Mitäköhän tunnetta mä paikkaan juomisella?

Janoa?

Itse ainakin paikkaan mitä tahansa tunnetta. Nyt 2 viikkoa selvin päin eikä tunnu missään. Ei iloa, ei surua, ei mitään. Pelkkää matala-asteista jatkuvaa vitutusta.

Et mitään vaan pakenet oikeita tunteita.

Varmaan samaa mitä mä syömisellä.

Tyhjyyttä ja tylsyyttä, sitä mä ainakin paikkaan. Aika kuluu humalassa rattoisasti, vaikka joisi ihan yksinkin.

Mä paikkaan stressiä. Haen siis rentoutta.

Vierailija kirjoitti:

Tyhjyyttä ja tylsyyttä, sitä mä ainakin paikkaan. Aika kuluu humalassa rattoisasti, vaikka joisi ihan yksinkin.

Tuo kuulostaa niin  tutulta. Minäkin olen työttömänä tappanut aikaa.

Estojen purkaminen myös. Itselle rakennetut rajoittavat ajatusmallit (vankila) löystyvät humalassa.

Olet totuttanut itsesi siihen ettet saa muuten sitä hyvää oloa kuin juomalla. Siitä voi totuttaa itsensä myös pois. Hanki joku toinen tapa, avantouinti ja sauna vaikka.

Minä paikkaan juomisella raskasta työtä kotihoidossa, yksinäisyyttä, ulosotossa olemista.... tyttäreni valintoja...syitä on monia :(

Turhaa juomiselle on antaa hienoja selityksiä.

Olet vain geeniperimäsi seurauksena addiktioille altis ja olet kouluttanut itsesi alkoholistiksi sen seurauksena.

Juomisen aloittaminen ja sen jatkaminen oli ihan oma päätöksesi.

Tule uskoon, aloita peliongelmaisen elämä tai tule urheiluhulluksi, röökää kuin viimeistä päivää tai hommaa itsellesi seksiin liittyvä pakkomielle.

Kaikilla näillä tavoilla saat tyydytystä addiktioillesi ja lopputulos on omissa käsissäsi.

Itse ainakin paikkaan omaa "Mitä jos?" ahdistuneisuuttani. Ahdistun ihan kaikesta ja ne ahdistavat ajatukset on samalla myös kuin pakko ajatuksia. Mitä enemmän niitä yrittää estää tulemasta, sen kovempaa ne iskee päälle. Ja kun niiden antaa vaan tulla, ne oikein kiihtyy ja lähtee ylikierroksille kunnes olen lopullisen sekoamisen partaalla.  Alkoholi antaa edes hetken helpotuksen näistä ajatuksista.

Dopamiini. Alkoholi on ehdollistanut sinun hyvän olosi alkoholin saamiseen. Asiat, jotka ennen tuottivat sinulle mielihyvää eivät enää toimi - ilman alkoholia.  Kannattaa lukea asiasta joku kirja.  

Itse pakenin rahavaikeuksia, ongelmia epäluotettavien "kavereiden" kanssa, ongelmia parisuhteessa, sitä että annoin kohdella itseäni huonosti. Omia aitoja tunteitani.

Nykyään omistan sen mitä tunnen ja toimin omaksi parhaakseni. Yllättäen, se elämä ei olekaan yhtään tylsää, vaan tuntuu hyvältä.

Hyvät valinnat tuntuu hyvältä, huonot valinnat tuntuu pahalta. Et voi tehdä paskoja vslintoja ja vetää seuraavana viikonloppuna naamat unohtaaksesi sen.

Se ei vaan toimi.

Nykyään menen salille, en baariin.

up

häpeää

Etsin sitä tunnetta kun istuu hyvässä pubissa hyvässä seurassa tuoppi kourassa.

Alkoholisteja on kahdenlaisia. 1.) Niitä, jotka juovat peittääkseen jonkun tunteen kokonaan, tai jos eivät osaa käsitellä jotain tunnetta, niin pakenevat todellisuutta, tai sitten eivät tunne mitään. 2.) Niitä, jotka yksinkertaisesti vain ovat riippuvaisia alkoholista ilman sen kummempaa "draamaa" tunne-elämän puolella. Eli ovat vain simppelisti riippuvaisia siitä ja sillä hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisteja on kahdenlaisia. 1.) Niitä, jotka juovat peittääkseen jonkun tunteen kokonaan, tai jos eivät osaa käsitellä jotain tunnetta, niin pakenevat todellisuutta, tai sitten eivät tunne mitään. 2.) Niitä, jotka yksinkertaisesti vain ovat riippuvaisia alkoholista ilman sen kummempaa "draamaa" tunne-elämän puolella. Eli ovat vain simppelisti riippuvaisia siitä ja sillä hyvä. 

Mä luulen että mä olen vain riippuvainen. Mulla on kaikki loistavasti mutta rakastan nousuhumalan tunnetta ja kaikki alkoholi on vain niin hyvää!

Itse juon ahdistukseen ja siitä se vaan pahenee. Nyt olen ollut 3 päivää ilman, tänään parempi olo. Mutta ei tätä kauan kestä. Joku taas tulee ja kaataa kuppini nuriin, töissä tai kotona. Ja haen sitä hetken helpotusta lasista, parista, kolmesta. En kuitenkaan humalaan juo kuin harvoin. En kestä miestäni, lapset ajavat hulluuden partaalle, töissä ihmiset kireenä. Itken ja juon. Juon ja itken. T: Paska ihminen