Mä ihan oikeesti en jaksa enää....

En tiä mikä mulla on, mut en vaan jaksais tätä elämää enää. Mul on voimat ihan loppu. En tiedä mitä teen jos yksikin vastoinkäyminen tulee eteen... En ole vieläkään päässyt kokonaan yli eräästä järkyttävästä asiasta, mikä mulle sattui puoli vuotta sitten, vaikka terapiassakin olen käynyt.. Mies ei ymmärrä vaikka kuika yritän hälle sen selittää...

Hän vaan huutaa koko ajan mulle ja lapsille. Ja jos huomautan asiasta, niin hänen mielestä hän ei edes ole huutanut, vaan puhunut normaalisti. Ja alkaa taas huutaan, että anteeks et on niin vittumainen ääni.. Ei edes huomaa että huutaa meille. En nalkuta hänelle, koska en enää jaksa...

Mun pitäis jaksaa kaiken tehä yksin, siivouksen lasten hoidon ym. Kaikki on räjähtäny käsiin. En osaa enää hoitaa taloutta enkä pysty pitämään säännöistä kiinni.

Osallistuuhan mies joskus, mutta vastuuta ei ota koskaan, aina vastuu on minulla.

Nyttenkin nosti kauheen metelin, kun ihmettelin, että miksi pitää siivous aloittaa kellarista???? En vaan ymmärtänyt että miksi....

Tekis mieli kävellä tosta ovesta ulos ja jatkaa vaan kävelyä. Mutta kun on nuo lapset. En voi niitä jättää. Mutta en jaksaisi niitä hoitaakkaan.. Vievät aivan älyttömästi voimia. Tarhassakin minulle on sanottu, että kyllä sulla on tekemistä noissa lapsissa... Ovat todella ylivilkkaita ja kokoajan pitää olla skarppina niiden kanssa. Mihinkään ei voi mennä, korkeintaan kotipihalle, mutta sekin on oma ohjelmanumeronsa...

Voi kun sitä ei olis ikinä tapahtunutkaan ja kaikki olis niinkuin ennenkin...