistuksien välillä sai vaan nopsaan vetää keuhkoihin vähän ilmaa, jotta ponnistuksien väliin ei tulisi liikaa taukoa. Nää neuvot tepsi mulla, ensisynnyttäjänä ponnistin vain 15 minuuttia.



Synnytysvalmennuksessakin sanottiin, että pitää ponnistaa peräsuoleen päin, eikä emättimeen. En ymmärrä, miksi jossain on neuvottu emättimeen päin ponnistaa.

Vauva punki ulos ihan väkisin, kohtu jyräsi niin kovasti että siinä ei voinut kun vähän jarrutella kun tuntui että paikat repeää ja vauva lähtee kuin korkki kuohuviinipullosta;-) Mielestäni vaikuttaa ihan johdonmukaiselta, ettei vauvaa pusattaisi kuten ulostetta, onhan reittikin eri, mutta vaikea tosiaan sanoa...Ehkä syksyllä selviää jos joudun tämän eteen ponnistelemaankin.

Koko synnytyksestä ainoa tosi hämärä kohta on ponnistusvaihe. En muista että olisi ponnistuttanut muuta kuin tuntia aiemmin kerran! Kätilö kannusti, mutta en oikein tiennyt mitä hittoa olin tekemässä tai miten edistyin. Kauhistuin suorastaan, kun vauva " luiskahti" ulos, että siinäkö se muka oli. En muista, että kipu olisi ollut kovin kamalaa, pelkästään ahdasta ja painetta muistan, enkä muista tosiaan yhtään että olisi ponnistuttanut... olin saanut epiduraalin muistaakseni jotain 1h aiemmin, joten noinkohan se vaikutti? Supistuksia se ei ainakaan estänyt enää :)



Ponnistusvaihe kuitenkin tosiaan kesti 8 minuuttia eikä tullut kuin yksi juurikin " kosmeettinen" tikki (muistaakseni tuli verisuoneen, ei kuitenkaan välilihaan). Kaiketi siis ponnistin oikein?



Toisessa synnytyksessä tuo on kuitenkin ainoa mitä toivon toisin, eli toivon kätilöltä vielä vähän enemmän informointia että kuinka edistyn. Minä kun kuvittelin että homma etenee tosi surkeasti! Sellainen " taas tuli tuuman verran vauva ulos" olisi auttanut paljon.



Coe rv 28+3