Koen, että elämä on yksi iso vääryys

Tein tietoisen valinnan ja tilasin useampana päivänä foodorasta. Tiesin varsin hyvin, että kerralla menee iso summa ja että sillä summalla saisi paljon kaupasta. Mutta en jaksanut lähteä kauppaan. Minulle sillä hetkellä tärkeämpää oli se, että sain himoitsemani ruuan kotiovelle nopeasti. Nyt v...ttaa, kun joudun olemaan muutaman päivän ilman kunnon ruokaa. No ainakin on tullut käytettyä ahkerasti pakastimen antimia ja tylsää kuvakaappia, mutta silti v...ttaa.

TIESIN, että tämä on edessä. Mutta kuten sanoin, sillä hetkellä tärkeämpää oli tyydyttää tarve heti.

Minua v...ttaa, koska mikään määrä rahaa ei riitä minulle. Vaikka tilaisin 100 eurolla ruokaa ja kaikkea mitä nyt kotona tarvitsee, se ei ole todellakaan tarpeeksi. Haluan ostella koko ajan jotain.

Saatat kuvitella, että olen läskivalas. Mutta en ole, itse asiassa hyvin harvoin syön liikaa. Ja normaali annos tuntuu usein liialta, vaikka en edes käytä mitenkään yltiömäisesti rasvaa ja kermaa. Mutta tuntuu, että kaikki lihottaa, yksi lautasellinenkin. Tiedän, että se on syömishäiriöistä ajattelua, mutta olen tottunut siihen.

Ehkä teen tämän tarkoituksella? Kun en oikeasti edes haluaisi syödä mitään, ja jos ei ole ruokaa niin mitäs syöt.