Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oikeuttaako tämä itsekeskeisyyteen?
07.02.2014 |
Oikeuttaako elämän kolhut itsekeskeisyyteen?
Esimerkki. Kaveri ei saanut alaltaan työpaikkaa. Itse työllistyin. Kaveri on nyt katkera ja toitottaa omaa huonoa kohtaloaan, eikä kykene edes onnittelemaan minua saadusta työpaikasta saati kuuntelemaan kuulumisiani. Pelkkää minä minä surkuttelelua ja sitten loukkaannutaan jos yrittää aihetta vaihtaa. Kaverisuhde on tämän jälkeen totaalisesti hiipunut.
Onko tämä ihan arkipäivää? Vastaavia kokemuksia? Pitääkö tällaisia minä minä ystäviä jaksaa? Missä menee raja?
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 11:59"]
"Oikeuttaako" on oikeastaan aika turha kysymys. Ei ihmisen tuntemukset vaikeassa tilanteessa mene sen mukaan onko ne oikeutettuja vai ei.
Minusta on erittäin ymmärrettävää, että ihminen on katkera ja masentunut jos ei työtä löydy, ja että on tosi raskasta kuulla siitä miten (kaikilla) muilla menee hyvin. Eihän kenenkään sitä pakko ole kuunnella jos toinen vaan valittaa, mutta toivottavasti hänellä joku edes pysyy rinnalla ystävänäkin myös vaikeina aikoina. Itselläni onneksi pysyi, silloinkin kun olin varmasti todella rasittavaa seuraa.
[/quote]Totta. Itse en edes vaikeimpina aikoina sietänyt silmissäni onnekkaampia ystäviäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässäpä se pointti tuleekin. Kiinnostaa kuulla molempien osapuolien kokemuksia asiasta. Haluaisin paremmin ymmärtää tällaisia tilanteita.
Mitä 2. odotit ystäviltäsi tilanteessasi?
Ap.
Kommentoin vain todella yleisellä tasolla, tietämättä ja ottamatta kantaa ystäväsi tai sinun käytökseen.
Minusta 'oikeutus' keskimäärin elämän tilanteissa menee ns heikomman lenkin mukaan. Jos esimerkiksi joku on kokenut keskenmenon, minusta hänellä on oikeutus olla 'kipeänä' myös henkisesti eikä häneltä voi vaatia esimerkiksi kaverin raskaaksi tulon onnen myötäelämistä hehkuttamalla - kuitenkin hyvää käytöstä ja normaalia kohteliaisuutta vaaditaan kaikilta. Eli se, kenellä sillä hetkellä on parempi tilanne, on minusta se, kuka joustaa. Mutta, koska elämä on todella monimutkaista ja vain harvoihin tilanteisiin on yhtä ainoaa oikeaa reseptiä, joutuu ihminen pähkäilemään tilannetajunsa kanssa moneen otteeseen. Tämä kuitenkin pätee aina: kohtele toista niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan hänen tilanteessaan.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 12:17"]
No tässäpä se pointti tuleekin. Kiinnostaa kuulla molempien osapuolien kokemuksia asiasta. Haluaisin paremmin ymmärtää tällaisia tilanteita.
Mitä 2. odotit ystäviltäsi tilanteessasi?
Ap.
[/quote]
Kai sitä lähinnä kuuntelijaa kaipasi. Sellaista, joka jaksaa kuunnella niitä taatusti pitkästyttäviä ja tympeitä valituksia, eikä yritä väkisin piristää mutta ei toisaalta ruoki toivottomuuttakaan. Suurin tuki minulle oli yksi aika hiljainen ihminen, jota olin joskus pitänyt vähän värittömänä ja tylsänä tyyppinä, mutta vaikeuksien tullen hän osoittautuikin erinomaiseksi ystäväksi. Hän vain kuunteli, totesi rauhallisesti väliin että sellaista elämä on, tai että kyllä ne tuulet vielä sinullekin kääntyy kuule, eikä hermostunut ollenkaan vaikka välillä aivan typerästi suutahtelin jostain oikeasti hyväntahtoisesta kommentista. Tai joskus epätoivoissani jopa syyttelin häntä itseään milloin mistäkin. Hän tuntui ymmärtävän, että siinä puhuu epätoivo, eikä aito minä, mikä ehkä johtui siitä että hänellä oli taustalla sairastettu masennus.
Mutta olen myös sitä mieltä ettei kenenkään tarvitse koko ajan kuunnella tuota. Kyllä tuo ystävänikin varmasti välillä jätti esim. vastaamatta puhelimeen jos soitin, koska ei sillä kertaa jaksanut masentunutta pyöritystä kuulla, ja se on ihan täysin ok. Kaikilla on oma jaksamiskykynsä eikä se kellään ole rajaton.
t. 2
Voiko ystävyys jatkua kun toinen on onnensa kukkuloilla ja toisella menee huonosti eikä voi kestää ystävänsä onnea vaikka hehkutusta ei olisikaan ilmassa? Miten ystävyys kestää tällaiset tilanteet. Oman kokemukseni mukaan heikosti. Onnellista ystävää kun loukkaa se että häntä ei haluta aikoihin tavata vaikka yrittää olla ystävänsä tukena. Pitäisikö ystävyyden antaa anteeksi tällaiset ajat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 12:17"]
No tässäpä se pointti tuleekin. Kiinnostaa kuulla molempien osapuolien kokemuksia asiasta. Haluaisin paremmin ymmärtää tällaisia tilanteita.
Mitä 2. odotit ystäviltäsi tilanteessasi?
Ap.
[/quote]
Kai sitä lähinnä kuuntelijaa kaipasi. Sellaista, joka jaksaa kuunnella niitä taatusti pitkästyttäviä ja tympeitä valituksia, eikä yritä väkisin piristää mutta ei toisaalta ruoki toivottomuuttakaan. Suurin tuki minulle oli yksi aika hiljainen ihminen, jota olin joskus pitänyt vähän värittömänä ja tylsänä tyyppinä, mutta vaikeuksien tullen hän osoittautuikin erinomaiseksi ystäväksi. Hän vain kuunteli, totesi rauhallisesti väliin että sellaista elämä on, tai että kyllä ne tuulet vielä sinullekin kääntyy kuule, eikä hermostunut ollenkaan vaikka välillä aivan typerästi suutahtelin jostain oikeasti hyväntahtoisesta kommentista. Tai joskus epätoivoissani jopa syyttelin häntä itseään milloin mistäkin. Hän tuntui ymmärtävän, että siinä puhuu epätoivo, eikä aito minä, mikä ehkä johtui siitä että hänellä oli taustalla sairastettu masennus.
Mutta olen myös sitä mieltä ettei kenenkään tarvitse koko ajan kuunnella tuota. Kyllä tuo ystävänikin varmasti välillä jätti esim. vastaamatta puhelimeen jos soitin, koska ei sillä kertaa jaksanut masentunutta pyöritystä kuulla, ja se on ihan täysin ok. Kaikilla on oma jaksamiskykynsä eikä se kellään ole rajaton.
t. 2
[/quote]
Saako mielestäsi tällaisessa tilanteessa, esimerkiksi juuri työllistymiseen liittyen puhua aiheesta vai pitäisikö vain kuunnella toista kunnes valoisampi aika koittaa?
Itse olen toiminut kuuntelijana tällaisissa tilanteissa lukuisia kertoja ja tuntikausia. Mutta kun ei pieni ihminen tahdo jaksaa loputtomiin :( Ehkä ystävyyden tähden pitäisi olla vaan sinnikkäämpi. Joskus kun vain haluaisi omillekkin asioille kuuntelijaa, eikä tällaisessa tilanteessa olevassa ystävästä tunnu olevan siihen kun omat huolet painaa niin rankasti päälle.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 12:17"]No tässäpä se pointti tuleekin. Kiinnostaa kuulla molempien osapuolien kokemuksia asiasta. Haluaisin paremmin ymmärtää tällaisia tilanteita.
Mitä 2. odotit ystäviltäsi tilanteessasi?
Ap.
[/quote]
Vetäisin sua turpaan, pidä huoli omista asioistasi lesottaja!
-se sun "kaveri" kestä puhut paskaa selän takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 12:17"]No tässäpä se pointti tuleekin. Kiinnostaa kuulla molempien osapuolien kokemuksia asiasta. Haluaisin paremmin ymmärtää tällaisia tilanteita.
Mitä 2. odotit ystäviltäsi tilanteessasi?
Ap.
[/quote]
Vetäisin sua turpaan, pidä huoli omista asioistasi lesottaja!
-se sun "kaveri" kestä puhut paskaa selän takana...
[/quote]
Hyvä provo. Kertoopa paljon eli tämän mukaan parempi pysyä kaukana kaverista ;) Hän löytää varmaan parempia kavereita, jotka ovat samassa työttömyystilanteessa eivätkä jo olemassa olollaan ärsytä ;) Ap.
Alue: Aihe vapaa
"Oikeuttaako" on oikeastaan aika turha kysymys. Ei ihmisen tuntemukset vaikeassa tilanteessa mene sen mukaan onko ne oikeutettuja vai ei.
Minusta on erittäin ymmärrettävää, että ihminen on katkera ja masentunut jos ei työtä löydy, ja että on tosi raskasta kuulla siitä miten (kaikilla) muilla menee hyvin. Eihän kenenkään sitä pakko ole kuunnella jos toinen vaan valittaa, mutta toivottavasti hänellä joku edes pysyy rinnalla ystävänäkin myös vaikeina aikoina. Itselläni onneksi pysyi, silloinkin kun olin varmasti todella rasittavaa seuraa.